USS Claxton (DD-571)

Pääartikkeli: Fletcher-luokka

Alus tilattiin Consolidated Steel Corporationilta Orangesta Texasista. Alus laskettiin vesille 1. huhtikuuta 1943 kumminaan rouvaA. D. Bernhard ja otettiin palvelukseen vielä samana vuonna 8. joulukuuta ensimmäisenä päällikkönään H. F. Stout.[1][2]

Maaliskuussa 1943 Claxton Casconlahdella Mainen rannikolla liittoutuneiden pelätessä Saksan laivaston taistelulaivan Tirpitzin merellelähtöä Norjasta. Suojattuaan yhtä saattuetta Casablancaan alus lähti Charlestonista 17. toukokuuta liittyäkseen Yhdysvaltain Tyynenmeren laivastoon.[1]

Oltuaan koulutuksessa 12. kesäkuuta alkaen Noumeaussa ja Espiritu Santossa alus suojasi 27. kesäkuuta – 25. heinäkuuta Rendovan maihinnousua, minkä jälkeen alus liittyi 23. hävittäjälaivueeseen. Laivueen mukana Claxton osallistui keisarinna Augustan lahden taisteluun 1.-2. marraskuuta välisenä yönä torjuttaessa keisarillisen Japanin laivaston risteilijäosaston pääsy Bougainvillen maihinnousuosaston kimppuun. Taistelun jälkeen alus suojasi vaurioitunutta USS Footea hinannutta USS Thatcheria Purvisinlahdelle, jonne osasto saapui 4. marraskuuta.[1]

Cape St. Georgen niemen edustalla Uuden-Irlannin rannikolla alus ja neljä muuta hävittäjää kohtasi 25. marraskuuta viisi keisarillisen Japanin laivaston hävittäjää, jotka olivat matkalla evakuoimaan lentotukikohdan henkilöstöä Rabauliin. Yhdysvaltalaiset onnistuivat yllättämään vastustajansa laukaisemalla torpedonsa pimeyden suojaamina, mitä seurasi tykistötaistelu. Taistelussa upposi kolme japanilaisalusta ja neljäs vaurioitui amerikkalaislaisten selvitessä ilman tappioita.[1]

Bougainvillessä Sarimen maatilaa alus tulitti 4. helmikuuta 1944, jolloin alus vaurioirui pahoin takakannella tapahtuneessa räjähdyksessä. Räjähdyksen mahdollisena aiheuttajana pidetään kahta kranaattia ja siinä haavoittui viisitoista miehistönjäsentä. Vaurioista huolimatta alus sai tehtävänsä täytettyä kolmella etukannen tykillään. Tehtävästä vapauduttuaan alus purjehti tilapäiskorjauksiin Purvisinlahdelle, mistä se jatkoi korjattavaksi Yhdysvaltain länsirannikolle.[1]

Alus palasi Tyynellemerelle elokuussa suojaamaan saattuetukialuksia, joiden mukana se osallistui syyskuussa Palaun valtaukseen. Alus siirtyi pohjoiseen Filippiinien maihinnousuun, jossa hävittäjät suojasivat sukeltajien valmisteluja maihinnousurannoilla. Maihinnousun alettua 20. lokakuuta alus oli tulituessa ja suojasi maihinnousualuksia. Leytenlahden taisteluun sisältyneessä Surigaonsalmen taistelussa 24.-25. lokakuuta Claxton suojasi taistelulinjaa, joka tuhosi Japanin eteläisen laivasto-osaston.[1]

Alus jatkoi Leytenlahdella partiointia tukien maajoukkojen taistelua. Aluksen miehistöstä sai 1. marraskuuta surmansa viisi ja haavoittui 23, kun itsemurhalentäjä osui aluksen viereen. Aluksen majoitustilat täyttyivät vedellä. Pahoista vaurioistaan huolimatta Claxtonin miehistö kykeni pelastamaan kamikazehyökkäyksessä tuhoutuneelta USS Abner Readiltä.[1]

Alusta korjattiin Tacloanilla ja Manuksessa ennen paluuta tulituki-, partio- ja saattuetehtäviin Lingayeninlahden maihinnousuun 9.-18. tammikuuta 1945. Alus osallistui toukokuun alussa Filippiinien alueella maakohteiden tulittamiseen ja maihinnousujen suojaamiseen Luzonilla ja Mindanaolla sekä Visayasilla. Alus saapui 16. toukokuuta Okinawalle, jossa se oli maalinosoitustehtävissä sodan loppuun. Alus torjui 6. kesäkuuta kahdentoista lentokoneen osaston iskun.[1]

Alus lähti 10. syyskuuta Okinawalta Washingtoniin. Kaksi vuorokautta saapumisensa jälkeen aluksen miehistö vastaanotti 17. lokakuuta presidentillisen huomionsoituksen. New Yorkissa tehdyn huollon jälkeen alus poistettiin palveluksesta ja sijoitettiin 18. huhtikuuta 1946 reserviin Charlestonissa Etelä-Carolinassa.[1]

Alus lainattiin 15. joulukuuta 1959 Länsi-Saksalle ja Saksan liittotasavallan laivasto otti aluksen palvelukseen nimellä Zerstörer 4.[1]

• Whitley, M. J.: Destroyers of World War Two – an international encyclopedia. London: Arms and Armour, 1988. ISBN 0-85368-910-5. (englanniksi)