Yhdistyneiden kansakuntien operaatio Sierra Leonessa

Yhdistyneiden kansakuntien operaatio Sierra Leonessa (engl. United Nations Mission in Sierra Leone, UNAMSIL) oli YK:n rauhanturvaoperaatio Sierra Leonessa. Se toimi 2000–2005 turvaamassa Lomén rauhansopimuksen toteutumista. Rauhansopimus tehtiin Sierra Leonen sisällissodan jälkeen RUF-kapinallisten ja hallituksen välille. YK:n operaatiota UNAMSIL:n jälkeen jatkoi Yhdistyneiden kansakuntien toimisto Sierra Leonessa.

Tausta

Sierra Leonen sisällissota alkoi maaliskuussa 1991, kun RUF käynnisti maan itäosissa sotatoimet hallitusta vastaan. Sierra Leonen asevoimat pyrkivät aluksi ECOMOG-joukkojen kanssa tukahduttaa kapinan, mutta asevoimat lopulta kaatoi hallituksen itse. Vallanvaihdosta huolimatta RUF jatkoi hyökkäyksiään, ja helmikuussa 1995 YK:n pääsihteeri nimitti etiopialaisen Berhanu Dinkan erikoislähettilääksi neuvottelemaan rauhasta.[1]

Dinkan avustuksella Sierra Leonen hallitus ja RUF solmivat marraskuussa 1996 Abidjanin rauhansopimuksen. Se kaatui kuitenkin toukokuussa 1997 uuteen sotilasvallankaappaukseen. Länsi-Afrikan talousyhteisön viiden komitea ja sotilasjunttaa edustanut delegaatio sopivat lokakuussa tulitauosta, jota ECOMOG ja YK:n sotilastarkkailijat valvoisivat.[1]

YK:n turvallisuusneuvosto perusti kesäkuussa 1998 kuuden kuukauden mandaatilla toimineen UNOMSIL-tarkkailuoperaation. Operaation johtoon asetettiin ugandalainen Francis Okelo.[1]

YK:n tarkkailuoperaatiosta huolimatta taistelut Sierra Leonessa jatkuivat, ja joulukuussa kapinalliset aloittivat hyökkäyksen pääkaupunkiin Freetowniin, mikä aiheutti myös UNOMSIL:n henkilökunnan evakuoinnin. Tammikuussa 1999 kapinalliset valtasivat lähes koko kaupungin, mutta ECOMOG-joukot valtasivat sen vielä takaisin myöhemmin samassa kuussa.[1]

UNAMSIL-operaatio

Osapuolet tekivät 7. heinäkuuta 1999 Lomén rauhansopimuksen ja päättivät muodostaa kansallisen yhtenäisyyden hallituksen. He pyysivät myös YK:n operaation laajentamista. Sotilastarkkailijoiden lukumäärää nostettiin pian 210:een ja lokakuussa turvallisuusneuvosto hyväksyi laajemman UNAMSIL-operaation, jossa sai olla maksimissaan 6 000 sotilashenkilöä auttamassa Lomén rauhansopimuksen täytäntöönpanossa. Helmikuussa 2000 henkilöstön määrää nostettiin 11 000:een ja lopulta maaliskuussa 2011 17 500:aan.[1]

UNAMSIL-operaatio alkoi huonosti, sillä toukokuussa 2000 se lähes kaatui, kun RUF kaappasi satoja rauhanturvaajia ja ilmoitti rauhansopimuksen kumotuksi. Kansainvälinen yhteisö painosti kapinallisia ja asetti sanktioita RUF:n tukijoille. UNAMSIL toi maahan lisää joukkoja ja alkoi molempien osapuolten riisumisen aseista.[1]

UNAMSIL oli vuoden 2002 alkuun mennessä riisunut aseista yli 75 000 taistelijaa. Poliittisen tuen avulla se oli myös mukana auttamassa Sierra Leonen ensimmäisten vapaiden vaalien järjestämisessä. UNAMSIL koulutti sierraleonelaisia myös ihmisoikeuskysymyksissä ja auttoi pystyttämään sotarikoksia varten Sierra Leonen erikoistuomioistuimen.[1]

UNAMSIL-operaatio päättyi joulukuussa 2005, jolloin sen kuuden vuoden mandaatti maassa päättyi. Sen työn jatkamisen YK perusti UNIOSIL-toimiston, joka aloitti toimintansa tammikuussa 2006.[2]

