Tyyne Wideman

Tyyne Elovaara (o.s. Wideman, 17. toukokuuta 1920 Vilppula – 4. marraskuuta 2014 Helsinki[1][2]) oli suomalainen maastohiihtäjä, joka oli lajissaan Suomen parhaita 1940-luvun lopulla ja 1950-luvun alussa. Hän lopetti uransa vuosi ennen kuin naiset hiihtivät ensimmäisen kerran arvokilpailuissa. Seuratasolla Wideman edusti Mäntän Urheilijoita, Mäntän Valoa ja Valkeakosken Koskenpoikia.[3] Tyyne Wideman syntyi toukokuussa 1920 Vilppulassa tunti ennen identtistä kaksossisartaan Lydiaa perheeseen, jossa oli aiemmin kahdeksan lasta.[4] Hänen isänsä oli kotitienoillaan tunnettu hiihtäjä.[5] Tyyne Wideman sijoittui Lotta Svärd -järjestön mestaruuskilpailujen 5 kilometrillä viidenneksi vuonna 1939.[6] Vuonna 1941 käytiin Valkeakoskella, jonne Tyyne Wideman myöhemmin muutti, lottajärjestön piirien välinen joukkuekilpailu, jossa oli mukana 29 joukkuetta ja 122 lottaa. Tuossa kisassa Tyyne ja hänen Lydia-sisarensa olivat kärkipään hiihtäjiä.[7]

Vuonna 1948 Tyyne Wideman voitti ensimmäisen kerran TUL:n mestaruuden[3] sekä saavutti SM-pronssia[3] Kerttu Pehkosen ja Siiri Rantasen takana.[8] Salpausselän Kisoissa hän sijoittui kolmanneksi.[3][9] Tammikuussa 1949 hän kilpaili Keski-Euroopassa ja sijoittui Kerttu Pehkosen voittamissa kilpailuissa Grindelwaldissa viidenneksi[3][10][11] ja Contamines'ssa kolmanneksi.[10] SM-hiihdoissa hän voitti vihdoin Kerttu Pehkosen ja otti ensimmäisen Suomen-mestaruutensa.[3][8][12] Salpausselällä Wideman sijoittui toiseksi[3][12] minuutin ja seitsemän sekuntia Pehkoselle 10 kilometrin matkalla hävinneenä.[9] Ruotsin hiihtokisoissakin Wideman sijoittui toiseksi.[3]

Vuonna 1950 Wideman osallistui kilpailun ulkopuolisena Moskovan kaupungin mestaruuskilpailuihin ja voitti sekä viiden että kymmenen kilometrin kilpailut.[3] SM-kisoissa hän voitti 10 kilometrillä mestaruuden[3] ennen Kerttu Pehkosta[8][13] Salpausselällä hän sijoittui kolmanneksi[3] hävittyään vain kolme sekuntia Pehkoselle ja kaksi sekuntia Lydia Widemanille.[9][13] Ruotsin hiihtokisoissa Östersundissa hän sijoittui toiseksi[3] Kerttu Pehkosen takana.[14] Vuonna 1950 Wideman voitti myös TUL:n mestaruuden.[3]

Vuonna 1951 Tyyne Wideman voitti Suomen-mestaruuden 10 kilometrin,[3] jolla kaksossisar Lydia sijoittui toiseksi,[14] lisäksi myös viestissä, jossa hän hiihti Valkeakosken Koskenpoikien joukkueessa.[3] Salpausselällä Tyyne Wideman voitti[3] minuutin ja 13 sekunnin erolla Lydiaan.[9] Ruotsin hiihtokisoissa Sundsvallissa Wideman ja Siiri Rantanen ottivat kaksoisvoiton.[3][15][16] Widemanin saavutuksiin talvella 1951 kuuluivat vielä Kokkolan hiihtojen voitto sekä TUL:n mestaruus.[3] Tuon talven jälkeen hän lopetti hiihtouransa.[3][17] Seuraavana talvena naishiihtäjät kilpailivat ensi kertaa olympialaisissa, ja kultaa voitti Lydia Wideman.[3][18]

Tyyne Widemanin aviomies Gunnar Elovaara oli hiihdon olympiavalmennusleirien vetäjä päävalmentaja Veli Saarisen kanssa vuosina 1947–1948 sekä TUL:n hiihtovalmentaja vuosina 1948–1951.[19]