Työväen Opisto

Työväen Opiston perusti Minneapolisissa syyskuussa 1903 amerikansuomalainen Kansalliskirkko. Se tunnettiin aluksi nimellä "Suomalainen Kansan Opisto ja Teologinen Seminaari" ("Finnish People's College and Theological Seminary").[2] Muutamaa kuukautta myöhemmin opisto muutti opiskelijoiden vähyyden johdosta Duluthin esikaupunkialueella sijaitsevaan Smithvilleen.[3] Amerikan sosialistisella puolueella oli vahva kannatus Minnesotan osavaltion amerikansuomalaisten keskuudessa ja koulun johtokuntaan kuului sekä SPA:lle myötämielisiä, että vahvasti anti-sosialistisia kirkon jäseniä.[4]

Syksyllä 1904 koulun opiskelijat ryhtyivät lakkoon, koska he vastustivat opetukseen kuuluneita pakollisia rukoushetkiä sekä käytäntöä, joka kielsi yhteiskunnallisista asioista keskustelun. Erimielisyydet johtivat muun muassa koulun johtajan E. W. Sarasen eroon, sekä myöhemmin rahoituksen vähenemiseen. Opiston johtokuntaan kuulunut sosialisti Alex Halonen onnistui kuitenkin myymään sen osakkeita Suomalaisen Sosialistijärjestön jäsenille ja pian heidän hallussaan oli koulun osake-enemmistö. Vuoteen 1907 mennessä opiston johtokunta koostui jo kokonaan sosialisteista. Samalla koulu luopui uskonnollisesta opetuksesta ja muutti nimensä Työväen Opistoksi. Opettajina toimivat muun muassa Leo Laukki sekä myöhemmin 1910-luvun alussa Yrjö Sirola.[4]

Koulun lukuvuosi kesti viisi kuukautta, alkaen marraskuun 15. päivänä ja päättyen huhtikuun 15.[1] Sosialismin ja työväenliikkeen teorioiden lisäksi kursseihin kuuluivat muun muassa historia, taloustiede, lakioppi, sosiologia sekä evoluutiobiologia. Yhteiskunnallisten aineiden ohella opetusohjelmassa olivat myös Suomen kieli ja kulttuuri. Amerikansuomalaisten sosialistien mukaan toisen ja kolmannen polven siirtolaiset unohtivat omat juurensa sekä kadottivat luokkatietoisuutensa, joiden säilyttämistä koulu puolestaan yritti omalta osaltaan tukea. Monien opiskelijoiden kokiessa teoreettisen sosialismin liian hankalaksi oppiaineeksi, lisäsi Työväen Opisto kurssivalikoimiinsa myös kaupallisia aineita.[4] Koulu harjoitti lisäksi julkaisutoimintaa, muun muassa vuonna 1919 ilmestyi 88-sivuinen "Suomenkielen kielioppi".[5]

Sosialistista puoluetta repivät 1910- ja 1920-lukujen vaihteessa sisäiset ristiriidat, jotka johtivat lopulta sen hajoamiseen. Työväen Opistossa vaikutti muun muassa puolueesta eronneita radikaaleja anarkosyndikalisteja, joiden ansiosta se hankki jatkossa rahoituksensa IWW-ammattiliitolta. Vuonna 1921 IWW:stä tuli opiston suurin osakkeenomistaja ja se sai aseman ammattiliiton virallisena oppilaitoksena. Opistoon perustettiin myös englanninkielinen osasto. Samalla se siirtyi opetusohjelmassaan radikaalimpaan suuntaan, joka painotti muun muassa vallankumouksellista luokkataistelua sekä sabotaasia sen välineenä. Opetusohjelmaan kuului enää yksi pakollinen kurssi, joka sisälsi taloustieteen perusteita, sosiologiaa sekä työväenliikkeen historiaa.[4] 1930-luvulla koulun opiskelijat kirjoittivat säännöllisesti Duluthissa ilmestyneeseen Tie Vapauteen -lehteen. Lisäksi joka kevät ilmestyi lehden erikoisnumero nimellä "Työväen Opiston Kevätjulkaisu", sen sisällöstä vastasivat kokonaan Työväen Opiston opiskelijat.[6]

Vuonna 1919 Yhdysvaltain oikeusministeriö aloitti lähinnä anarkisteista koostuneita äärivasemmistolaisia vastaan suunnatun kampanjan, jonka johdosta yli 500 ulkomaalaista pidätettiin ja karkotettiin. Työväen Opisto oli yksi ensimmäisistä paikoista, joihin nämä J. Edgar Hooverin johtamat ns. Palmerin ratsiat kohdistuivat.[7] Opistossa vaikuttaneista aktivisteista oli Leo Laukki vangittu ja karkotettu jo vuotta aikaisemmin.

Työväen Opiston opiskelijoiden määrä vaihteli eri vuosina suuresti. Ensimmäisenä vuotena oli vain kahdeksan opiskelijaa, mutta määrä kasvoi nopeasti niin, että 1910-luvun alkupuoliskolla heitä oli vuosittain keskimäärin 130. Sosialistisen puolueen hajaannuksen jälkeen oppilasmäärä putosi alle puoleen ja viimeisenä lukuvuotena 1940/1941 oli vain 30 oppilasta. Yhteensä koulusta valmistui vajaat 2 000 oppilasta. Oppilasmäärän väheneminen johti lopulta koulun sulkemiseen vuonna 1941. Uudet amerikansuomalaiset sukupolvet eivät olleet enää kiinnostuneita suomenkielisestä opetuksesta, eivätkä myöskään radikaalista työväenliikkeestä vastaavalla tavalla kuin 1900-luvun ensimmäisinä vuosikymmeninä.[4]

Vanhoista Työväen Opiston rakennuksista on edelleen jäljellä opiston päärakennus, joka on nykyään asuinkäytössä.[7] Opiston arkistoa säilytetään Minnesotan yliopiston siirtolaisuusinstituutissa.[3] Vuonna 2012 koulu herätettiin väliaikaisesti henkiin, kun IWW:n Minneapolis-Saint Paulin osasto järjesti liiton toimitsijoille viisipäiväisen valtakunnallisen kurssin "Work People's College" -nimellä. Vuonna 2013 vastaava kurssi pidettiin Minnesotan lisäksi myös Saksassa.[8]

• Gust Aakula
• Alex Halonen
• Leo Laukki
• Isak Penttala
• William Risto
• Amelia Milka Sablich
• Yrjö Sirola
• Fred W. Thompson
• August Wesley
• Niilo Wälläri