Työväenpuolue (Israel)

Työväenpuolue on lähtöisin 1930-luvulla perustetuista puolueista. Nykyinen Työväenpuolue syntyi tammikuussa 1968 kolmen vasemmistolaisen puolueen yhdistyessä. Niistä suurin, Mapai hallitsi maata 1948–1977. Toinen oli Ahdut ha-'Avoda–Po'ale Tziyyon, jonka muodostivat 1944 Mapaista eronneet ja kolmas Rafi (Reshimat Po'ale Yisra'el), joka syntyi Israelin ensimmäisen pääministerin David Ben-Gurionin erottua Mapaista 1965 kiistojen vuoksi.

Perustamisensa jälkeen Työväenpuolue on yleensä muodostanut Ma'rach-hallituksen Mapamin ja kahden arabien puolueen kanssa.

Työväenpuolue ja sen edeltäjät olivat tärkeässä osassa Israelin alkuaikoina. Ensimmäisen kerran puolue päätyi oppositioon 1977, jonka jälkeen se on hitaasti menettänyt asemiaan. Vuoden 2009 vaaleissa puolue jäi neljännelle sijalle.

työväenpuolueen saamat paikat sen perustamisesta vuoteen 2019 asti

Professori Efraim Inbar on tulkinnut puolueen taantumisen syyksi kollektiivisen ideologian ja perinteisten arvojen ja sionistisen sosialismin hylkäämisen. Puolueen johtajat ovat korostaneet kosmopoliittisuutta ja yksilöarvoja, ihmisoikeuksia ja demokratiaa. Työväenpuolue on yhdistetty vuoden 1993 Oslon rauhanprosessiin ja sen epäonnistumiseen. Puoluejohtaja Ehud Barak oli valmis jakamaan Jerusalemin palestiinalaisten kanssa vuoden 2000 Camp Davidin kokouksessa, mitä 2/3 Israelin väestöstä vastusti. Myös demografia on toiminut Työväenpuoluetta vastaan. Israelin sefardijuutalaiset ja 1990-luvun jälkeen muuttaneet Venäjän juutalaiset ovat äänestäneet muita puolueita, jolloin Työväenpuolueen kannattajaksi ovat jääneet eurooppalaisperäiset aškenasijuutalaiset ja keski- ja yläluokka. Työväenpuolue on myös yrittänyt houkutella Israelin arabiäänestäjien ääniä, mutta leimautuminen arabien tukemaksi on puolueelle Israelissa pahin mahdollinen uhkakuva.[4]

Puheenjohtaja ja puolustusministeri Ehud Barak ilmoitti tammikuussa 2011 jättävänsä puolueen parlamenttiryhmän ja muodostavansa uuden "Itsenäisyys"-ryhmän ja puolueen.[5]

Israelin työväenpuolueen kannatus on hiipunut voimakkaasti ja vuonna 2019 se ei enää kuulunut Israelin suurimpien poliittisten ryhmien joukkoon.[6]

• David Ben-Gurion (1948–1963)
• Levi Eshkol (1963–1969)
• Golda Meir (1969–1974)
• Yitzhak Rabin (1974–1977)
• Shimon Peres (1977–1992)
• Yitzhak Rabin (1992–1995)
• Shimon Peres (1995–1997)
• Ehud Barak (1997–2001)
• Binyamin Ben-Eliezer (2001–2002)
• Amran Mitzna (2002–2003)
• Shimon Peres (2003–2005)
• Amir Peretz (2005–2007)
• Ehud Barak (2007–2011)
• Shelly Yachimovich (2011–2013)
• Isaac Herzog (2013–2017)
• Avi Gabbay (2017–nykyinen)

• http://www.jewishvirtuallibrary.org/jsource/Politics/Mapai.html
• http://www.jewishvirtuallibrary.org/jsource/Politics/labor.html
• http://www.tiscali.co.uk/reference/encyclopaedia/hutchinson/m0099957.html

• Työväenpuolue (hepreaksi)

Israelin puolueet

Kadima • Työväenpuolue-Meimad • Shas • Likud • Jisrael Beiteinu • Eläkeläisten puolue • Meretz-Jahhad • Oikea tie
Kansallinen uskontopuolue-Kansallinen liitto (Ahi, Moledet, Tkuma) • Yhdistynyt toorajuutalainen puolue (Agudat Israel, Degel HaTora)
Yhdistynyt arabilista-Ta'al • Hadash (Israelin kommunistinen puolue) • Balad