Työttömyysturva

Suurin osa Suomen työttömyysetuutta saavista henkilöistä on pelkän työmarkkinatuen tai peruspäivärahan varassa[5].

Työmarkkinatuen tarveharkinnan vuoksi suurelta osalta työttömistä evättiin aiemmin työmarkkinatuki kokonaan tai leikattiin sitä puolison tuloihin perustuen. Naimisissa olevien työttömyysturvan ulkopuolelle jääneiden työttömien toimeentulo oli siten aviopuolison elatusvelvollisuuden varassa. Avopuolisoilla ei kuitenkaan ollut juridista elatusvelvollisuutta. Avopuolison tulojen vuoksi työmarkkinatuen ulkopuolelle jätetyt työttömät joutuivat siksi elämään ilman tuloja, koska muussakin sosiaaliturvassa sovellettiin yleensä vastaavaa avopuolison tuloihin perustuvaa tarvehankintaa. Lähes puolet työttömyysturvan tarveharkinnan kohteeksi joutuneista oli avoliitossa eli ilman lakisääteistä oikeutta elatukseen[6].

Työmarkkinatuen tarveharkinta johti käytännössä siihen, että pitkäaikaistyöttömillä oli suurentunut avioeroriski muuhun väestöön verrattuna. Sosiaaliturvan uudistusta valmistellut Sata-komitea suositti syksyllä 2008, että puolison tulojen vaikutus työmarkkinatukeen poistettaisiin[7]. Suositus toteutettiin 1.1.2013.

Työttömyysturvan riittävyyttä arvioitaessa on otettava huomioon se, että työttömyysturvaa verotetaan yli kaksi kertaa ankarammin kuin palkkatuloja. Esimerkiksi Helsingissä asuva pitkäaikaistyötön joutuu maksamaan 698 euron suuruisesta täysimääräisestä työmarkkinatuesta 17% veroa.

73% työttömistä eli köyhyysrajan alapuolella vuonna 2009[8].

Työtön menettää kahdeksi kuukaudeksi oikeutensa työttömyysturvaan, jos hän ilman pätevää syytä kieltäytyy vastaanottamasta työvoimaviranomaisten hänelle osoittamaa työtä[9]. Tätä tilannetta sanotaan karenssiksi. Työttömyyskorvausta ei yleensä myöskään makseta henkilölle, joka itse on eronnut edellisestä työsuhteestaan, ennen kuin kolmen kuukauden kuluttua[10]. Yrittäjä voi pääsääntöisesti saada työttömyyskorvausta vasta sitten, kun hänen yrityksensä on asetettu konkurssiin tai hän ei alentuneen työkykynsä vuoksi voi jatkaa yritystoimintaa.[11]

Työttömyysturvaa voidaan leikata niin sanotun aktiivimallin mukaisesti, jos työtön ei täytä aktiivisuusehtoa vuoden 2018 alusta alkaen. Ehdon täyttymiseksi työttömän on tehtävä palkkatyötä, harjoitettava yritystoimintaa tai osallistuttava TE-keskuksen työllisyyttä edistäviin palveluihin riittävässä määrin.[12]

Työttömyyttä hoidettiin Suomessa pitkään järjestämällä työttömille hätäaputöitä. Tätä lapiolinjaksi kutsuttua politiikkaa jatkettiin kansainvälisessä vertailussa pitkään: muualla Euroopassa siirryttiin Suomea aiemmin suoriin, rahallisiin työttömyyskorvauksiin. Yleisestä rahakorvauksesta säädettiin Suomessa 1950- ja 1960-lukujen vaihteessa, mutta senkin jälkeen työttömyyden hoidossa nojattiin mieluummin työllistämistöiden järjestämiseen. Työttömiä työllistettiin siirtotyömaille, jotka olivat usein tietyömaita. Hätäaputöitä järjestivät niin kunnat kuin valtio.

Työttömyysturva uusittiin 1970-luvun alussa. Vuonna 1971 säädetyt uudet säädökset lopettivat työttömyystyöt ja siirtotyömaat. Samalla työntekijä sai ammattisuojan, joten työttömän ei enää tarvinnut ottaa vastaan mitä tahansa työtä.[13]. Vuonna 1985 työttömyysturva jaettiin ansiosidonnaiseen päivärahaan ja peruspäivärahaan. Peruspäivärahaa korotettiin 1980-luvun loppuvuosina palkansaajien keskiansioiden nousua vastaavaa tahtia.[14] Viime vuosikymmeninä peruspäivärahan tasoa on nostettu kuitenkin niin hitaasti, että sen ostovoima on laskenut suuresti palkkoihin verrattuna.

Myös ammattisuojan kesto lyhennettiin yhdeksänkymmenluvulla kolmeen kuukauteen.

Pääartikkeli: Työmarkkinatuki

Täysimääräisen työmarkkinatuen määrä lapsettomalle on vuonna 2018 bruttona 32,40 e/pv euroa päivässä[15] eli noin 697 euroa kuussa(21,5 x 32,40 e). Työmarkkinatuki on veronalaista tuloa, josta tehdään 20 %:n ennakonpidätys[16], jonka jälkeen siitä jää noin 557 euroa kuussa käteen.

