Tusinan piiri

Tusinan piiri sijaitsee Leningradin alueen keskiosassa Pietarista kaakkoon. Lännessä se rajoittuu Hatsinan piiriin, luoteessa Pietariin, koillisessa Kirovskin piiriin, idässä Kirišin piiriin, etelässä Novgorodin alueeseen ja lounaassa Leningradin alueen Lugan piiriin.

Pinta-alasta 80 % on metsää.[1] Piirin alueella virtaavat Tusinajoki, Inkereenjoki ja Tigoda. Tusinan kaupungin eteläpuolella sijaitsee Vasiljevskojen eläintieteellinen rauhoitusalue.

1400–1500-luvulla seutu kuului Novgorodin Vatjan viidennekseen. Itämerensuomalaista väestöä asui Inkereen ja Järvisaaren pogostoissa sekä Tigodan pogostassa Tusina- ja Tigodajokien yläjuoksulla. Stolbovan rauhassa alueen pohjoisosa siirtyi Ruotsille, ja sinne muutti inkerinsuomalaisia, jotka kuuluivat Inkereen, Järvisaaren ja Liissilän luterilaisiin seurakuntiin.

1700–1800-luvulla seudulle syntyi kivilouhimoita ja tiilitehtaita, alettiin hyödyntää metsävaroja. Pietarin ja Moskovan välille rakennettiin maantie, jonka varrelle syntyivät Isoran Lopotin (ven. Ям-Ижора, Jam-Ižora), Tusinan ja Pomeranjen (ven. Померанье) kyytiasemat. Vuosina 1843–1851 pääkaupunkien välille rakennettiin rautatie.

Toisessa maailmansodassa piiri oli saksalaisten miehittämä. Suomalaisasutus hävisi sodan aikaisten väestönsiirtojen seurauksena, ja varsinkin Inkereenjoen varren kylät tuhoutuivat lähes täydellisesti.

Tusinan piiri muodostettiin vuonna 1930, kun Ljubanin piiriin yhdistettiin osia Detskoje Selon ja Kolpinan piireistä. Vuonna 1953 siihen liitettiin osa entisestä Pavlovskin piiristä. Vuonna 1977 koillisosa erotettiin vasta perustettuun Kirovskin piiriin.

Piirin hallinnollinen keskus on Tusinan kaupunki. Lisäksi siihen kuuluvat Lomkan ja Lubanin kaupungit, Punaporun, Rjabovon (ven. Рябово, Rjabovo), Uljanan ja Vornasuon taajamat sekä 6 maalaiskuntaa: Hattula, Liissilä, Nurmi, Possai, Telmana ja Trubnikov Bor.

Tusinan piirin päämies on Sergei Baranov ja piirihallinnon päämies Vladimir Dernov.[2]

Piirin kautta kulkevat Pietarin ja Moskovan sekä Pietarin ja Novgorodin väliset rautatiet sekä Pietarin ja Moskovan välinen maantie.

Tärkeimmät teollisuudenalat ovat kemian, rakennustarvike- ja koneenrakennusteollisuus, puunjalostus ja turvetuotanto. Suurimmat yritykset ovat saksalaiseen Henkel-konserniin kuuluva kemiantehdas, yhdysvaltalaisen Caterpillar-yhtiön konetehdas, Tusinan konepaja sekä Lomkassa sijaitsevat rakennustarviketehtaat Nefrit-Keramika, Kvarts ja Kontakt.[3]

Huomattava merkitys on metsävarojen hyödyntämisellä. Piirin metsiä hallinnoivat valtiollisen Lenoblles-laitoksen metsänhoitoalueet Ljubanissa ja Liissilässä. Liissilän metsäopisto kouluttaa metsänhoitajia koko Luoteis-Venäjää varten. Mekaanista puunjalostusta harjoittavat Ljubanissa ja Tusinassa toimivat yritykset.[1]

Maatalous on keskittynyt vihannesten ja perunan viljelyyn sekä maidontuotantoon. Piirissä on 8 suurta maatalousyritystä ja 30 toimivaa yksityistilaa. Huhtikuussa 2008 tanskalaisomisteinen Rjurik-Agro osti Vostotšnyi-sikatilan, jonka kapasiteetti on tarkoitus nostaa 175 000 sikaan vuodessa.[4]

Piirin nähtävyyksiä ovat 1700–1800-luvulla rakennettu Marjinon kartano ja maisemapuisto Andrianovon kylässä, Liissilän metsäopiston rakennukset, keisarillinen metsästysmaja sekä ortodoksikirkko, Ljubanin rautatieasema ja kirkko sekä Uljanan lähellä sijaitsevat Sablinka- ja Tusinajoen vesiputoukset ja keinotekoiset luolastot.[5] Tusinassa toimii kotiseutumuseo ja Liissilässä metsämuseo.

• Tusinan piiri Leningradin alueen sivustolla (venäjäksi)
• Tusinan piiri Leningradin alueen kulttuuri -tietosanakirjassa^{[vanhentunut linkki]} (venäjäksi)
• Tusinan piirin sivusto (venäjäksi)