U.K.
U.K. oli englantilainen progressiivisen rockin superyhtye.
U.K. | |
---|---|
Tiedot | |
Toiminnassa | 1977–1980, 2011–2015 |
Tyylilaji | progressiivinen rock, jazz fusion, art rock |
Kotipaikka | Englanti |
Laulukieli | englanti |
Entiset jäsenet |
Eddie Jobson |
Levy-yhtiö | |
Aiheesta muualla | |
Kotisivut |
Rumpali Bill Brufordin mukaan yhtye onnistui vastaamaan sille asetettuihin odotuksiin. Sävellystyö oli vahvaa, kuten myös musiikillinen osaaminen. Albumi otettiin hyvin vastaan varsinkin Yhdysvalloissa, ja radioasemat sekä lehdistö kiinnostuivat siitä.[1]
UK:n kiertue Yhdysvalloissa oli menestys, ja viimeinen konsertti elokuussa 1978 veti 50 000 hengen yleisön. Kiertueen aikana yhtye jakautui musiikillisesti kahtia: Eddie Jobson ja John Wetton halusivat pitäytyä rock- ja popmusiikin soittotyylissä ja -tavassa, kun taas Bruford ja Allan Holdsworth olivat etenkin lavaesiintymisissä improvisoivan soiton puolesta. Basisti-laulaja John Wetton oli saanut jo King Crimsonissa tarpeekseen ristiriidoista, ja keskustelun sekä muutaman esiintymisen jälkeen kaksikot lähtivät omille teilleen. Eräällä tavalla yhtye oli edeltäjä Asia-yhtyeelle, jossa Wetton jatkoi myöhemmin.[1]
Musiikki
Yhtyeen kappaleissa oli paljon epätavallisia tahtilajeja (esimerkiksi 7/4 kappaleessa ”In the Dead of Night”), sähköviulusooloja ja jazzahtavia harmonioita.
Jäsenet
- Allan Holdsworth – kitara (mm. Gong ja Soft Machine)
- John Wetton – laulu ja bassokitara (mm. King Crimson ja Uriah Heep)
- Eddie Jobson – kosketinsoittimet ja sähköviulu (mm. Roxy Music ja Jethro Tull)
- Bill Bruford – rummut (King Crimson ja Yes)
- Brufordin tilalle tuli Terry Bozzio
Diskografia
Studioalbumit
- U.K. (1978)
- Danger Money (1979)
Livealbumit
- Live After Night (1979)
- Concert Classics, Vol. 4 (1999)
- Reunion - Live in Tokyo (2013)
- Curtain Call (2015)
Kokoelmat
- Ultimate Collector's Edition (2016)
Lähteet
-
- Bruford, Bill: The Autobiography - Yes, King Crimson, Earthworks and More. A Genuine Jawbone Journal, 2009. ISBN 978-1-906002-23-7. s.111-114