Tyyne Leivo-Larsson

Tyyne Lilja Leivo-Larsson
	; Tyyne Leivo-Larsson vuonna 1948.
Suomen pääministerin sijainen
	Kuuskosken hallitus; 26.4.1958–29.8.1958
Edeltäjä	Reino Oittinen
Seuraaja	Johannes Virolainen
Sosiaaliministeri
	Fagerholmin I hallitus; 4.3.1949–18.3.1949; Törngrenin hallitus; 5.5.1954–20.10.1954; Fagerholmin II hallitus; 17.5.1957–27.5.1957
Edeltäjä	Valdemar Liljeström; Esa Kaitila; Eino Saari
Seuraaja	Aleksi Aaltonen; Onni Peltonen; Irma Karvikko
Ministeri sosiaaliministeriössä
	Fagerholmin I hallitus; 29.7.1948–17.3.1950; Kekkosen V hallitus; 20.10.1954–3.3.1956; Fagerholmin II hallitus; 3.3.1956–17.5.1957; Kuuskosken hallitus; 2.5.1958–29.8.1958
Edeltäjä	Onni Peltonen; Aku Sumu; Johannes Tiainen; Erkki Lindfors
Seuraaja	Erkki Härmä; Johannes Tiainen; Johannes Tiainen; Rafael Paasio
Kansanedustaja
	1948–1958, 1966–1970
Henkilötiedot
Syntynyt	3. maaliskuuta 1902; Uusikirkko
Kuollut	1. elokuuta 1977; Helsinki
Ammatti	sosiaalijohtaja, suurlähettiläs
Puoliso	Bror Nils Larsson
Tiedot
Puolue	SDP, TPSL
	[ Muokkaa Wikidatassa ]
	Infobox OK

Tyyne Lilja Leivo-Larsson (synt. Lindroos; 3. maaliskuuta 1902 Uusikirkko – 1. elokuuta 1977 Helsinki) oli suomalainen vasemmistolainen poliitikko ja diplomaatti. Hän oli kansanedustajana vuosina 1948–1958 ja 1966–1970 edustaen ensin Suomen Sosialidemokraattista Puoluetta (SDP) ja sitten Työväen ja Pienviljelijäin Sosialidemokraattista Liittoa (TPSL) sekä toimi TPSL:n eduskuntaryhmän puheenjohtajana ja sosiaaliministerinä useissa hallituksissa. Leivo-Larsson oli myös Suomen suurlähettiläänä Oslossa vuosina 1958–1966 ja lähettiläänä Reykjavíkissa vuosina 1958–1965 (vuodesta 1964 suurlähettiläänä).

Leivo-Larsson oli ensimmäinen suurlähettilääksi nimitetty suomalainen nainen.[1] Hän oli myös Pohjoismaiden ensimmäinen hallitusta johtanut nainen toimiessaan pääministeri Reino Kuuskosken sijaisena vuonna 1958.[2]

Nuoruus

Karjalan kannaksen Uudellakirkolla syntyneen Leivo-Larssonin vanhemmat olivat Sysmästä lähtöisin ollut työmies Erik Johan Leivo ja Sofia Vilhelmiina Saarinen (1871–1935).[3] Perhe muutti Helsinkiin vuonna 1904. Leivo osallistui punaisten puolella 16-vuotiaana sisällissodan Tampereen taisteluun. Mahdollisesti hän oli mukana ryhmässä, joka viime hetkellä murtautui ulos piiritetystä kaupungista. Runoilija Kössi Kaatra kuvaa hänet taisteluvalmiina nuorena, joka uskalsi luotisateessakin kuljettaa haavoittuneita.[4]

Tyyne Leivo suoritti keskikoulun 1918 Helsingin uudessa tyttökoulussa. Hän opiskeli vuosina 1925–1929 Kansalaiskorkeakoulussa tähdäten sanomalehtitutkintoon mutta ei saattanut tutkintoa valmiiksi.[5] Hän meni vuonna 1937 naimisiin Bror Nils Larssonin kanssa.

