U.D.O.

Udo Dirkschneider perusti U.D.O.-yhtyeen lähdettyään Acceptista vuonna 1987. Accept luovutti ensimmäistä sooloalbumia varten materiaalia, jonka U.D.O julkaisi vuonna 1987 nimellä Animal House.[1][2] Debyyttialbumia seurasi lämmittelykiertue Guns N’ Rosesin kanssa Yhdysvalloissa[3].

U.D.O.n ensimmäisessä kokoonpanossa soittivat Warlockissa soittaneet kitaristi Peter Szigeti ja basisti Frank Rittel sekä heidän tuttavansa rumpali Thomas Franke. Toiseksi kitaristiksi valittiin Sinnerin entinen kitaristi Mathias Dieth,[4] josta tuli yhtyeen ykköskitaristi.[5]

Ensimmäisinä vuosina miehistössä tapahtui useita muutoksia. Yhtyeen toiseen levyyn mennessä Szigeti, Rittel ja Franke irtisanottiin ja korvattiin kitaristi Andy Susemihlilla, basisti Thomas Smuszynskilla ja rumpali Stefan Schwarzmannilla.

Toinen levy Mean Machine ilmestyi tammikuussa 1989 ja yhtye markkinoi sitä kiertämällä Eurooppaa Ozzy Osbournen kanssa[3]. Kolmas levy Faceless World ilmestyi vuonna 1990.[6] Susemihl lähti yhtyeestä ennen Faceless Worldin nauhoituksia ja hänet korvattiin kitaristi Wolla Böhmillä. Tällä kokoonpanolla tehtiin vuonna 1991 ilmestynyt neljäs levy, Timebomb.[2]

Kitaristi Mathias Dieth oli Udon lisäksi ainoa jäsen, joka oli yhtyeessä[6] vuoteen 1992, jolloin yhtye jäi tauolle muutamaksi vuodeksi Udon palatessa Acceptiin.[7]

U.D.O.n konsertti toukokuussa 2004 Nürnberg Hirschissa.

Yhtye aktivoitui jälleen 1996. Aikaisemmasta kokoonpanosta yhtyeeseen tulivat Dirkschneiderin lisäksi kitaristi Mathias Dieth ja rumpali Stefan Schwarzmann. Udo pyysi yhtyeeseen toiseksi kitaristiksi Acceptin entisen rumpalin Stefan Kaufmannin ja sekä basisti Michael Vossin. Tällä kokoonpanolla he osallistuvat Judas Priest -tribuutti-levyn Legends of Metalin tekemiseen[2]. Tämän jälkeen vain Schwarzmann ja Kaufmann[8] jäivät yhtyeeseen ja vuoden 1997 Solid levyllä yhtyeessä soittavat uusina jäseninä Bullet yhtyeestä tutut kitaristi Jürgen Graf ja basisti Fitty Wienhold.[2][7] Stefan Kaufmannista ja Fitty Wienholdista muodostui yhtyeen perusta Dirkschneiderin rinnalle vuosikymmeniksi[3].

Yhtye julkaisi nopesti kaksi uutta levyä: No Limits ilmestyi 1998 ja vain vuotta myöhemmin julkaistiin levy 1999 Holy.[2] Levyjen välissä tapahtui jälleen jäsenistön vaihdoksia. Schwarzmann jätti yhtyeen No Limitsin jälkeen[9], hänet korvasi Lorenzo Milani. Kitaristi Jürgen Graft erotettiin päihdeongelman vuoksi[5] ja hänen tilalleen yhtyeeseen tuli Igor Gianola[6].

Vuoden 2002 ilmestyneessä Man and Machine -levyllä kappaleessa "Dancing with an Angel", Udo esittää duetton Warlockin laulaja Doro Peschin kanssa[2]. Pari vuotta myöhemmin yhtye teki levyn Thunderball (2004).[6]

Kesällä 2005 Udo Dirkschneider esiintyi Acceptin kanssa festivaaleilla eri puolella Eurooppaa.[10]