Jos työttömyyskorvaukseen oikeutetulla työttömällä on alaikäisiä lapsia, hän saa lapsikorotusta, joka on yhdestä lapsesta 5,23e/pv, kahdesta lapsesta yhteensä 7,68e/pv, ja kolmesta tai sitä useammasta lapsesta 9,90e/pv.

Myös vanhempien tulot vaikuttavat työmarkkinatukeen, jos työtön asuu vanhempiensa kanssa samassa taloudessa eikä täytä työssäoloehtoa[15].

Työmarkkinatuen kestoa ei ole rajoitettu.

Seuraavat sosiaalietuudet eivät vaikuta työmarkkinatuen suuruuteen:

• lapsilisä
• elatusapu tai -tuki
• yleinen asumistuki tai eläkkeensaajan asumistuki
• toimeentulotuki
• eläkettä saavan hoitotuki tai vammaistuki
• tapaturmavakuutuslain mukaan maksettu haittaraha
• sotilasavustus
• sotilasvammalain mukainen elin- tai täydennyskorko.[17]

Pääartikkeli: Työmarkkinatuki

Työmarkkinatukea voidaan maksaa myös, jos henkilö käy töissä tai saa muuta tuloa. Tällöin puhutaan sovitellusta työmarkkinatuesta. Tuen määrässä otetaan tällöin huomioon kaikki tulot suojaosan ylittävältä osalta. Suojaosalla tarkoitetaan, että kuukausituloja saa olla enintään 300 euroa brutto, ennen kuin ne vaikuttavat työmarkkinatuen määrään. Sen jälkeen vaikutus on sama, kuin työmarkkinatuessa yleensä, eli että jokainen ansaittu euro poistaa työmarkkinatukea 50 sentin edestä. Sovitellun työmarkkinatuen määrään vaikuttavat mm. työtulot. Työtuloa ovat rahapalkka, palkkiot, verolliset kulukorvaukset, luontoisedut jne.[17]

Soviteltua työmarkkinatukea saavat yleisesti ns. "epätyypillisissä työsuhteissa" olevat työntekijät, eli osapäivätyöntekijät, freelancerit, keikkatyöläiset ym. lyhytaikaisissa työsuhteissa elävät.

Peruspäivärahan määrä vuonna 2020 on 33,66 e/pv ja sitä maksetaan 5 päivältä viikossa (myös arkipyhiltä). Ilman korotusosia peruspäivärahan suuruus on noin 729 euroa kuussa bruttona (noin 583 euroa nettona)[18]

Peruspäivärahaan ei sovelleta tarveharkintaa, joten samassa taloudessa mahdollisesti asuvat vanhemmat eivät alenna päivärahan määrää.

Työtön työnhakija on oikeutettu peruspäivärahaan silloin, kun työssäoloehto on tullut täyteen ennen työttömyyden alkua. Peruspäivärahaa maksetaan enintään 400 päivän ajan, mutta jos työhistoriaa on alle kolmen vuoden ajan, maksetaan peruspäivärahaa 300 päivän ajan.[19]

Pääartikkeli: Ansiosidonnainen työttömyyspäiväraha

Ansiosidonnainen työttömyyspäiväraha muodostuu peruspäivärahan suuruisesta peruosasta ja hakijan palkan mukaan määräytyvästä ansio-osasta. Keskimääräinen ansiosidonnainen päiväraha on 1070 euroa kuussa eli lähes kaksi kertaa suurempi kuin pitkäaikaistyöttömien työmarkkinatuki[20].

Perusosa on peruspäivärahan suuruinen eli 551 euroa kuussa vuonna 2010. Ansio-osa on keskimäärin 42 prosenttia päiväpalkan ja perusosan erotuksesta[21]. Jos kuukausipalkka ylittää 2 306,70 euroa, ansio-osa alenee ylimenevältä osalta 20 prosenttiin. Ansiopäiväraha voi enimmillään olla 90 prosenttia päiväpalkasta, kuitenkin vähintään lapsikorotuksilla korotetun peruspäivärahan suuruinen. Lisäksi maksetaan lapsikorotus, joka on yhdestä alle 18-vuotiaasta lapsesta 4,86 euroa, kahdesta 7,13 euroa ja kolmesta tai useammasta lapsesta yhteensä 9,19 euroa.

Työttömyyskassaan kuuluva työtön työnhakija on oikeutettu peruspäivärahaan silloin, kun työssäoloehto on tullut täyteen kassan jäsenyysaikana ennen työttömyyden alkua. Ansiosidonnaista päivärahaa maksetaan enintään 400 arkipäivältä.

