UHF (taajuusalue)

UHF on Kansainvälisen televiestintäliiton (ITU) ja Institute of Electrical and Electronics Engineersin (IEEE) termi radiotaajuusalueelle:

  • ITU:n määrittelyssä alue kattaa 0,3–3 GHz:n taajuusalueen (aallopituusalue 0,1–1 m)[1]
  • IEEE:n määritys kattaa vain 0,3–1 GHz:n taajuusalueen (aallopituusalue 0,1–0,33 m)
Taajuusaluemääritysten vertailua
ITU:n määrittelemät radiotaajuusalueet

UHF on akronyymi englannin kielen sanoista ultra high frequency[1] (ultrakorkea taajuus). 'Metriseksi' nimeksi ITU on antanut 'decimetric waves'[1] (suom. desimetriaallot). 1 GHz:ä suuritaajuisempia radioaaltoja nimitetään myös mikroaalloiksi

Eteneminen

UHF-alueella radioaallot etenevät suoraviivaisesti. Maasto vaikuttaa voimakkaasti etenemiseen joten lähetys- ja vastaanottoantennien välillä on oltava lähes näköyhteys.

Lyhyen aallonpituuden vuoksi jo kohtuullisen kokoiset antennit voidaan rakentaa voimakkaasti suuntaaviksi. Suuntaavia antenneja myös tarvitaan jo muutamia kilometrejä pidemmillä yhteysväleillä. Suuntaavien antennien käyttö liikkuvissa järjestelmissä on toisaalta hankalaa, mikä rajoittaa UHF-alueen käytön pääasiassa siirrettäviin tai kiinteisiin yhteyksiin.


Käyttö

UHF-aluetta käytetäänkin maanpäälisten yhteyksien lisäksi myös ilmasta ilmaan-, ilmasta maahan- ja maasta ilmaan- yhteyksiin sekä satelliittiyhteyksiin.

Leveän taajuusalueen mahdollistaman suuren kanavakapasiteetin vuoksi alue soveltuu erinomaisesti monikanavaisten linkkijärjestelmien käyttöön. UHF-taajuusaluetta on käytetty 1960-luvulta alkaen muun muassa televisiolähetyksiin. Digitaalitekniikkaan siirtymisen vuoksi televisiokanavia voitiin pakata aiempaa tiheämpään, minkä vuoksi aaltoalueelta vapautui kaistaa muuhun käyttöön. Aiemmin televisiolähetyksiin käytettäviä taajuuksia on tämän vuoksi siirtynyt langattomalle tietoliikenteelle.[2][3]

UHF-televisiolähetysten taajuusalue; 470–790 MHz; kanavat 21–60[4]; vuodesta 2017 enää kanavat 21-48 ja 470-694 MHz[5][6]; nämä ovat teknisen määrittelyn kanavapaikkoja - alitaajuusalueita, eivätkä liity digi-tv:n kanaviin. Suomessa on UHF-alueen yläpäästä osoitettu taajuuksia myös sotilaskäyttöön (790–822 MHz ja 838–862 MHz eli kanavat 61–64 ja 67–69). Kanava 21 ja osin 23 ovat radion ohjelmatuotannon käytössä[4][5][7]

Yhdysvalloissa televisiokanavien taajuusalueiden – alueella 54–698 megahertsiä – väliin jäävät taajuusalueet on vapautettu muuhun käyttöön. Kaistaa on käytettävissä yhteensä 300–400 megahertsin verran.[2][3]

Analogisten televisiolähetysten aikana UHF-kanavia käytettiin Suomessa Yleisradion TV2:n lähetyksiin, kun taas TV1 käytti VHF-aluetta. Nykyäänmilloin? DVB-T ja DVB-T2 -lähetykset antenniverkossa lähetetään UHF-alueella.[8]

Yhdysvalloissa ensimmäinen säännöllisiä UHF-televisiolähetyksiä lähettänyt asema oli KC2XAK, joka toimi Connecticutin Bridgeportissa. Se aloitti säännölliset lähetykset 29. joulukuuta 1949.

