HMS Leamington (G19)

Pääartikkeli: Wickes-luokka

Yhdysvaltain laivasto tilasi hävittäjän numero 127 (engl. Destroyer No. 127) Camdenista New Jerseystä New York Shipbuilding Corporationilta, missä köli laskettiin 23. tammikuuta 1918. Alus laskettiin vesille vielä samana vuonna 28. syyskuuta kumminaan majuri Twiggsin lapsenlapsi neiti Lillie S. Getchell ja otettiin palvelukseen 28. heinäkuuta 1919 Philadelphian laivastontelakalla ensimmäisenä päällikkönään Isaac C. Johnson Jr.[1]

Koeajojen jälkeen alus liitettiin lokakuun lopulla 1919 Tyynenmeren laivaston 4. hävittäjälaivueen 16. viirikköön San Diegoon. Alus osallistui vuoteen 1922 saakka erilaisiin koulutuspurjehduksiin ja sotaharjoituksiin. Twiggsille määrättiin 17. heinäkuuta 1920 runkonumeroksi DD-127 laivaston ottaessa käyttöönsä uuden numeroinnin. Laivaston supistamisen ja säästöpaineiden vuoksi alus poistettiin palveluksesta 24. kesäkuuta 1922 San Diegossa.[1]

Alus palautettiin 20. helmikuuta 1930 palvelukseen San Diegossa päällikkönään Thomas S. King II. Se sijoitettiin johtoalukseksi 14. hävittäjäviirikköön, jonka mukana alus osallistui vuoden loppuun laivaston mukana harjoituksiin San Diegon edustalla. Helmikuun alussa 1931 alus lähti laivaston mukana San Franciscosta etelään osallistuakseen vuotuiseen sotaharjoitukseen. Harjoituksen päätyttyä 15. maaliskuuta alus siirrettiin tiedustelulaivastoon (engl. Scouting Fleet), joka pian laivaston uudelleen järjestelyssä 1. huhtikuuta nimettiin tiedusteluosastoksi (engl. Scouting Force). Twiggsin uutena kotisatamana oli Charleston South Carolinassa, jossa se oli 7. hävittäjäviirikön johtoaluksena loppukevääseen 1933. Kesän aikana alus palasi taisteluosastoon (engl. Battle Force) länsirannikolle 2. hävittäjälaivueen 6. hävittäjäviirikköön.[1]

Alus siirrettiin 1. marraskuuta 1933 kiertävän reservin (engl. Rotating Reserve) 20. hävittäjälaivueeseen San Diegoon. Alus oli minimimiehistöllä, kunnes se 1. heinäkuuta 1934 palautettiin palvelukseen 2. hävittäjälaivueen 4. viirikköön. Se oli taisteluosaston mukana San Diegossa aina vuoden 1936 lopulle, jolloin aluksella aloitettiin valmistelut palveluksesta poistamiseksi. Alus ankkuroitiin 6. huhtikuuta 1937 San Diegoon, jossa se poistettiin palveluksesta ja sijoitettiin reserviin.[1]

Saksan hyökättyä Puolaan 1. syyskuuta 1939 presidentti Roosevelt esitti puolueettomuuden valvonnan aloittamista Yhdysvaltain itäpuolisilla merialueilla sekä Meksikonlahdella. Laivasto palautti palvelukseen 77 hävittäjää ja kevyttä miinalaivaa, jotka olivat maanneet reservissä Philadelphiassa ja San Diegossa. Osana operaatiota Twiggs palautettiin palvelukseen 30. syyskuuta 1939 San Diegossa päällikkönään Lyman K. Swenson.[1]

Alus oli 32. hävittäjälaivueen 64. viirikön lippulaivana marraskuun laivueensa mukana koeajoissa ja koulutuksessa San Diegon edustalla. Yhdessä kahdeksan sisaraluksensa kanssa alus läpäisi joulukuun alussa Panaman kanavan ja saapui uuteen kotisatamaansa Key Westiin Floridaan. Alus osallistui kesän 1940 viirikkönsä mukana puolueettomuuden valvontaan, reservin kouluttamiseen, taisteluharjoituksiin sekä erilaisiin harjoituksiin.[1]

Saksan vallattua vuoden 1940 alun aikana Tanskan, Norjan, Benelux-maiden ja Ranskan sekä Saksan laivaston sukellusveneiden uhatessa meriliikennettä pyysi Britannian pääministeri Winston Churchill apua Yhdysvalloilta saadakseen saattajia saattueiden suojaksi. Kesällä 1940 presidentti Roosevelt esitti ratkaisuksi vastakauppoja. Britannia luovuttaisi 99 vuoden vuokra-ajalla Yhdysvalloille satamia ja se saisi vastalahjana 50 hävittäjää. Twiggs määrättiin luovutettavaksi yhtenä näistä. Alus saapui 16. lokakuuta 1940 Halifaxiin Nova Scotiaan, jossa se poistettiin palveluksesta 23. lokakuuta. Alus poistettiin alusluettelosta 8. tammikuuta 1941.[1]

HMS Leamington otettiin palvelukseen 23. lokakuuta 1940 Halifaxissa. Alus siirtyi marraskuussa saattueen mukana Plymouthiin, josta se siirrettiin 15. marraskuuta Devonportin telakalle huollettavaksi ja muutostöitä varten. Se palasi palvelukseen 29. marraskuuta.[2]