Ansiosidonnainen työttömyyspäiväraha kerätään pääosin työnantajien (49,5 %) ja valtion (40 %) maksuosuuksista. 5,5 % maksusta rahoitetaan työttömyyskassojen jäsenmaksuilla.[22]

Pitkään työelämässä olleille työttömille maksetaan omaehtoisen, ammatillisen opiskelun ajalta koulutuspäivärahaa sekä työelämässä oleville aikuiskoulutustukea. Työvuorottelukorvausta maksetaan työntekijälle, joka siirtyy vuorotteluvapaalle työnantajan palkatessa työttömän henkilön vastaavaksi ajaksi. Sellaiset taloudellisista tai tuotannollisista syistä irtisanotut työntekijät, joilla on kolmen vuoden työhistoria koko elämän ajalta, ovat oikeutettuja muutosturvan toimintamallin mukaiseen työllistymissuunnitelmaan. Suunnitelma laaditaan yhdessä työvoimaviranomaisten kanssa, ja sen tehneille työnhakijoille voidaan työttömyysturvaa maksaa korotettuna (ns. muutosturvan ansio-osa tai peruspäivärahan muutosturvalisä) tiettyjen työllistymissuunnitelmaan sisältyvien toimenpiteiden ajalta.

Työttömyysturvan alkuperäsena tavoitteena oli kohtuullisen taloudellisen toimeentulon takaaminen kaikille työttömille. Kohtuullisella toimeentulona viitattiin sekä vähimmäistoimeentuloon että työttömyysetuuden suhteeseen työttömän aikaisempiin tuloihin. Vähimmäistoimeentulolla viitataan tyypillisesti toimeentulotukinormiin.

Se, että työttömyysturva tai työttömyysturvan ja mahdollisen asumistuen yhdistelma jää alle toimeentulotukinormin, ei kuitenkaan synnytä automaattisesti oikeutta toimeentulotukeen. Käytännössä vain noin kolmannes pienimmällä ja yleisimmällä työttömyysturvalla (työmarkkinatuki) elävistä on oikeutettu saamaan toimeentulotukea[23]. Toimeentulotukea ei maksettu vuonna 2009 esimerkiksi sellaiselle lapsettomalle henkilölle, jonka avo- tai aviopuolisonsa kanssa yhteenlasketuista tuloista jäi vuokran tai yhtiövastikkeen, sähkölaskun maksun ja mahdollisten julkisen terveydenhuollon puolella syntyneiden sairauskulujen jälkeen käteen yli 709,66 euroa. Myös kesämökki tai muu omaisuus kuin omistusasunto poistaa oikeuden saada toimeentulotukea.

Asumistuki täydentää työttömyysturvaa joissain tapauksissa, mutta vain noin puolet työmarkkinatuen saajista on siihen oikeutettu[24]. Asumistuki kattaa lisäksi keskimäärin vain puolet vuokrasta tai yhtiövastikkeesta[25] ja omakotitalossa asuvien asumistuki on vielä heikompi kuin vuokralla ja asunto-osakkeessa asuvilla[26].

Suomessa on vallinnut jo pitkään konsensus siitä, että työmarkkinatuki ja peruspäiväraha ovat niin pieniä, etteivät ne riitä pääsääntöisesti kattamaan vaatimattomiakaan elinkustannuksia. Työttömyysuturvan lapsikorotusten määrä on vain noin 5-30 prosenttia sijaisvanhemmille hoitopalkkion lisäksi maksettavasta kulukorvauksesta, jonka tarkoituksena on kattaa lapsen elättämisestä aiheutuvat kulut[27].

Kelan johtava tutkija Yrjö Mattila kertoi vuonna 2013, että osa työmarkkinatuen saajista ei selviydy laskuistaan, eikä kykene hankkimaan itselleen lääkärin määräämiä lääkkeitä. Mattila suositteli, että työmarkkinatuen määrää nostetaan vähintään kaksinkertaiseksi.[28]

Euroopan neuvoston sosiaalisten oikeuksien komitea antoi Suomelle vuosina 2015 ja 2017 huomautuksen, koska työmarkkinatuen alhainen määrä rikkoo Euroopan sosiaalisen peruskirjan määräystä, jonka mukaan vähimmäissosiaalietuuksien on oltava vähintään 50 prosenttia maan mediaanitulosta. Työmarkkinatuen taso oli vain 28 prosenttia mediaanitulosta. Työmarkkinatuen tasoa ei tästä huolimatta nostettu, vaan tukea pienennettiin entisestään vuosina 2016, 2017 ja 2018.[29][30][31][31][32].

Suomen ansiosidonnainen työttömyysturva oli vuonna 2008 23 prosenttia pienenempi kuin Ruotsissa ja 30 prosenttia pienempi kuin Tanskassa. Selkeä enemmistö (62 %) suomalaisista halusi nostaa Suomen työttömyysturvan muiden pohjoismaiden tasolle[33].

300 euron suojaosuus tarkoittaa työttömän oikeutta ansaita 300 euroa kuukaudessa menettämättä työttömyyskorvaustaan. Uudistus tuli voimaan vuoden 2014 alussa. Työttömyysturvan suojaosa on todennäköisesti kannustanut tuhansia työttömiä osa-aikaisiin töihin. Suojaosuus on osa hallituksen rakennepoliittista ohjelmaa, jolla pyritään edistämään työttömien työntekoa. Suojaosan vaikutuksia ansiosidonnaisen työttömyysturvan piirissä olleisiin ei ole vielä tutkittu.[34]