USS Sangamon (CVE-26)

Pääartikkeli: Sangamon-luokka

Alus tilattiin Standard Oil Companyn aluksena nimellä MV Esso Trenton (MC Hull 7) Kearnystä New Jerseystä Federal Shipbuilding and Dry Dock Companyltä, missä köli laskettiin 13. maaliskuuta 1939. Alus laskettiin vesille vielä saman vuoden lopulla 4. marraskuuta kumminaan rouva Clara Esselbom. Se kuljetti öljyä Meksikonlahden satamista Yhdysvaltain itärannikolle, Kanadaan ja Islantiin. Yhdysvaltain laivasto lunasti 22. lokakuuta 1940 aluksen, joka otettiin palvelukseen seuraavana päivänä tankkerina runkonumerolla AO-28 ensimmäisenä päällikkönään J. H. Duncan.[1]

Aluksi alus oli länsirannikolla ja Havaijilla, kunnes se siirrettiin Atlantin laivastoon keväällä 1941. Puolueettomuusvalvontaan liittyen alus kuljetti öljyä Meksikonlahden satamista itärannikon tukikohtiin, Kanadaan ja Islantiin. Yhdysvaltain liittyessä 7. joulukuuta 1941 toiseen maailmansotaan alus oli Argentiinassa purkamassa lastia. Samalla viikolla alus lähti kohti etelää hakeakseen uuden kuorman.[1]

Vuoden vaihteessa alus määrättiin muutettavaksi apulentotukialukseksi. Se saapui 11. helmikuuta 1942 Hampton Roadsiin, ja kolme päivää myöhemmin aluksen runkonumeto vaihdettiin AVG-26:ksi. Alus poistettiin palveluksesta 25. helmikuuta, ja sen muutostyöt aloitettiin Norfolkin laivastontelakalla.[1]

Kevään ja kesän aikana apulentotukialusten, jotka olivat saaneet uuden nimen saattuetukialus, tarve lisääntyi. Sangamonin ja kolmen muun Cimarron-luokan tankkerin sekä 20 C-3-kauppalaivan muutostyöt jatkuivat kiristetyllä aikataululla. Elokuussa USS Sangamon valmistui luokkansa ensimmäisenä. Muutotöiden aikana alukselle valmistettiin 502 jalkaa pitkä ja 81 jalkaa leveä lentokansi, jossa oli kaksi hissiä ja katapultti. Lisäksi alukselle tehtiin lentokonehangaari, korjauspajat ja materiaalivarastot sekä asennettiin kaikuluotain. Majoituskapasiteettia kasvatettiin mahdollistamaan kasvaneen miehistön ja lentokonehenkilöstön majoittaminen. Alukselle asennettiin lisäksi kaksi kpl viiden tuuman, 22 kpl 40 millimetrin ja 21 kpl 20 millimetrin ilmatorjuntatykkiä. Aluksen runkonumero vaihdettiin 20. elokuuta ACV-26:ksi, ja viisi vuorokautta myöhemmin se palasi palvelukseen päällikkönään C. W. Wieber.[1]

Chesapeakenlahdella ja Bermudalla tehtyjen koeajojen jälkeen alus palasi telakalle viimeisiä muutoksia varten. Alus lähti 25. lokakuuta itään osana Task Force 34:ää suojatakseen operaatio Torchissa Pohjois-Afrikkaan maihinnousevia joukkoja. Pohjoiseen tukiosastoon liitettynä alus saapui 8. marraskuuta Port Luauteyn edustalle. Alukselle sijoitettu sekalentolaivue 26 (engl. Composite Suadron 26, VC26) lentsi ilmasuojana, sukellusveneentorjunnassa ja maajoukkojen tukena. Kuukauden puolivälissä alus lähti Norfolkiin, josta huollon jälkeen se lähti Panaman kautta Tyynellemerelle.[1]

Tammikuun puolivälissä 1943 alus saapui Uusille-Hebrideille Efateen. Se liitettiin lentotukialusdivisioona 22:een (engl. Carrier Division 22, CarDiv 22), jonka mukana alus oli seuraavat kahdeksan kuukautta Uuden-Caledonian, Uusien-Hebridien ja Salomonien alueella. Alus suojasi USS Suwanneen ja USS Chenangon kanssa huoltosaattueita Guadalcanalille ja Russellille siirtyneitä joukkoja.[1]

Aluksen runkonumero vaihtui 15. heinäkuuta CVE-26:ksi. Elokuussa aluksen tukikohdaksi vaihtui Espiritu Santo, kunnes se palasi syyskuussa huollettavaksi Mare Islandin laivastontelakalle. Alukselle asennettiin uudet järjestelmät lentokannelle ja taistelunjohtokeskukseen.[1]

Alus lähti 19. lokakuuta mukanaan VC37 San Diegosta Espiritu Santoon, mistä se jatkoi 13. marraskuuta. Seuraavana päivänä alus kohtasi Task Force 53:n, jonka mukana se saapui 20. marraskuuta Gilberteille tukemaan Tarawan maihinnousua. Kahden ensimmäisen taistelupäivän aikana aluksen lentokoneet tuhosivat vihollisen pesäkkeitä saarella. Koneet siirrettiin 6. joulukuuta ilmapuolustukseen ja sukellusveneiden torjuntaan.[1]

Alus saapui 12. kesäkuuta 1945 Norfolkiin korjattavaksi. Elokuun puolivälissä sotatoimien päättyessä työt keskeytyivät. Syyskuussa annettiin määräys aluksen palveluksesta poistosta. Alus poistettiin 24. syyskuuta palveluksesta ja alusluettelosta 1. marraskuuta. Alus myytiin San Franciscoon Hillcone Steamship Companylle, jolle se luovutettiin 11. helmikuuta 1948 Norfolkissa.[1]