ARA General Belgrano

Pääartikkeli: Brooklyn-luokka

Alus tilattiin New York Shipbuilding Corporationilta Camdenista New Jerseystä, missä köli laskettiin 15. huhtikuuta 1935. Alus laskettiin vesille 13. maaliskuuta 1938 kumminaan rouva Dorothea Kays Moonan ja otettiin palvelukseen saman vuoden lopulla 3. lokakuuta Philadelphian laivastontelakalla ensimmäisenä päällikkönään John W. Rankin.[1][2]

Alus lähti koeajojen päätyttyä purjehdukselle, jonka aikana se vieraili Trinidadissa Port of Spainissa, Brasiliassa Santosissa, Argentiinassa Buenos Airesissa, Uruguayssa Montevideossa ja Puerto Ricossa San Juanissa. Alus palasi tammikuussa 1939 Philadelphiaan.[1]

USS Phoenix, myöhemmin ARA General Belgrano, Pearl Harborissa japanilaisten hyökkäyksen jälkeen. Taustalla näkyy liekehtivistä sotalaivoista nousevia savupilviä.

Yhdysvaltain laivasto poisti aluksen palveluksesta 3. heinäkuuta 1946 ja se myytiin 9. huhtikuuta 1951 Argentiinalle, joka otti sen palvelukseen 17. lokakuuta nimellä ARA Diecisiete de Octubre (runkonumerolla C-4). Aluksen miehistö osallistui kapinaan Perónia vastaan vuonna 1955. Seuraavana vuonna alus nimettiin uudelleen Argentiinan itsenäisyyssodan sankarin, kenraali Manuel Belgranon mukaan.

ARA General Belgranon pääaseistuksen muodostivat viisitoista 152 mm:n tykkiä. 1960-luvun alussa alukselle asennettiin Alankomaista hankittu merivalvontatutkajärjestelmä. Alusta modernisoitiin 1967 asentamalla siihen Sea Cat -ilmatorjuntaohjusjärjestelmä ja kahden helikopterin laskeutumisalustat.

Falklandin sodan puhjettua keväällä 1982 General Belgrano lähetettiin huhtikuun lopulla eräiden muiden Argentiinan laivaston alusten tavoin asemiin Falklandinsaarten ympärille odottamaan lähestyviä Royal Navyn voimia. Alus kuitenkin pysytteli Britannian julistaman, Falklandinsaaria ympäröivän säteeltään 200 meripeninkulmaa laajan sotatoimialueen ulkopuolella. HMS Conqueror löysi General Belgranon Burdwoodinmatalikolta saarten eteläpuolelta 30. huhtikuuta ja alkoi varjostaa alusta. General Belgranon arveltiin olevan osa pihtiliikettä, jossa argentiinalaiset sota-alukset lähestyivät saaria sekä pohjoisen että etelän suunnasta.

Uppoava General Belgrano

Matalalla merialueella sukellusveneen oli vaikea seurata General Belgranoa turvallisesti. Pääministeri Margaret Thatcher antoi lopulta käskyn tuhota risteilijä. Sukellusvene laukaisi 2. toukokuuta kello 15.57 kolme torpedoa, joista kaksi osui maaliin. Konehuoneeseen osunut torpedo tuhosi konehuoneen ja sen yläpuolella sijainneet virkistystilat surmaten välittömästi arvioiden mukaan noin 275 miestä. Alukseen alkoi tulvia vettä, eivätkä pumppulaitteistot toimineet sähköjen katkettua. Kaksikymmentä minuuttia osumien jälkeen General Belgranon päällikkö Hector Bonzo antoi käskyn jättää uppoava alus. Vajaa kolmasosa risteilijän miehistöstä sai surmansa upotuksen yhteydessä. Yhteensä kuolonuhreja oli 323, joukossa kaksi laivan mukana ollutta siviiliä. Seuraavina päivinä merestä pelastettiin yli 700 eloonjäänyttä. Myös Chilen laivasto osallistui pelastustehtävään, vaikka maa oli erittäin huonoissa väleissä Argentiinan kanssa.

General Belgranon upotus tapahtui sotatoimialueen ulkopuolella tilanteessa, jossa alus vieläpä suuntasi poispäin alueesta mannerta kohti. Thatcherilla ei upotuskäskyn antaessaan todennäköisesti ollut tietoa siitä, että aluksen kurssi vei pois sotatoimialueen suunnasta. Tapahtuma herätti arvostelua Britanniassa, jossa jotkut pitivät sotatoimialueen ulkopuolella tapahtunutta ikivanhan sotalaivan upotusta tarpeettomana joukkomurhana. Argentiinassa upotus herätti suuttumusta ja aiheutti sen, että maan hallitus hylkäsi Perun luonnosteleman rauhansuunnitelman ja Britannian myöhemmät aselepoesitykset. Aiemmin vain melko vähäisiä ihmishenkien menetyksiä aiheuttanut sota kiihtyi upotusta seuranneina viikkoina.[3]

Thatcherin arvostelijat katsoivat upotuksen pilanneen rauhanomaisen ratkaisun mahdollisuudet. Thatcher vakuutti vuonna 1983, että upotuskäsky annettiin tilanteessa, jossa tieto Perun rauhansuunnitelmasta ei vielä ollut tullut Britannian hallitukselle.

Uppoamispaikka merkitty ympyröidyllä 1:llä karttaan. Espanjankielisessä kartassa Falklandinsaaria ("Islas Malvinas") ympäröinyt sotatoimialue on merkitty vaaleanharmaalla.

Upotusta on perusteltu sillä, että General Belgrano oli iästään huolimatta tulivoimainen alus ja muodosti sellaisena uhan Falklandinsaaria lähestyville brittiläisille voimille. Toisaalta vihollisen alukset olivat laillisia sotatoimien kohteita myös kansainvälistä meri- ja ilmaliikennettä varten julistetun sotatoimialueen ulkopuolella. Britannian hallitus oli jo 23. huhtikuuta välittänyt Argentiinan hallitukselle tiedon, että hyökkäykset voidaan ulottaa myös sotatoimialueen ulkopuolella oleviin Argentiinan asevoimien aluksiin ja lentokoneisiin. Vuonna 1994 Argentiinan hallitus myönsi, että General Belgranon upottaminen oli ollut laillinen sotatoimi. Alus oli ollut suorittamassa sotilaallista tehtävää, vaikka sen kurssi ennen upotusta sekä sotatoimialueen ulkopuolella pysyttely perustuivat taktisiin syihin.

• Gardiner Robert (toim.): Conway's All the World's Fighting Ships 1947-1995. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1995. ISBN 0-85177-605-1. (englanniksi)