Työläisnainen
Työläisnainen oli Helsingissä vuosina 1906–1923 ilmestynyt Suomen sosialidemokraattisen naisliiton aikakauslehti. Sen ensimmäinen päätoimittaja oli tunnettu työväenliikkeen vaikuttaja Miina Sillanpää. Työläisnainen ilmestyi viikkolehtenä vuosina 1907–1914 ja epäsäännöllisesti vuosina 1915–1919. Vuonna 1920 siitä tuli kommunistien äänenkannattaja.
| Työläisnainen | |
|---|---|
 Lehden ensimmäisen näytenumeron etusivu. |
|
| Lehtityyppi | aikakauslehti |
| Perustettu | 1906 |
| Lakkautettu | 1923 |
| Sitoutuneisuus | Suomen sosialidemokraattinen naisliitto |
| Kotikunta | Helsinki |
Lehden vaiheet
Oman lehden julkaiseminen oli esillä jo vuonna 1900 perustetun Suomen työläisnaisten liiton ensimmäisessä edustajakokouksessa. Sosiaalidemokraattiset naiset olivat tyytymättömiä työväenlehtiin, jotka eivät kiinnittäneet tarpeeksi huomiota naisten harrastuksiin. Lehden perustamisesta päätettiin Turussa vuonna 1902 pidetyssä toisessa liittokouksessa, mutta näytenumerona ilmestynyt Yhteistyö ei saanut painoylihallitukselta julkaisulupaa. Viipurin ja Talikkalan naisyhdistykset julkaisivat samana vuonna Naisten lehden näytenumeron, vuonna 1904 ilmestyi näytenumerona Kevätesikoinen ja vuonna 1906 Kansan nainen. Sensuurin ja vähäisten resurssien takia nämä yritykset eivät tuottaneet tulosta.[1]
Koska oman lehden julkaisulupaa ei saatu, vuoden 1906 edustajakouksessa sosiaalidemokraattinen naisliitto päätti ottaa haltuunsa vuodesta 1905 ilmestyneen Palvelijatarlehden ja ryhtyä julkaisemaan sitä Työläisnainen-nimisenä. Palvelijatarlehden ja Työläisnaisen vastaavana toimittajana toimi naisliiton pitkäaikainen puheenjohtaja Miina Sillanpää, jonka kirjoitukset käsittelivät lähinnä palvelijatarten oikeuksia, naisten ammatillista järjestäytymistä sekä eduskunnan ja valtakunnanpolitiikan ajankohtaisia kysymyksiä. Ensimmäisenä toimitussihteerinä työskenteli kansanedustaja Hilja Pärssinen, joka runoilijana käytti nimeä Hilja Liinamaa. Varsinkin alkuvuosinaan Työläisnainen oli voimakkaan luokkatietoinen. Se vaati kieltolakia, prostituution kieltämistä, äitiysvakuutusta ja aviottomien äitien aseman parantamista. Lehti kiinnitti huomiota naisten äänioikeus- ja tasa-arvokysymyksiin myös muissa maissa sekä julkaisi Clara Zetkinin ja Aleksandra Kollontain kaltaisten teoreetikkojen kirjoituksia. Työläisnaisessa oli runsaasti kaunokirjallisuutta ja palstantäytteenä myös kodinhoito- ja ruoanlaitto-ohjeita sekä käsityömalleja.[1] Osin naisliiton alaisuudessa toimineen varhaisnuorisojärjestö Ihanneliiton lehti Ihanne aloitti ilmestymisensä Työläisnaisen liitteenä vuonna 1908 itsenäistyen seuraavana vuonna.[2]
Työläisnaisen osuuskunnan kustantama lehti ilmestyi kerran viikossa vuoden 1907 alusta aina ensimmäisen maailmansodan puhkeamiseen vuonna 1914. Sen levikki oli ensimmäisenä vuonna noin 4 000 kappaletta ja erikoisnumeroita julkaistiin jopa 10 000 kappaleen painoksina. Vähitellen levikki alkoi kuitenkin laskea ja osuuskunnan taloudellinen tilanne oli jatkuvasti vaikea. Vuonna 1915 se julkaisi vain Työläisnaisen kevätlehden ja Työläisnaisen joululehden ja vuonna 1916 Työläisnaisen 10-vuotisjulkaisun. Vallankumousvuonna 1917 ilmestyi viisi numeroa, vuonna 1918 yksi ja sisällissodan jälkeen vuonna 1919 Työläisnaisen joululehti.[3]
Vuonna 1920 naisliitto jäi kommunistien haltuun. Työläisnainen ilmestyi heidän äänenkannattajaan tammikuusta 1920 kesään 1923 saakka, lokakuusta 1920 lähtien alaotsikolla Sosialistinen naisten lehti. Marraskuusta 1920 lähtien sen toimittajana työskenteli tamperelaisen Kansan Lehden toimitukseen kuulunut Matilda (Tintti) Kaihosalo. SDP:n naiset alkoivat julkaista omia tilapäisjulkaisujaan, ja vuonna 1921 perustetun Suomen sosialidemokraattisen työläisnaisliiton äänenkannattajana alkoi vuonna 1922 ilmestyä Toveritar, jonka nimeksi muutettiin vuonna 1944 Tulevaisuus.[3]
Matilda Kaihosalo toimitti kommunistista Työläisnaista huhtikuuhun 1922, jolloin lehden vastaavaksi toimittajaksi valittiin Elin Fagerholm ja toimitusneuvoston muiksi jäseniksi Anna Kärki ja Fiina Pietikäinen. Toimitussihteerinä, taloudenhoitajana ja poliittisena vastaavana työskenteli Rosa Sillanpää. Lehti ilmestyi aluksi kerran ja vuodesta 1921 lähtien kahdesti kuussa. Levikki vaihteli vuonna 1922 yleensä 2 000:n ja 2 700:n välillä, mutta erikoisnumeroita painettiin 4 000–5 000 ja jopa 10 000 kappaletta. Viranomaiset lakkauttivat naisliiton vuonna 1923, minkä jälkeen Työläisnaisten Sanomalehti-Osuuskunta julkaisi Naistyöläistä vuonna 1925 ja Työläis- ja talonpoikaisnaisten lehteä vuosina 1925–1930.[3]
Lähteet
- Minkkinen, Merja: Työläisnaisesta Doorikseen: 110 vuotta sosialidemokraattisia naisten lehtiä Työväentutkimus 2015 -vuosikirja. 2015. Viitattu 6.12.2015.
- Esa Ålander: Punaisen liinan lapset. Suomen Demokratian Pioneerien Liitto ja sen edeltäjät, s. 24. Helsinki: Suomen Demokratian Pioneerien Liitto, 1995.
- Katainen, Elina: Vapaus, tasa-arvo, toverillinen rakkaus: perheen, kotitalouden ja avioliiton politisointi suomalaisessa kommunistisessa liikkeessä ennen vuotta 1930, s. 154–156. Helsinki: Työväen historian ja perinteen tutkimuksen seura, 2013. ISBN 978-952-5976-10-6. Teoksen verkkoversio (viitattu 6.12.2015).