Joulukuussa alus määrättiin suojaamaan saattuetta SL56. Alus aloitti 15. joulukuuta Scapa Flowssa koulutuksensa, jonka päätyttyä se liitettiin 5. tammikuuta 1941 2. saattajaryhmään. Alus suojasi 12. tammikuuta ryhmän mukana Belfastista saattuetta WS5B, mistä se erkani 16. tammikuuta palaten Clydeen. Alus kolaroi 27. toukokuuta HMS Thyran kanssa, mikä upposi. Alus joutui Liverpooliin telakalle korjattavaksi. Se palasi heinäkuussa palvelukseen ryhmäänsä Londonderryyn. Alus suojasi 15. elokuuta Scapa Flowsta saattuetta WS8C, mistä se erkani paria päivää myöhemmin saattueen palattua Clydeen.[2]

Syyskuussa alus suojasi saattuetta ON13F, minkä jälkeen se siirtyi ryhmänsä mukana Islantiin. Alus avusti 11. syyskuuta ryhmänsä mukana Kanadan laivaston saattajaryhmää suojaamaan saattuetta SC42. Se upotti Saksan laivaston sukellusveneen U-207:n HMS Veteranin kanssa (63°59′N, 34°48′W). Alus jatkoi saattueiden suojaamista ryhmänsä mukana. Alus suojasi vuoden lopulla ainakin saattueita ONS32, ON39 ja HX161.[2]

Tammikuun 1942 alus oli saattuetehtävissä Atlantilla. Alus määrättiin suojaamaan helmikuussa Yhdysvalloista saapuvia ja sinne palaavia joukkojenkuljetusaluksia (AT ja TA saattueet), kunnes se määrättiin HMS Volunteerin, HMS Aldenhamin ja HMS Groven kanssa suojaamaan saattuetta WS17, johon se liittyi 23. helmikuuta Clydessä. Alus upotti 27. helmikuuta ryhmänsä alusten kanssa sukellusvene U-587:n (47°21′N, 21°39′W). Se erkani saattueesta WS17 palaten Clydeen.[2]

Alus suojasi 10. toukokuuta Clydestä saattuetta WS19, mistä se erkani 13. toukokuuta. Alus suojasi 1. kesäkuuta Liverpoolista saattuetta WS19P, mistä se erkani 4. kesäkuuta saattueesta palaten Clydeen. Alus suojasi risteilijä HMS Delhin, HMS Boadicean, HMS Keppelin, HMS Salisburyn ja HMS St. Albansin kanssa RMS Queen Maryä saattueessa WS19Y, mistä se erkani palaten Clydeen.[2]

Alus suojasi 30. kesäkuuta Jäämeren saattuetta PQ17, jonka hajaantuessa 4. heinäkuuta Amiraliteetin käskystä alus pysyi saattajien mukana. Se siirrettiin 15. heinäkuuta huoltoon Hartlepoolin telakalle, mistä se palasi joulukuussa. Alus siirrettiin Western Local Escort Forceen Halifaxiin, minne se siirtyi vielä vuoden lopulla Halifaxiin. Alus siirrettiin tammikuussa 1943 Kanadan laivastolle nimellä HMCS Leamington.[2]

Maaliskuussa alus tuki 5. brittiläistä saattajaryhmää puolustettaessa saattuetta SC122 sukellusveneryhmä Sturmeria vastaan. Alus vaurioitui kolaroituaan USS Albatrosin kanssa, minkä vuoksi se siirrettiin 15. huhtikuuta telakalle. Alus palasi 4. kesäkuuta palvelukseen. Alus kolaroi SS Mortimerin kanssa, minkä vuoksi se siirrettiin 28. kesäkuuta Norfolkin laivastontelakalle Yhdysvaltoihin. Aluksen korjaus viivästyi, jolloin sen tulevaa käyttöä mietittiin.[2]

Marraskuussa 1943 alus poistettiin palveluksesta. Se purjehti joulukuussa Azorien kautta Britteinsaarille, jossa se palautettiin Kuninkaalliselle laivastolle. Alus siirrettiin tammikuussa 1944 reserviin, minkä jälkeen se makasi ankkurissa Hartlepoolissa.[2]

Huhtikuussa alus määrättiin siirtämään huollettuna Neuvostoliitolle. Alus oli toukokuussa huollettavana, jona aikana aluksen uusi neuvostoliittolainen miehistö saapui 7. toukokuuta saattueessa RA59 Clydeen. Alus luovutettiin 16. heinäkuuta Neuvostoliiton laivastolle, joka nimesi sen Zhguchiksi. Alus lähti elokuussa Kuolan niemimaalle saattueessa JW59.[2]

Alus oli Neuvostoliiton Pohjoisessa laivastossa, kunnes se palautettiin 13. marraskuuta 1950 virallisesti. Alus sijoitettiin poistolistalle ja myytiin 26. heinäkuuta 1951 BISCOlle, joka siirsi romuttamisen Cashmorelle Newportiin. Leamington vuokrattiin filmiryhmälle ennen romuttamistaan 3. joulukuuta.[2]

• Hague, Arnold: Destroyers for Great Britain - A History of the 50 Town Class Ships Transferred from the United States to Great Britain in 1940. Annapolis, MAryland: Naval Institute Press, 1990. ISBN 0-87021-782-8. (englanniksi)
• Whitley, M. J.: Destroyers of World War Two – an international encyclopedia. Lontoo: Arms and Armour, 1988. ISBN 0-85368-910-5. (englanniksi)
• Gardiner, Robert (toim.): Conway's All the World's Fighting Ships 1906–1921. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1985. ISBN 0-85177-245-5. (englanniksi)
• Gardiner, Robert (toim.): Conway's All the World's Fighting Ships 1922–1946. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1987. ISBN 0-85177-146-7. (englanniksi)