Työsuhdeturva

Tutkimusten mukaan irtisanomisen helpottaminen parantaisi työntekijöiden tuottavuutta ja voisi siten nostaa palkkoja.[1] Tätä mieltä olivat myös useimmat suomalaiset ekonomistit Ekonomistikoneessa. Myös luova tuho tehostuisi. Professori Klaus Kultti oli toista mieltä: kun myös heikommin tuottavat pääsevät töihin, se laskee työntekijöiden keskiarvoa (ja korkein keskiarvo saataisiin, kun vain tuottavin tekisi töitä).[2]

Toimittaja Paavo Teittisen mukaan irtisanomisen helpottaminen ei juuri vaikuttaisi kokonaistyöllisyyteen mutta parantaisi työn tuottavuutta ja huono-osaisten mahdollisuuksia työllistymistä.[1] Suomalaisekonomisteista (Ekonomistikone) kuitenkin 49 % katsoo, että työllisyys paranisi ja vain 13 %, että se ei paranisi. Professori Tom Berglundin mielestä yritysten ei tarvitsisi niin kauan empiä, työllistääkö jonkun vai ei. Palkansaajien Tuomas Kososen mukaan asia on epävarma, koska irtisanomisetkin lisääntyisivät. Tutkimusprofessori Tuomas Pekkarisen mukaan empiirinen todistusaineisto puoltaa työttömyyden vähenemistä. Osa epävarmoistakin katsoi sen ainakin lyhentävät työttömyysjaksoja, helpottavan työllistymistä ja vähentävän nuorten työttömyyttä ja pitkäaikaistyöttömyyttä.[3]

Joidenkin tutkimusten mukaan korkea työsuhdeturva voimistaa työntekijöiden jakoa sisäpiirityöläisiin ja ulkopiirityöläisiin ja nostaa työntekijöiden kynnystä työllistää heikossa työmarkkina-asemassa olevia. Monien tutkimusten mukaan työsuhdeturva näyttäisi heikentävän muiden kuin parhaassa työmarkkinaiässä olevien miesten työllisyyttä. Korkea työsuhdeturva lisää pitkäaikaistyöttömyyttä, naisten ja nuorten työttömyyttä ja määräaikaisten työsuhteiden määrää.[4]

Työpaikkojen suojeleminen irtisanomisilta pidentää työttömyyskausia sekä teoreettisten että empiiristen tulosten mukaan ja näyttää myös lisäävän työntekijöiden turvattomuutta. Työttömyyskorvaukset näyttävät olevan vähemmän haitallinen työntekijöiden suojelemisen muoto, vaikka ne heikentävätkin kannustimia. Eroraha (irtisanomiskorvaus) on puhdas tulonsiirto yritykseltä työntekijälle, mutta muut toimet kuten irtisanomisproseduurin kustannukset, oikeuskulut ja irtisanomisajat tuottavat suoranaista hyvinvointitappiota (deadweight costs).[5]

Tutkimustiedon valossa irtisanomisten helpottaminen parantaisi heikko-osaisten mahdollisuuksia työllistyä. Tämä kattaisi monenlaisia marginaaliryhmiä, esimerkiksi syrjäytyneiden, nuorten, lasta kotona hoitavien ja muiden työmarkkinoille tulevien. Ammattiliitoissa heidän äänensä kuuluu heikosti tai ei lainkaan, esimerkiksi työttömistä työnhakijoista vain 40 % kuului keskusjärjestöjen liittoihin. Loput ovat yleensä nuorempia, pienituloisempia ja heikommin koulutettuja ja heidän työhistoriansa on rikkonaisempi.[1]

Blanchard ja Portugal (2000) arvioivat, että irtisanomissuoja ei vaikuta työttömyyden määrään, vain pidentää sen kestoa.[6]

Lazearin tutkimus puolestaan viittaa siihen, että myös työttömyyden määrä kasvaisi, esimerkiksi erorahan nostaminen nollasta kolmeen kuukauteen lisäisi työttömyyttä 5,5 % ja vähentäisi työllisten osuutta 1 %:lla.[7]

Euroopan maissa työpaikka koetaan sitä turvattomammaksi mitä enemmän työpaikkoja suojellaan laeilla. Tällaisten irtisanomista vaikeuttavien lakien katsotaan myös vähentävän rekrytointeja: ne rakentavat muurin työllisyyden ja työttömyyden väliin, minkä vahvistavat sekä teoreettiset mallit että suurin osa empiirisistä tutkimuksista.[5]

Työpaikkojen suojeleminen ja työntekijöiden turvattomuus olivat vuosituhannen vaihteessa Etelä-Euroopan maissa voimakkaampia kuin Pohjoisessa.[5]

Lazearin mukaan irtisanomissuoja laskee vastaavasti palkkatasoa.[7] Leonardi ja Pica (2006) totesivatkin Italian vuonna 1990 toteuttaman irtisanomissuojan kiristyksen vähentäneen aloituspalkkoja 6 %.[8]

Työ- ja tuotemarkkinoiden sääntely korreloivat vahvasti keskenään, ja näyttää siltä, että työmarkkinoiden vapauttaminen tehoaa paremmin, jos samalla vähennetään tuotemarkkinoidenkin sääntelyä.[9]

Myös Kugler ja Pica (2003) saivat vastaavia tuloksia: Italiassa uusien yritysten vaikeus tulla tuotemarkkinoille ehkäisee työmarkkinasääntelyn purkamisen hyötyjä.[10] Similar results are obtained by Koeniger and Vindigni (2003).[11]

Osa tutkijoista katsoo, että työsuhdeturva jakaa työmarkkinat sisä- ja ulkopiireihin. Ulkopiiriin kuuluu lähinnä nuoria, naisia, rotuvähemmistöjä ja vähiten osaavia työntekijöitä.[12]

Tiukka työsuhdesääntely johtaa muiden joustojen lisääntymiseen, esimerkiksi työtuntien määrän.[13]