Lähteet
  1. Sierra Leone - UNAMSIL - Background United Nations. Viitattu 28.7.2017. (englanniksi)
  2. Sierra Leone: A success story in peacekeeping United Nations. Viitattu 28.7.2017. (englanniksi)
    Yhdistyneiden kansakuntien rauhanturvaoperaatiot

    UNMOGIP (Intia ja Pakistan 1949) | UNEF I (Israel ja Syyria 1956–1967) | UNTSO (Lähi-itä 1948) | UNEF II (Israel ja Egypti 1973–1979) | UNOGIL (Libanon 1958 ) | ONUC (Kongo 1960–1964) | UNYOM (Pohjois-Jemen 1963-1964) | DOMREP (Dominikaaninen tasavalta 1965–1966) | UNMOGIP 1961– (Intia ja Pakistan) | UNFICYP (Kypros 1964) | UNIPOM (Intia ja Pakistan 1965–1966) | UNSF (Länsi-Papua 1962–1963) | UNDOF (Golanin kukkulat 974) | UNIFIL (Libanon 1978) | UNGOMAP (Afganistan ja Pakistan 1988–1990) | UNAVEM I (Angola 1988–1991) | UNTAG (Namibia 1989–1990) | ONUCA (Keski-Amerikka 1989–1992) | OSGAP 1990–1992 (Agfanistan ja Pakistan) | MINURSO (Länsi-Sahara 1991) | UNAMIC (Kambodza 1991–1992) | UNTAC (Kambodza 1992–1993) | UNAVEM II (Angola 1991–1995) | ONUSAL (El Salvador 1991–1995) | UNOSOM I (Somalia 1992–1993) | ONUMOZ (Mosambik 1992–1994) | UNOMIL (Liberia 1993–1997) | UNMIH (Haiti 1993–1996) | UNOMUR (Uganda ja Ruanda 1993–1994) | UNASOG (Libya ja Tšad 1994) | UNOSOM II (Somalia 1993–1995) | UNMOT (Tadžikistan 1994–2000) | UNAVEM II (Angola 1995–1997) | UNSMIH (Haiti 1996–1997) | MINUGUA (Guatemala 1997) | UNTMIH (Haiti 1997) | MONUA (Angola 1997–1999) | UNAMET (Itä-Timor 1999) | UNTAET (Itä-Timor 1999–2002) | MIPONUH (Haiti 1997–2000) | UNAMIR (Ruanda 1993–1996) | UNAMIR (Ruanda 1993–1996) | UNOMSIL (Sierra Leone 1998–1999) | UNIKOM (Irak ja Kuwait 1991–2003) | UNOSOM I (Somalia 1992–1993 ) | UNPROFOR (entinen Jugoslavia 1992–1993 ) | UNPREDEP (Makedonia 1993–1999) | | UNOMIG (Georgia 1993–2009) | UNITAES (Kroatia 1996–1998) | UNMOP (Prevlakan niemimaa 1996 ) | UNIIMOG (Iran ja Irak 1988–1991) | UNMIK (Kosovo 1999) | MICAH (Haiti 2000–2001) | UNCRO (Krotia 1994–1996) | UNMEE (Etiopia ja Eritrea 2000–2008) | ONUB (Burundi 2004–2007) | MINURCA (Keski-Afrikan tasavalta 1998–2000) | UNAMSIL (Sierra Leone 1999–2005) | UNPSG (Kroatia 1998) | UNMIBH (Bosnia ja Hertsegovina 1995–2002) | MONUC (Kongo 1999-2010) | UNAMA (Afganistan 2003) | UNMIL (Liberia 2003) | MINUSTAH (Haiti 2004) | UNOCI (Norsunluurannikko 2004) | UNMISET (Itä-Timor 2002–2005) | UNMIT (Itä-Timor 2006-2012) | UNAMID (Sudan 2007 ) | MINURCAT (Tšad ja Keski-Afrikan tasavalta 2007-2010) | UNSMIS (Syyria 2012) | MINUSMA (Mali 2013) | MONUSCO (Kongon dem. tasavalta 2010) | UNSMIL (Libya 2011) | UNIMIS (Sudan 2005–2011) | UNMISS (Etelä-Sudan 2011) | MINUSCA (Keski-Afrikan tasavalta 2014) |

    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.