Toiminta eduskunnassa

Eduskunnassa Leivo-Larsson oli pankkivaliokunnan, työväenasiainvaliokunnan ja ulkoasiainvaliokunnan jäsen. Lisäksi hän oli Pohjoismaiden neuvoston Suomen valtuuskunnan jäsen. Urbaanin legendan mukaan eduskunnan käsitellessä 1958 voimaan tullutta merimiesverolakia Leivo-Larsson olisi jossain vaiheessa tokaissut, että eikö merimiehille soveltuisi paremmin huvivero.^lähde?

Ministeriydet

II sosiaaliministeri 1948–1950, 1954–1957 ja 1958–1958
sosiaaliministeri 1954–1954 ja 1957–1957
pääministerin sijainen ja salkuton ministeri 1958–1958

Lähteet

Naiset ja diplomaatinura. Ulkoasiainministeriö (Internet Archive). Viitattu 4.2.2022.
Tyyne Leivo-Larsson. Yle Elävä arkisto. Viitattu 15.6.2013.
Piiroinen-Honkanen, Marja (toim): ”Leivo-Larsson, Tyyne Lilja”, Sosialidemokraattiset Naiset Suomen hallituksessa ja eduskunnassa 1907–1996 : matrikkeli. Helsinki: Sosialidemokraattiset Naiset; Työväen arkisto, 1996. ISBN 951-96672-1-0. Artikkelin verkkoversio (PDF). (Arkistoitu – Internet Archive)
Haavoittunut enkeli. Päivä Tampereella 1918. Tallennettu 15.6.2013 (Arkistoitu – Internet Archive)
Historia paljastaa Leivon karikatyyrin. (Uutinen historiateoksesta ”Elämää ja taistelua: Tampereen yliopiston ylioppilaskunta ja sen edeltäjät 1925–2010”.) Demokraatti, 2013, nro 12.6.2013. Helsinki: Kust. Oy Demari. ISSN 2242-6892.

Kirjallisuutta

Leivo-Larsson, Tyyne: Elämässä tapaa ja tapahtuu. Weilin+Göös, 1970.

Aiheesta muualla

Soikkanen, Hannu: / Leivo-Larsson, Tyyne (1902–1977). Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 18.6.2009. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
.aspx Tyyne Leivo-Larsson. Suomen kansanedustajat. Eduskunta.

Edeltäjä:
Valdemar Liljeström
Esa Kaitila
Eino Saari

Suomen sosiaaliministeri
1949
1954
1957

Seuraaja:
Aleksi Aaltonen
Onni Peltonen
Irma Karvikko

This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.

[1] Naiset ja diplomaatinura. Ulkoasiainministeriö (Internet Archive). Viitattu 4.2.2022.

[2] Tyyne Leivo-Larsson. Yle Elävä arkisto. Viitattu 15.6.2013.

[3] Piiroinen-Honkanen, Marja (toim): ”Leivo-Larsson, Tyyne Lilja”, Sosialidemokraattiset Naiset Suomen hallituksessa ja eduskunnassa 1907–1996 : matrikkeli. Helsinki: Sosialidemokraattiset Naiset; Työväen arkisto, 1996. ISBN 951-96672-1-0. Artikkelin verkkoversio (PDF). (Arkistoitu – Internet Archive)

[4] Haavoittunut enkeli. Päivä Tampereella 1918. Tallennettu 15.6.2013 (Arkistoitu – Internet Archive)

[5] Historia paljastaa Leivon karikatyyrin. (Uutinen historiateoksesta ”Elämää ja taistelua: Tampereen yliopiston ylioppilaskunta ja sen edeltäjät 1925–2010”.) Demokraatti, 2013, nro 12.6.2013. Helsinki: Kust. Oy Demari. ISSN 2242-6892.