Työmarkkinat

Työmarkkinat ovat työnantajien ja työntekijöiden väliset markkinat, joilla työnantajat etsivät työntekijöitä ja työvoimaan kuuluvat henkilöt etsivät työtä; kun tarjonta kohtaa kysynnän, työnhakija ja työnantaja solmivat työsuhteen.

Työmarkkina on talouden suurin yksittäinen markkina ja sillä on monia erityispiirteitä. Käytännössä työmarkkinat eroavat täydellisen kilpailun mallista erityispiirteidensä takia[1]. Talousteorian perusmallissa työvoiman kysyntä ja tarjonta määräävät muun muassa eri ammattialojen palkkojen suuruuden. Teorian taustalla on ajatus, että kun työvoiman kysyntä nousee tai tarjonta laskee, työntantajat nostaisivat alan palkkoja. Palkkojen nousu lisäisi puolestaan alan houkuttelevuutta, jolloin työvoiman tarjonta lisääntyisi[1]. Perinteinen mikrotaloustieteen analyysi täydellisen kilpailun oletuksin kuvaa kuitenkin huonosti työmarkkinoiden nykyistä toimintaa. Monen pienipalkkaisen alan palkat ovat laskeneet suhteessa muihin aloihin, vaikka Suomessa vallitsee työnantajajärjestöjen mukaan huutava pula henkilöistä, jotka olisivat halukkaita tekemään kyseisiä töitä[2].

Työn taloustiede tutkii työmarkkinoiden toimintaa. Yleisiä kysymyksiä ovat, mitkä tekijät vaikuttavat työllistymiseen ja työttömyyteen sekä miten palkka määräytyy. Työttömyys ja sen pitäminen sopivalla tasolla ovat useimpien länsimaisten hallitusten prioriteettilistan kärjessä.