Saimaan Sanomat

Työn ensimmäisen varsinaisen numeron etusivu.

Työ oli Viipurin ensimmäinen työväenlehti. Aluksi sitä julkaisi vanhasuomalaisen Viipuri-lehden toimittaja Anton Huotari. Vuoden 1905 alussa hän luovutti sen Viipurin Työväen Sanomalehti- ja Kirjapaino-Osuuskunnalle. Taloudellisten vaikeuksien takia lehden ilmestyminen keskeytyi, mutta alkoi uudelleen suurlakon jälkeen.[1] Vuodesta 1907 lähtien Työstä kehittyi koko Viipurin lääniin leviävä lehti, jonka linjaksi muodostui kautskylainen marxilaisuus. Sijaintinsa vuoksi se seurasi tiiviisti myös Venäjän asioita, mikä johti useisiin painokanteisiin ja toimittajien karkottamisiin.[2]

Sisällissodan jälkeen lehden nimeksi otettiin Kansan Työ. Työväenliikkeen jakautuessa se menetti osan lukijoistaan, mutta sai uusia Lappeenrannan seudulta, jossa ilmestynyt Kansan Ääni oli lakannut sisällissodan aikana. 1920-luvun alussa Kansan Työstä tuli sosiaalidemokraattisen puolueen vasemmistoryhmän päälehti. Se sai useita painokanteita, joista yksi johti vuonna 1921 lehden lakkauttamiseen kahden kuukauden ajaksi. Tänä aikana se ilmestyi nimillä Uusi Kansan Työ ja Karjalan Kansan Työ. 1930-luvulla päätoimittaja Eero Wuoren aikana lehti sopeutui uuteen poliittiseen tilanteeseen. Taloudellisesti se oli yksi SDP:n vahvimmista lehdistä.[2]

Talvisodan aikana Kansan Työ siirtyi ensin Imatralle ja sitten Mikkeliin. Lehden julkaisuosuuskunta muutettiin vuonna 1940 Kustannus Oy Kansan Työksi. Talvella 1942 se palasi takaisin Viipuriin, mutta siirtyi sodan lopulla jälleen Mikkeliin Vapaus-lehden tiloihin. Vuoden 1944 lopulla sen vakituiseksi kotipaikaksi tuli Lappeenranta, joka kuului vanhastaan lehden levikkialueeseen.[2]

Supistuneen levikkialueen, taantuneiden teknisten mahdollisuuksien ja sosiaalidemokraattien puolueriidan takia Kansan Työ ei kyennyt kilpailemaan maakuntansa ykköslehdeksi nousseen Etelä-Saimaan kanssa. 1950-luvulla lehden levikki ei kasvanut juuri lainkaan ja sen julkaisuyhtiö velkaantui.[2] Syksyllä 1963 Kansan Työhön yhdistettiin Mikkelissä ilmestynyt Vapaus. Saimaan Sanomien nimellä toimintaansa jatkanut lehti sai myös Mikkelin piirilehden tehtävät, mutta käytännössä sen alueeksi muodostui Lappeenrannan–Imatran seutu. Saimaan Sanomien merkitys väheni ilmestymistiheyden harventuessa, ja lopullisen iskun sille antoi taloudellisesti ylivoimaiseksi osoittautunut uuden painokoneen hankkiminen. Lehden julkaiseminen lopetettiin tammikuussa 1985.[3]

Aluksi kerran viikossa julkaistu lehti alkoi vuonna 1906 ilmestyä kolmesti ja vuodesta 1907 lähtien kuudesti viikossa. Toisen maailmansodan aikana ilmestymistiheys vaihteli kolmesta kuuteen. Vuonna 1946 lehdestä tuli jälleen kuusipäiväinen. Vuonna 1970 viikoittaisten numeroiden määrä väheni viiteen ja vuonna 1972 kolmeen. Alkuaikoina päälehden rinnalla ilmestyi myös kaksipäiväinen ja myöhemmin kolmipäiväinen painos.[1]

Lehden levikki nousi vuonna 1907 yli 10 000:en ja oli suurimmillaan vuonna 1917 21 000 kappaletta. Toisen maailmansodan jälkeen se pysytteli melko tasaisesti noin 5 000 kappaleen tasolla.[3]

• Suomen lehdistön historia 6: Hakuteos Kotokulma – Savon Lehti, s. 329. Kuopio: Kustannuskiila, 1988. ISBN 951-657-240-5.

• Työ (1904–1918) digitoituna kansalliskirjastossa
• Kansan Työ (1919–1920) digitoituna kansalliskirjastossa