Udmurttien kirjallisuus

Aluksi udmurtiksi ilmestyi lähinnä venäjästä käännettyä uskonnollista kirjallisuutta, oppikirjoja ja kansanperinnekokoelmia. Ensimmäinen alkuperäinen kaunokirjallinen teos oli Grigori Vereštšaginin vuonna 1889 julkaisema runo Čagyr, čagyr dydyke.. (”Siniharmaa kyyhkynen”). Ivan Mihejev julkaisi vuosina 1904–1909 Kazanissa udmurtinkielistä kalenteria Udmort kylyn kalendar, jossa vuonna 1909 ilmestyi Mihail Možginin kansanrunoon perustuva balladi Begloi (”Karkuri”). Vuonna 1915 perustettiin ensimmäinen udmurtinkielinen lehti Voinayś ivor (”Sotaviesti”), jonka työtä jatkaa nykyään sanomalehti Udmurt duńńe. Ensimmäinen merkittävä udmurttikirjailija oli Kedra Mitrei, joka vuonna 1911 kirjoitti venäjänkielisen omaelämäkerrallisen teoksen Ditja bolnogo veka (”Sairaan vuosisadan lapsi”). Vuonna 1915 hän julkaisi historiallisaiheisen tragedian Eš-Terek. Kaikkiaan ennen Venäjän vallankumousta painettiin 216 udmurtinkielistä kirjaa.

Laajemmin udmurttien kirjallisuus alkoi kehittyä vallankumouksen jälkeen. Vuonna 1920 Iževskiin perustettiin Udmurtian kirjakustantamo, vuonna 1921 pidettiin ensimmäinen udmurttikirjailijoiden kokous ja vuonna 1926 alkoi ilmestyä kirjallisuuslehti Keńeš (”Neuvosto”). 1920-luvun kaunokirjallisuudessa etusijalla oli runous, jossa alkuvaiheen romanttiset sävyt korvasi ajan mittaan realistinen elämänkuvaus. Ensimmäisiä vallankumouksen jälkeisiä runoilijoita olivat Maksim Prokopjev, Daniil Maiorov (1889–1923) ja Ivan Djadjukov (1896–1955). Udmurttien kansalliskirjailijaksi mainitun Kuźebai Gerdin teemoja olivat kansan historia, luonto ja uuden yhteiskunnan rakentaminen. Hän kirjoitti myös lastenrunoja, laati oppikirjoja ja keräsi kansanperinnettä. Ensimmäisen naisrunoilijan Ašaĺči Okin tuotantoa pidetään taiteellisesti erityisen merkittävänä.

Ensimmäiset näytelmät olivat lyhyitä ja luonteeltaan valistavia. Vuonna 1926 ilmestyi Prokopi Sokolovin (1895–?) kirjoittama historiallinen draama Vugyrjaśkiśjos (”Kapinoitsijat”), joka kuvaa vuoden 1905 vallankumoustapahtumia Udmurtian maaseudulla. Mihail Timašov laati ensimmäisen musiikkinäytelmän Naśtok (1928). Proosaa edustavat Kedra Mitrein pienoisromaani Vužgurt (”Vanha kylä”, 1926) ja Dmitri Baženovin (1904–1946) pienoisromaani Śöd peri (”Musta vihuri”, 1927), joiden aiheena ovat Venäjän kansalaissodan tapahtumat. Ensimmäinen udmurtinkielinen romaani, Kedra Mitrein Śekyt zibet (”Raskas ies”, 1929), kertoo maaseudun elämästä 1700–1800-lukujen vaihteessa.

1930-luvulla tärkeimmälle sijalle nousi proosa. Aleksandr Mironovin (1905–1931) pienoisromaanin Kydalo (”Karaistuvat”, 1931) ja Mihail Konovalovin pienoisromaanin Vuryso bam (”Arpinaama”, 1933) aiheena on kansallisen työväenluokan muodostuminen. Konovalovin historiallinen romaani Gajan (1936) kertoo udmurttien osallistumisesta Jemeljan Pugatšovin talonpoikaiskapinaan. Grigori Medvedev laati maatalouden kollektivisoinnista kertovan kolmiosaisen sosiaalipsykologisen romaanin Löźa besmen (”Lözjan raja”, 1932–1936, kolmas osa ilmestyi 1958). Pjotr Blinovin romaanin Ulem pote (”Haluan elää”, 1940) aiheena on ihmisen psykologinen muutos. Kedra Mitrein pienoisromaanin jatko-osa Zurka Vužgurt (”Vanhakylä vavahtaa”, 1936) kuvaa vallankumousta edeltäviä tapahtuvia Udmurtian maaseudulla. Erityisen suosittu oli Filipp Kedrovin pienoisromaani Kat’a (1940), joka kertoo udmurttinaisen yhteiskunnallisesta heräämisestä.

Runoutta edustivat 1930-luvulla Mihail Petrov, Ignati Gavrilov (1912–1973), Filipp Kedrov ja Prokopi Tšainikov (1916–1954), jotka kirjoittivat etupäässä ajankohtaista kansalaislyriikkaa. Lastenrunoutta laativat Filipp Aleksandrov (1907–1943) ja Arkadi Klabukov (1904–1984). Vuonna 1931 Iževskiin perustettiin ensimmäinen udmurtinkielinen ammattiteatteri ja maaseudulle syntyi useita harrastajateattereita.

1930-luvun alussa Udmurtiaan perustettiin Venäjän proletaarikirjailijoiden yhdistyksen RAPP:in osasto ja vuonna 1934 Neuvostoliiton kirjailijaliiton paikallisjärjestö. Huomattava osa nuoresta udmurttisivistyneistöstä tuhottiin vuosien 1937–1938 vainoissa. Edellä mainituista kirjailijoista surmansa saivat Ivan Mihejev, Kuzebai Gerd, Mihail Timašov, Mihail Konovalov ja Grigori Medvedev. Kedra Mitrei menehtyi vankileirin jälkeisessä karkotuksessa. Lisäksi monet nuoret kirjailijat kaatuivat toisessa maailmansodassa.

Sodan aikana julkaistiin isänmaallista runoutta, kuvauksia ja kertomuksia. Vuonna 1952 ilmestyi Mihail Petrovin pienoisromaani Dźardon aźyn (”Ennen aamunkoittoa”) ja vuonna 1954 romaani Vuž Multan (”Vanha Multan”), jota pidetään yhtenä udmurttikirjallisuuden parhaimmista saavutuksista. Siihen perustuu myös samanniminen näytelmä. Vasili Sadovnikovin (1915–1975) suosittu musiikkikomedia Śuan (”Häät”) sai ensi-iltansa vuonna 1946.

Udmurttien kirjallisuus elpyi 1950-luvun suojasään aikana. Murhattujen ja kiellettyjen kirjailijoiden teokset julkaistiin uudelleen ja kirjallisuuteen tuli paljon uusia tekijöitä. Sodan alussa lakannut kirjallisuuslehti perustettiin vuonna 1954 uudelleen nimellä Molot (”Moukari”). Kaunokirjallisuudessa tärkeimmän roolin sai jälleen proosa, jonka aiheet ja muoto laajenivat. Suuria proosateoksia ovat Trofim Arhipovin (s. 1908) kaksiosainen maaseuturomaani Luddzi šur duryn (”Ludzinka-joen rannalla”, 1949–57) ja Ignati Gavrilovin kolmiosainen romaani Vordiśkem paljosyn (”Kotiseudulla”, 1958–63), jonka aiheena on 1930-luvun udmurttisivistyneistö. Aikakauden merkittävin kirjailija on Gennadi Krasilnikov, joka Kuźebai Gerdin ja Mihail Petrovin ohella tunnetaan parhaiten Udmurtian rajojen ulkopuolella. Hänen tärkeimpiä teoksiaan ovat psykologiset pienoisromaanit Vuž jurt (”Vanha talo”, 1956) ja Tonen kyliśko (”Sinun luoksesi”, 1960), romaanit Tölśaśka (”Tuulikukka”, 1962) ja Arlen kutskonez (”Vuoden alku”, 1965) sekä kertomuskokoelma Koškiśez med koškoz (”Joka menee, menköön vain”, 1971). Varhain kuolleen Roman Vališinin kriittinen yhteiskuntakuvaus Töl gureź (”Tuulten vuori”, 1978) luetaan udmurttikirjallisuuden parhaiden teosten joukkoon. Aikakauden suosituimpia lyyrikkoja olivat Stepan Širobokov (1912–1983), Nikolai Baiterjakov ja Flor Vasiljev.

Vuonna 1989 Udmurtian kirjailijaliittoon kuului 34 jäsentä ja lisäksi laskettiin olevan noin sata aloittelevaa tai harrastajakirjailijaa. 1950-luvulta lähtien kaikki tärkeimmät udmurtinkieliset teokset julkaistiin myös venäjäksi käännettyinä. 1990-luvulla perustetun kirjallisuuslehti Invožon ympärille on kerääntynyt uusi nuorten kirjailijoiden ryhmä.

• Murskautuneet tähdet: udmurtialaisia novelleja. Toimittanut ja suomentanut Esa-Jussi Salminen. Kemi: Atrain & Nord, 2020.
• Suuren Guslin kaiku: udmurttilaista taidelyriikkaa. Valikoinut ja suomentanut Raija Bartens. Helsinki: Suomalais-ugrilainen seura, 1995.

• Bolšaja Sovetskaja Entsiklopedija, tom 26, s. 476–477. Moskva: Sovetskaja Entsiklopedija, 1977.
• Domokos, Péter: Itäisten suomalais-ugrilaisten kansojen kirjallisuudesta, s. 63–80. Porvoo: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 1983. ISBN 951-717-305-9.
• Pisateli Udmurtii: Biobibliografitšeski spravotšnik. Iževsk: Udmurtija, 1989. ISBN 5-7659-0131-X.