UHF-alueella on osa ISM-taajuusalueista (engl. industrial, scientific, medical); 433,05–434,79 MHz, 902,0–928,0 MHz ja 2,4–2,5 GHz. ISM-laitekäyttö ei vaadi erillistä lupaa

Matkapuhelimissa käytetään UHF:ää mm. 4G:ssä eli LTE:ssä:

  • B1 2110,1 MHz – 2169,9 MHz
  • B3 1805 MHz – 1789,9 MHz
  • B7 2620 MHz – 2689,9 MHz
  • B20 791 MHz – 820,9 MHz | 832 MHz – 862,000 MHz
    • 791,000 MHz – 796,000 MHz | 832,000 MHz – 837,000 MHz, DNA Oyj
    • 796,000 MHz – 801,000 MHz | 837,000 MHz – 842,000 MHz, DNA Oyj
    • 801,000 MHz – 806,000 MHz | 842,000 MHz – 847,000 MHz, Telia Company AB
    • 806,000 MHz – 811,000 MHz | 847,000 MHz – 852,000 MHz, Telia Company AB
    • 811,000 MHz – 816,000 MHz | 852,000 MHz – 857,000 MHz, Elisa Oyj
    • 816,000 MHz – 821,000 MHz | 857,000 MHz – 862,000 MHz, Elisa Oyj

Yhteydet ovat full-duplexeja, toisin sanoen lähetys ja vastaanotto tapahtuvat eri taajuuksilla pareittain ja mahdollistavat kummallekin samanaikaisen lähettämisen.

  • B28 758 MHz – 802,9 MHz
  • B42 3400 MHz – 3599,9 MHz

[9]

Katso myös

Lähteet
  1. Nomenclature of the frequency and wavelengh bands used in telecommunications (PDF) Internationan Telecommunication Union (osa YK:ta). Viitattu 1.10.2021. (englanniksi)
  2. http://news.cnet.com/8301-1035_3-10081864-94.html (Arkistoitu – Internet Archive)
  3. http://news.cnet.com/8301-1035_3-10067331-94.html (Arkistoitu – Internet Archive)
  4. Liikenne- ja viestintäministeriö : Analogisten televisiotaajuuksien käyttö siirryttäessä digitaaliseen jakeluun : Selvitys (PDF) urn.fi. ”VHF I alueella (47–68 MHz) sijaitsevat televisiokanavat 2–4. ... VHF II -alue (87,5–108 MHz) on edelleen varattu FM-radion käyttöön. ... VHF III -alue (174–230 MHz, televisiokanavat 5–12)... UHF-alueelta (470–862 MHz, televisiokanavat 21–69) ... UHF-alueen yläpäästä on Suomessa osoitettu taajuuksia myös sotilaskäyttöön (790–822 MHz ja 838–862 MHz eli kanavat 61–64 ja 67–69) ... kanava 21 ja osin 23 ovat radion ohjelmatuotannon käytössä” Viitattu 15.10.2021.
  5. Traficom : Antennitelevisio pientalossa traficom.fi. ”kanavat 21-48 eli taajuudet 470-694 MHz” Viitattu 15.10.2021.
  6. Finnsat : UHF-antennit finnsat.fi. Viitattu 5.12.2021.
  7. Lounea : TV-antennitArkistoitu kopio lounea.fi. Arkistoitu 15.10.2021. Viitattu 15.10.2021.
  8. Antenni TV:n vastaanotto Digita. Viitattu 10.11.2020.
  9. https://en.wikipedia.org/wiki/LTE_frequency_bands
    Radio
    ITU-radiotaajuusalueet
    AM-alueet
    • SW ('lyhyet aallot')
    • MW ('keskipitkät aallot')
    • LW ('pitkät aallot')
    FM-alueet
    • ULA (ultralyhyet aallot)
    Modulaatiot
    Muuta
    Sähkömagneettinen säteily

    Sähkömagneettinen spektri: gammasäteily • röntgensäteily • ultraviolettisäteily • valo • infrapunasäteily • alimillimetrisäteily • mikroaallot • radioaallot

    Radiotaajuusalueet: THF • EHF • SHF • UHF • VHF • HF • MF • LF • VLF • ULF • SLF • ELF

    Valo: violetti • sininen • syaani • vihreä • keltainen • oranssi • punainen

    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.