Udo Dirkschneider Wacken Open Air 2015

Yhtyeen kymmenes levy, Mission nro X, ilmestyi vuonna syksyllä 2005. Levy oli ensimmäinen levy, jossa rumpalina on Francesco Jovino. Mission nro X levystä alkoi aikakausi, jossa yhtyeen jäsenistössä ei tapahtunut muutoksia kahdeksaan vuoteen. Yhtye julkaisi tällä kokoonpanolla vielä kolme levyä: Mastercutor (2007), Dominator (2009) ja Rev-Raptor (2011).[2][6]

Vuonna 2012 U.D.O.:n juhlakeikalla Wacken Open Airissa vieraili yhtyeen entisiä jäseniä, sekä muusikot Mr. Lordi ja Doro Pesch.[11][12]

Vuosi Rev-Raptorin julkaisun jälkeen kitaristi Stefan Kaufmann jätti yhtyeen terveydellisistä syistä. Hänet korvattiin Andrei Smirnovilla, jonka kanssa yhtye teki seuraavan levynsä, Steelhammerin, vuonna 2013.[2] Ennen levyttämistä kitaristi Igor Gianola lähti yhtyeestä, ja hänet korvattiin suomalaisella Kasperi Heikkisellä vuonna 2013. Heikkinen liittyi yhtyeeseen vasta kun levy oli nauhoitettu.[13] Yhtyeen viidestoista levy, Decadent, julkaistiin vuoden 2015 alussa.[2]

Vuonna 2016 Dirkschneider aloitti Back to the Roots -kiertueen, jossa yhtye soitti ainoastaan vanhoja Acceptin kappaleita. Alun perin yhtyeellä oli tarkoitus soittaa vain 10-15 keikkaa mutta koska yleisö piti näkemästään, kiertue sai jatkoa.[14] Kiertue kesti yli 2 vuotta ja siitä julkaistiin Tupla live-LP, Back to the Roots: Accepted, vuonna 2017. Kiertueen jälkeen Dirkschneider enää aio esittää U.D.O yhtyeensä kanssa Acceptin kappaleita.[15][16]

Vuosien 2015 ja 2018 välillä yhtyeessä oli useita miehistönvaihdoksia: Francesco Jovinon jättäessä yhtyeen vuonna 2015, hänen tilalleen yhtyeen rumpaliksi valittiin Udon tuolloin 21-vuotias poika Sven Dirkschneider.[17] Kasperi Heikkisen lähdettyä yhtyeestä, hänen tilalleen valittiin brasilialainen Bill Hudson maaliskuussa 2017[18]. Hudson erotettiin yhtyeestä vain vuotta myöhemmin ja hänet korvasi vuoden 2018 kesällä tilapäisesti kiertueiden ajaksi yhtyeen aikaisempi kitaristi Stefan Kaufmann[19][20].

Udo Dirkschneider ja kitaristi Andrei Smirnov Wacken Open Air 2015

Samana syksynä basisti Fitty Wienhold jätti yhtyeen 22 vuoden jälkeen. Vaikka hän lopetti soittamisen yhtyeessä, hän lupasi olla yhtyeen apuna tarvittaessa laulunkirjoittajana ja neuvonantajana.[21]

Vuonna 2018 yhtye lopetti Dirkschneider Back to the Roots-kiertueen ja julkaisi levyn Steelfactory 31.8.2018.[2][22] Lokakuussa U.D.O ilmoitti, että yhtyeen uudet jäsenet ovat kitaristi Dee Dammers ja basisti Tilen Hudrap[23].

Joulukuussa 2022 basisti Tilen Hudrap ilmoitti jättävänsä yhtyeen.[24]

• Animal House  (1988, RCA Records)
• Mean Machine  (1989, RCA Records)
• Faceless World  (1990, RCA Records)
• Timebomb  (1991, RCA Records)
• Solid  (1997, GUN Records)
• No Limits  (1998, GUN Records)
• Holy  (1999, Breaker)
• Man And Machine  (2002, Breaker)
• Thunderball  (2004, AFM Records)
• Mission No. X  (2005, AFM Records)
• Mastercutor  (2007, AFM Records)
• Dominator  (2009, AFM Records)
• Rev-Raptor  (2011, AFM Records)
• Steelhammer  (2013, AFM Records)
• Decadent  (2015, AFM Records)
• Steelfactory  (2018, AFM Records)
• We Are One  (2020, AFM Records)
• Game Over  (2021, AFM Records)