Tyyppi 21 -fregatti

Tyypin 21 fregatit olivat Britannian kuninkaallisen laivaston alusluokka, johon kuului kaikkiaan kahdeksan 1970-luvun jälkipuoliskolla palvelukseen otettua fregattia. Aluksista kaksi tuhoutui Falklandin sodassa ja loput kuusi myytiin 1993-1994 Pakistanille, joka luokitteli alukset hävittäjiksi nimeten ne Tariq-luokan hävittäjiksi. Luokan pohjalta Vosper Thornycroft valmisti Brasilian laivastolle seitsemän Niteroi-luokan fregattia.

Type 21 Amazon

Siluetti luokan aluksesta
Tekniset tiedot
Uppouma 2 750 t (standardi)
3 250 t (max)
Pituus 109,7 m (vesiraja)
117 m (kokonaispituus)
Leveys 12,7 m
Syväys 6,8 m
Koneteho 2 x Rolls-Royce Olympus TM3B -turbiinimoottoria yht. 37 MW
2 x Rolls Royce Tyne RMIC -risteilyturbiinimoottoria yht. 6 MW
Nopeus 32 solmua (Olympus)
18 solmua (Tyne)
Miehistöä 177, joista 13 upseeria
Aseistus
Meritorjunta 1 x 4,5 tuuman Mark 8
1 x helikopteri
Ilmatorjunta 1 x GWS24 Sea Cat
2 x Oerlikon 20 mm

Taustaa

Työväenhallituksen päätös 1966 luopua kuninkaallisen laivaston lentotukialuksista johti CVA-01-projektin lakkauttamiseen. Lisäksi lentotukialusten saattajiksi suunnitelluista tyypin 82 -hävittäjistä valmistui ainoastaan HMS Bristol kolmen muun aluksen tultua peruutetuksi. Tuolloin tyypin 82 -hävittäjien korvaajaksi suunniteltu uusi pienemmät tyypin 42 hävittäjät olivat vasta suunnitteluvaiheen alussa samoin kuin Leander-luokan korvaajiksi suunnitellut tyypin 22 fregatit. Päätöksen seurauksena oli syntynyt vaje alusten hankinnassa. Laivaston suunnittelutoimisto oli täystyöllistetty kahden alusluokan suunnittelussa, joten laivasto pyysi kaupallisten telakoiden apua suunnittelussa tekemällä tarjouspyynnön alusten suunnittelusta ja hankinnasta.[1]

Suunnittelu

Alustyypillä piti olla kyky suojata saattueita tai laivasto-osastoa sukellusveneiden tai pinta-alusten hyökkäyksiltä sekä torjua joko lentokoneiden tai ohjusten hyökkäykset itseään vastaan. Suunniteltuun aseistukseen kuului yksi Vickersin 4,5 tuuman Mk.8 automaattitykki, neliohjuksinen Short Sea Cat -ilmatorjuntaohjusten laukaisualusta, merimaaliohjuksin ja sukellusveneentorjuntatorpedoin varustettu Westland WG13 -helikopteri, kuusi torpedoputkea sekä kaksi kahden tuuman omasuojaheitintä. Modernisointien yhteydessä alusten aseistukseen lisättiin neljän Exocet-merimaaliohjuksen laukaisualustat ja Falklandin sodan kokemusten perusteella lisättiin kaksi Oerlikonin 20 millimetrin ilmatorjuntatykkiä.[2]

Alusten propulsiojärjestelmänä oli COGOG (engl. COmbined Gas Or Gas), johon kuului kaksi toisistaan riippumatonsa omaa akseliaan pyörittävää järjestelmää. Kumpaankin kuului Rolls-Royce Olympus TM3B ja Tyne RMIC -kaasuturbiini, jotka oli liitetty voimansiirtojärjestelmän kautta toisiinsa ja edelleen akseliin.[3]

Alukset

Tyypin 21 fregatit[4]
Nimi Telakka Kölinlasku Vesille Valmis Kohtalo
HMS AmazonVosper Thornycroft6. marraskuuta 196926. huhtikuuta 197111. toukokuuta 1974Pakistanin laivastolle 1993 Babur
HMS AntelopeVosper Thornycroft23. maaliskuuta 197116. maaliskuuta 197216. heinäkuuta 1975tuhoutunut 1982 Falklandin sodassa
HMS AmbuscadeYarrow Shipbuilders1. syyskuuta 197118. tammikuuta 19735. syyskuuta 1975Pakistanin laivastolle 1993 Tariq
HMS ArrowYarrow28. syyskuuta 19725. helmikuuta 197429. heinäkuuta 1976Pakistanin laivastolle 1994 Khaibar
HMS ActiveVosper Thornycroft21. heinäkuuta 197123. marraskuuta 197217. kesäkuuta 1977Pakistanin laivastolle 1994 Shah Jahan
HMS AlacrityYarrow5. maaliskuuta 197318. syyskuuta 19742. heinäkuuta 1977Pakistanin laivastolle 1994 Badr
HMS ArdentYarrow26. helmikuuta 19749. toukokuuta 197514. lokakuuta 1977tuhoutunut 1982 Falklandin sodassa
HMS AvengerYarrow30. lokakuuta 197420. marraskuuta 197515. huhtikuuta 1978Pakistanin laivastolle 1994 Tippu Sultan

Lähteet

  • Gardiner, Robert (toim.): Conway's All the World's Fighting Ships 1947-1995. London: Conway Maritime Press, 1995. ISBN 0-85177-605-1. (englanniksi)
  • Lippiett, John: Modern Combat Ships 5: Type 21. London: Ian Allan Ltd, 1990. ISBN 0-7110-1903-7. (englanniksi)
  • Marriott, Leo: Royal Navy Frigates 1945-1983. London: Ian Allan, 1983. ISBN 0-7110-1322-5. (englanniksi)

Viitteet

  1. Marriott 1983, s. 97
  2. Lippiett 1990, s. 17
  3. Lippiett 1990, s. 31-34
  4. Gardiner 1995, s. 522
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.