Tuure Vapaavuori

Vapaavuoren vanhemmat olivat kirkkoherra Johan Axel Friberg-Vapaavuori ja Nanny Charlotta Vapaavuori o.s. Borchardt. Tuure Vapaavuori valmistui ylioppilaaksi Turun suomalaisesta lyseosta vuonna 1925.[1]

Vapaavuoren puoliso on Aino Vapaavuori s. Kärnä vuodesta 1931. Perheen lapset ovat Mirjami, Esa, Eero, Pirkko ja Jukka.[1]

Vapaavuori suoritti teologisen erotutkinnon ja vihittiin papiksi vuonna 1929. Hän toimi ylimääräisenä pappina Lemussa vuosina 1929–1930 ja siirtyi sen jälkeen Suomen Lähetysseuran palvelukseen 1931.[1]

Vapaavuori toimi lähetystyöntekijänä Ambomaalla Oniipan, Ombalantun ja Onajenan lähetysasemilla vuosina 1931–1939. Hänet lähetettiin Portugalin Angolaan aukaisemaan uutta lähetyskenttää Etelä-Angolaan 1939. Vapaavuori toimi sveitsiläisen evankelisen lähetyksen Mission Filafricanen työmaalla Keski-Angolassa vuoteen 1946. Tänä aikana alkoi työ Hanja-heimon parissa. Samaan aikaan Vapaavuori oli saksalaisten siirtolaisten ja Etelä-Afrikasta muuttaneiden buurien sielunhoitaja.[1]

Vapaavuori toimi Suomen Lähetysseuran johtajana 1946-1955 sekä kotimaisessa saarnatoimessa vuodesta 1955 ja jäi eläkkeelle vuonna 1969. Hän sai rovastin arvonimen vuonna 1947.[1]

Vapaavuori on toiminut Pohjoismaisen lähetysneuvoston sekä Suomen lähetysneuvoston puheenjohtajana. Edelleen hän oli Luterilaisen maailmanliiton Suomen kansalliskomitean jäsenenä ja Suomen yleiskirkollisen toimikunnan jäsenenä. Edelleen hän on toiminut Suomen kirkon lähetysasiain neuvottelukunnan ja Kotimaa-lehden johtokunnan varajäsenenä sekä Helsingin kristillisen kansanopiston johtokunnan jäsenenä ja puheenjohtajana.[1]

Opinto- ja edustusmatkoja Vapaavuori on tehnyt Skandinavian maihin, Saksaan ja Englantiin useina vuosina sekä Unkariin 1938 ja Portugaliin 1939.[1]

Tuure Vapaavuori (vas.) ja Matti Peltola perheineen Angolassa 1942.

Ambomaalla syntynyt Olli Löytty pohtii, miksi tuleva Suomen Lähetysseuran johtaja Tuure Vapaavuori viljeli kirjassaan Pistävän kuun alla (1939) niin voimakkaan rodullistavaa puhetapaa. Löytty kiinnittää erityisesti huomiota lähetyskirjallisuuden suomalaisuuteen ja toteaa: ”Valitettavasti siitä ei jää käteen oikeastaan muuta kuin että suomalaiset esiintyivät usein kirjoissaan ’aikuisina valkoisina’ lapsenomaisten mustien keskellä. Siinä ei ole mitään erityisesti ’suomalaista’.”[2]

Vapaavuori kiersi vuonna 1955 alkaneessa saarnatoimessaan ahkerasti Suomessa. Vierailukohteisiin kuuluivat seurakunnan lisäksi koulut. Essi Jouhkin haastatteluin tehdyssä tutkimuksessa Erkki, pappi, muistelee: ”No sitten seitsemännen luokan syksyllä oli Kristilliset teinipäivät Kiuruveden kirkossa. Ja sillä oli kyllä sitten suuri vaikutus minun ammatin valintaan, ja koko maailmankatsomukseen. Semmonen vanha lähetyssaarnaaja ja lähetysseuran toiminnanjohtaja Tuure Vapaavuori tuli sinne, hän oli hirveen hauska mies. Teki kyllä minuunkin aika syvän vaikutuksen.”[3]

• Pistävän kuun alla: Arkista elämää tropiikin mailla. Suomen lähetysseura, Helsinki 1939, 2. painos 1947, 3. painos 1948. (Ilmestyi ruotsiksi nimellä Under Afrikas måne. Förbundet för svenskt församlingsarbete i Finland, Helsingfors 1954.)
• Katolo, Kasiperan kuninkaan poika. Suomen lähetysseura, Helsinki 1949, 3. korj. painos 1954. (Ilmestyi ranskaksi nimellä Katolo : Fils du roi de Kasipera. Mission philafricaine en Angola, Lausanne 1953.)
• Arkitouhua Angolan vuorilla. Suomen lähetysseura, Helsinki 1952
• Kilimandšarolta etelään. Suomen lähetysseura, Helsinki 1956, 3. painos 1957
• Valkoisena noitana Hanjassa. Suomen lähetysseura, Helsinki 1959, 3. painos 1961
• Paikka numero 3. Suomen lähetysseura, Helsinki 1969
• Taskut nurin, papinpoika. Kirjapaja, Helsinki 1971
• Huutolaispoika. Herättäjä-yhdistys, Lapua 1972
• Vihreät kukkulat: Kertomus Angolasta. Suomen lähetysseura, Helsinki 1972
• Silmät auki, papinpoika. Kirjapaja, Helsinki 1973

• Suomen kirjailijat.
• Suomen teologit ja kirkkomuusikot. Helsinki: Suomen Kirkon Pappisliitto, 1974.

• Musta mies parantajana. Kouluradio-ohjelma. Ylen Elävä arkisto.
• Elämää savi- ja ruohomajoissa. Kouluradio-ohjelma. Ylen Elävä arkisto.
• Tuure Vapaavuori : Ambomaan ylängöillä, Suomen Kuvalehti, 21.01.1939, nro 3, s. 14, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot