USS Lexington (CV-16)
USS Lexington (runkonumerot CV/CVA/CVS/CVT/AVT-16) oli Yhdysvaltain laivaston Essex-luokan lentotukialus, joka rakennettiin toisen maailmansodan aikana. Se on viides alus, joka on nimetty Yhdysvaltain vapaussodan Lexingtonin taistelun mukaan. Nimeksi aiottiin ensin antaa USS Cabot, mutta rakennusvaiheessa päädyttiin nimeämään se Korallimeren taistelussa uponneen USS Lexingtonin mukaan.
USS Lexington (CV-16) | |
---|---|
USS Lexington Corpus Christissä |
|
Aluksen vaiheet | |
Rakentaja | Bethlehem Steel Company, Quincy, Massachusetts |
Kölinlasku | 15. heinäkuuta 1941 |
Laskettu vesille | 23. syyskuuta 1942 |
Palveluskäyttöön | 17. helmikuuta 1943 |
Poistui palveluskäytöstä | 8. marraskuuta 1991 |
Loppuvaihe | museolaiva |
Tekniset tiedot | |
Uppouma | 27 100 t |
Pituus | 266 m |
Leveys | 45 m |
Syväys | 10,41 m |
Koneteho | 150 000 shp (110 MW) |
Nopeus | 33 solmua (61 km/h) |
Miehistöä | 348 |
Aseistus | |
Aseistus |
ilmatorjuntatykkejä 110 lentokonetta |
Lexington poistettiin palveluksesta vuonna 1991 sen jälkeen, kun se oli ollut palveluksessa pitempään kuin yksikään toinen Essex-luokan tukialus, ja se lahjoitettiin museolaivaksi Corpus Christiin Teksasiin. Vuonna 2003 siitä tehtiin historiallinen maamerkki.
Valmistus
- Pääartikkeli: Essex-luokka (lentotukialus)
Alus tilattiin Bethlehem Steel Companyltä Quincystä Massachusettsista, missä köli laskettiin 15. heinäkuuta 1941 nimellä USS Cabot. Alus nimettiin USS Lexingtoniksi 16. heinäkuuta 1942. Alus laskettiin vesille 23. syyskuuta kumminaan Theodore D. Robinsonin puoliso ja otettiin palvelukseen 17. helmikuuta 1943 ensimmäisenä päällikkönään Felix B. Stump.[1]
Palvelus
Lexington saapui Pearl Harboriin Panaman kanavan kautta 9. elokuuta 1943. Alus siirtyi Kwajaleinin atollille 4. joulukuuta, jossa se upotti rahtilaiva SS Kembumarun, vahingoitti kahta risteilijää ja pudotti 30 vihollislentokonetta. Illalla 19.20 alkoi ilmahyökkäys sen ollessa matkalla Kwajaleinille. Kello 23.22 japanilaisten tiputtamat soihdut valaisivat aluksen, ja 10 minuuttia myöhemmin siihen osui torpedo. Se saapui Pearl Harboriin tärkeimpiä korjaustöitä varten 9. joulukuuta ja Bremertoniin 22. joulukuuta perusteellisempaan korjaukseen, joka valmistui 20. helmikuuta 1944.
Yllätyshyökkäys Saipanille 11. kesäkuuta tuhosi saaren lentokoneet. 16. kesäkuuta Lexington taisteli Guamilla tukikohtaansa pitäneitä japanilaisia torpedokoneita vastaan. Vaikka se selvisi vahingoittumatta, Japanin propaganda julisti sen kolmatta kertaa upotetuksi. Sillä oli tärkeä rooli Task Force 58:n voittaessa Filippiinienmeren taistelun.
Leytenlahden taistelussa sen koneet upottivat taistelulaiva Musashin. Aluksen lentokoneet upottivat 25. lokakuuta lentotukialus Zuikakun ja yhdessä USS Essexin kanssa Chitosen. Myöhemmin samana päivänä sen lentokoneet osallistuivat Zuihōn upottamiseen. Saavuttuaan korjattavaksi Ulithille 9. marraskuuta saatiin tieto, että japanilaiset olivat taas väittäneet sitä tuhotuksi.
Sodan päätyttyä Lexington suoritti partiolentoja Japanin ilmatilassa ja tiputti tarvikkeita Honshūn sotavankileireille. Se lähti Tokionlahdelta kohti San Franciscoa 3. joulukuuta kuljettaen mukanaan kotiin palaavia veteraaneja ja saapui perille 16. joulukuuta.
Alus poistettiin palveluksesta 8. marraskuuta 1991, ja se lahjoitettiin 15. kesäkuuta 1992 museoksi Corpus Christiin Texasiin.[3]
Lähteet
Aiheesta muualla
- Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta USS Lexington (CV-16) Wikimedia Commonsissa
- USS Lexington Museum
- Historical Naval Ships Association: USS Lexington (Arkistoitu – Internet Archive)
USS Essex – USS Yorktown – USS Intrepid – USS Hornet – USS Franklin – USS Ticonderoga – USS Randolph – USS Lexington – USS Bunker Hill – USS Wasp – USS Hancock – USS Bennington – USS Boxer – USS Bon Homme Richard – USS Leyte – USS Kearsarge – USS Oriskany – USS Reprisal – USS Antietam – USS Princeton – USS Shangri La – USS Lake Champlain – USS Tarawa – USS Valley Forge – USS Iwo Jima – USS Philippine Sea |
Edeltäjä: USS Wasp – Seuraaja: Independence-luokka |