Tussikynä

Tussikynä tarkoittaa rakenteiltaan ja ominaisuuksiltaan vaihtelevia piirtämisvälineitä, joille on luonteenomaista piirrosmainen jälki.

Tussikyniä

Historia

Alun perin tussilla on tarkoitettu hienojakoisen noen kolloidista liuosta: mustaa väriä, joka on valmistettu hienosta noesta, johon on sideaineeksi lisätty esim. arabikumia. Tussi on toinen nimitys musteelle, jota käytetään muun muassa piirroksiin ja kalligrafiaan. Puhekielessä se viittaa usein huopakyniin. Tussi-sanaa käytetään myös yleensä mistä tahansa kynämuodossa käytetyistä nestemäisistä väreistä.[1]

Tussikynän keksijänä voidaan pitää amerikkalaista Sidney Rosenthalia.[2] Hän keksi liittää musteen täyttämään lasiastiaan kiinteän siveltimen. Hänen yrityksensä alkoi myydä vuonna 1952 tähän oivallukseen perustuvia huopakärkikyniä nimellä Magic Marker. Tuote sai nopeasti suuren suosion. Vuonna 1958 markkinoille tuotiin kapeampi kynä, jonka kuoret olivat alumiinia. Myös Papermate ja Pentel ovat varhaisia tussien valmistajia.

Korostuskynät ja kapeakärkiset tussit tulivat markkinoille 1970-luvulla, samaan aikaan kuin ns. permanenttitussit, eli pysyvää jälkeä tekevät tussit. Erityisen kapeakärkiset tussit ja valkotaulutussit tulivat suosituiksi 1990-luvulla.[3]

Käyttö
Yliviivaustusseja

Piirrosvälinettä valittaessa on huomioitava käytetyn väriaineen eli tussin [4] tekniset ominaisuudet: vesiliukoinen tussi leviää kostuessaan ja jotkut spriiliukoiset tussit voivat kellastuttaa paperia. Huopakynällä suuret värialueet tehdään esimerkiksi leveillä osittain päällekkäisillä samansuuntaisilla viivoilla tai maalaamalla suoraan huopaytimellä.[5]

Erilaisia tussikyniä

Ainakin seuraavista käytetään nimitystä tussikynä:

Huopakynä: yleisimmin "tussi". Kirjakauppatavaraa, kärjen leveys ja rakenne voivat vaihdella, mutta rakenne on kiinteä. Säiliöllä varustettu kynätyyppi, jonka kärki on tehty huokoisesta materiaalista. Puhutaan esimerkiksi kalvo- ja taulutusseista, rajaus-, väritys- ja yliviivaustusseista.[6]
Art pen: taiteilijatarvikeliikkeistä, huopakynä, jossa kärkipala voi olla vaihdettava ja säiliön voi usein täyttää uudelleen.
Tekninen tussipiirrin: teknisen käsin piirtämisen standardityökalu. Osat irtoavat toisistaan, voidaan huoltaa, varaosia saatavana. Merkkejä esimerkiksi Rotring (Rapidograph), StandardGraph.
Tussipiirrinterä: kiinnitetään irtovarteen, joka on yleensä puusta. Perinteinen taidegraafikon tussipiirrin, joka kastetaan tussinesteeseen.
Kalligrafinen tussikynä: rakenteena kuten edellinen, mutta teriä valmistetaan vielä useampia leveyksiä ja muotoja. Tyypillinen terä on ruuvitaltan muotoinen. Suunniteltu erityisesti kalligrafiaa varten.
Valkotaulutussi: on tarkoitettu merkintöjen tekemiseen valkotauluun. Tussin jälki voidaan kuivapyyhkiä pois. Jos merkintä on valkotaulussa kovin pitkään voi pyyhkiminen hankaloitua.

Lähteet
  • Tampereen teknillinen yliopisto, Arkkitehtuurin medialaboratorio, peruskäsitteet [vanhentunut linkki]
  • WSOY Facta - tussi Lähteistetty 27.5.2010. [vanhentunut linkki]

Viitteet
  1. Tussi, muste ja maali Coloria-sivusto. Viitattu 27.3.2010.
  2. Cynthia Blair: 1952: Sidney Rosenthal Invents the Magic Marker Newsday, Inc. Arkistoitu 1.10.2007. Viitattu 18.4.2007.
  3. Mary Bellis: History of Pens & Writing Instruments About:Inventors. Viitattu 18.4.2007. [vanhentunut linkki]
  4. Tussi Kupla-akatemia. Arkistoitu 28.9.2007.
  5. Claude de Seynes, Jean Naudet: Huopakynätekniikka. WSOY, 1989. ISBN 9789510155974.
  6. Huopakynä WSOY Facta. Viitattu 27.5.2010. . [vanhentunut linkki]

    Aiheesta muualla
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.