USS Suwannee (CVE-27)
USS Suwannee (runkonumerot AO-33, AVG-27, ACV-27 ja CVE-27) oli Yhdysvaltain laivaston Sangamon-luokan saattuetukialus. Alus oli alun perin Cimarron-luokan laivaston tankkeri, joka oli valmistettu laivaston ja merenkulkukomission T3-S2-A1 piirustusten mukaan.
| USS Suwannee | |
|---|---|
_underway_in_Puget_Sound_on_31_January_1945.jpg.webp) |
|
 |
|
| Aluksen vaiheet | |
| Rakentaja | Federal Shipbuilding and Dry Dock Company, Kearny, New Jersey |
| Kölinlasku | 3. kesäkuuta 1938 |
| Laskettu vesille | 4. maaliskuuta 1939 |
| Palveluskäyttöön |
AO-33: 16. heinäkuuta 1941 AVG-27: 24. syyskuuta 1942 |
| Poistui palveluskäytöstä | 8. tammikuuta 1947 |
| Loppuvaihe |
myyty 30. marraskuuta 1959 romutettu kesäkuussa 1962 |
| Tekniset tiedot | |
| Uppouma |
11 600 t (standardi) 24 665 t (max) |
| Pituus | 169 m |
| Leveys | 34,82 m |
| Syväys | 9,86 m |
| Nopeus | 18 solmua |
| Miehistöä | 830 |
| Aseistus | |
| Aseistus |
2 x 5"/51 (127 mm) ilmatorjuntatykkiä 8 x 40 mm ilmatorjuntatykkiä 12 x 20 mm ilmatorjuntatykkiä 25 lentokonetta |
Valmistus
- Pääartikkeli: Sangamon-luokka
Maritime Commission tilasi aluksen nimellä MV Markay (MC Hull 5) Kearnystä New Jerseystä Federal Shipbuilding and Dry Dock Companyltä, missä köli laskettiin 3. kesäkuuta 1938. Alus laskettiin vesille 4. maaliskuuta 1939 kumminaan Howard L. Vickeryn puoliso. Yhdysvaltain laivasto lunasti 26. kesäkuuta 1941 Keystone Tankship Corporationilta aluksen, joka otettiin palvelukseen 16. heinäkuuta tankkerina runkonumerolla AO-33 ensimmäisenä päällikkönään Joseph R. Lannom.[1]
Palvelus
Alus oli ensimmäiset kuusi kuukautta tankkerina Yhdysvaltain Atlantin laivastossa, kunnes se luokiteltiin 14. helmikuuta 1942 apulentotukialukseksi runkonumerolla AVG-27. Se poistettiin 21. helmikuuta palveluksesta Newport Newsissä Virginiassa ja siirrettiin muutostöitä varten Newport News Shipbuilding and Dry Dock Companyn telakalle, mistä se palasi työn valmistuttua palvelukseen 24. syyskuuta runkonumerolla ACV-27 päällikkönään J. J. Clark.[1]
Muutostöiden aikana alukselle valmistettiin 153,01 metriä pitkä ja 24,69 metriä leveä lentokansi, jossa oli kaksi hissiä ja katapultti. Lisäksi alukselle tehtiin lentokonehangaari, korjauspajat ja materiaalivarastot sekä asennettiin kaikuluotain. Majoituskapasiteettia kasvatettiin mahdollistamaan kasvaneen miehistön ja lentokonehenkilöstön majoittaminen. Alukselle asennettiin lisäksi kaksi viiden tuuman, 22 kappaletta 40 millimetrin ja 21 kappaletta 20 millimetrin ilmatorjuntatykkiä.
Alus lähti Hampton Roadsista USS Rangerin kanssa Pohjois-Afrikan rannikolle operaatio Torchin keskiseen maihinnousuryhmään. Varhain aamulla 8. marraskuuta alus saapui osastonsa mukana Marokon rannikolle, ja seuranneiden päivien aikana aluksen Wildcat-hävittäjät lensivät sukellusveneentorjunta- ja suojauslentoja. Aluksen Avengerit lensivät yhdessä Rangerin koneiden kanssa pommituslentoja maihinnousujoukkojen tukena. 8.-11. marraskuuta aluksen lentokoneet lensivät 255 lentoa, joissa tuhoutui ainoastaan viisi konetta: kolme taistelulennoilla ja kaksi erilaisten vikojen vuoksi.[1]
Aluksen sukellusveneentorjuntalennolla ollut lentokone ilmoitti 11. marraskuuta upottaneensa Saksan laivaston sukellusveneen, joka osoittautui myöhemmin ranskalaiseksi. Alus lähti kotimatkalle Bermudan kautta Norfolkiin. Se saapui Hampton Roadsiin 24. marraskuuta.[1]