Tykkivene Klas Horn

Ensimmäisen maailmansodan alussa Posadnik määriteltiin miinaristelijäksi. Aluksen aseina oli 45 mm tykkejä ja kaksoistorpedoheitin. Alus sijoitettiin yhdessä sisaraluksensa kanssa Poriin, missä ne olivat sivussa sotatoimista.[1]

Enemmistö Suomeen jääneistä venäläisistä sotalaivoista oli keväällä 1918 miehistön romahtaneen moraalin vuoksi jäänyt heitteille. Kun käsky palata Venäjälle saapui huhtikuussa 1918, alukset jätettiin laitureihinsa, koska Selkämeren ja Pohjois-Itämeren vaikean jäätilanteen ja koko merialueen runsaiden miinakenttien vuoksi ei ollut mahdollista saada näitä täysin jääkulkukyvyttömiä aluksia meritse pois.[1]

Suomalaiset ottivat Posadnikin haltuunsa maaliskuussa 1918 nimeten aluksen Klas Horniksi 1500-luvulla eläneen amiraali Klaus Kristerinpoika Hornin kunniaksi. Ne olivat astiastoja myöten käyttökunnossa, joten määräaikaishuoltojen jälkeen alukset olivatkin jo toukokuussa merikunnossa. Alusta tarjottiin takaisin venäläisille vuonna 1919, mutta nämä eivät kelpuuttaneet sitä.[1]

Alusten aseistusta pidettiin kuitenkin epätarkoituksenmukaisena, joten suomalaiset vaihtoivat tilalle miinakiskot ja kaksi kappaletta 102 mm:n Canet-tykkejä, jotka olivat kuitenkin liian raskaita heikolle rungolle. Alus luokiteltiin 1920-luvulla tykkiveneeksi.[1] Täydessä vauhdissa alus tärisi niin kovasti, ettei perätykkiä voitu käyttää. Yleensäkin merelle lähtiessä tykit piti kiinnittää paikoilleen erillisillä tukirakenteilla. Ampumaan pystyttiin vain tiukasti ankkuroituna tyynellä säällä.[1]

Klas Horn oli Rannikkolaivaston lippulaivana vuoteen 1937 asti, jona aikana se toimi vuosina 1929–1931 myös sukellusveneiden emälaivana, kunnes miinalaiva M1 (myöhemmin Louhi) muutettiin emälaivaksi paremmin tarkoitukseen sopivana.[3] Alus oli Rannikkolaivueen päällikön komentaja Yrjö Roosin lippulaivana matkalla, jonka aikana torpedovene S2 upposi. Aluksen merikelpoisuus oli lopulta uskottua parempi, koska se pääsi ruotsalaiseen Härnösandin satamaan – tosin keularuuma vettä täynnä ja keulakannen rakenteet miltei tuhoutuneina. [1]

Klas Horn poistettiin palveluksesta 1937, koska sen kattilat olivat lopussa. Pitkän harkinnan jälkeen koneet ja kattilat riisuttiin ja alus muutettiin merenmittaajien koneettomaksi emälaivaksi, jollaisena se palveli vuoteen 1957. Alusta hinattiin työveneillä, koska sen koneita ja kattiloita ei katsottu voitavan uusia. Entisiin kattila- ja konehuoneisiin rakennettiin korjaamo mittausveneiden koneille ja hiilisäiliöiden tiloihin merenmittausretkikunnan tarvitsemat majoitustilat. Entisiin majoitustiloihin sijoitettiin mittausaineiston piirustussali. Alus maalattiin muiden merenmittaustukialusten tapaan valkoiseksi ja sen sai käyttöönsä 3. merenmittausretkikunta.[3] Aluksen viimeisenä päällikkönä oli koko sen merenmittausajan Arvo Laine.

Aluksen hienot peräsalongit oli jätetty ennalleen. Näitä hyödynnettiin aluksen toimiessa merikarttaosaston edustuslaivana. Vuoden 1952 Helsingin olympialaisten aikana alus toimi melonta-, soutu- ja purjehdusosioiden ratatoimistona, koska 3. merenmittausretkikunta sekä rakensi kilparadat että hoiti niitä. Historiallisissa salongeissa kestittiin olympiakisojen arvovieraita, muun muassa Alankomaiden kuningasperheen jäseniä.[3]

Klas Hornin tilalle rakennettiin uusi ja hiukan isompi, mutta niin ikään koneeton merenmittaustukialus Kalla. Klas Horn myytiin yksityiselle ja siitä piti tulla nuorisokahvila Paimionlahdelle, mutta tulipalo tuhosi sen kesken työn 1962. Se romutettiin tämän jälkeen.[3]