Tusculum

Tusculumin paikka on arkeologisten löydösten perusteella ollut asuttu viimeistään varhaisella rautakaudella. Paikan nimi on itaalista alkuperää ja viittaa siihen, että latinalaisten mielestä paikalla olisi alun perin ollut etruskien asutus.[4] Festus katsoi nimen Tusculum olevan diminutiivi nimestä Tuscus, mutta antiikin lähteet eivät muutoin kytke kaupunkia etruskeihin.[5][12] Yleisessä perinteessä Tusculumin perustajana pidettiin Telegonosta, Odysseuksen ja Kirken poikaa. Siksi latinankieliset runoilijat viittaavat[5] kaupunkiin ilmaisuilla Telegoni moenia[13] ja Circaea moenia,[14] ja sen kukkulaan ilmaisuilla Telegoni juga parricidae,[15] Circaeum dorsum[16] ja Telegoni jugera.[17]

Tämä tarkoittaa sitä, etteivät tusculumilaiset väittäneet kaupunkiaan yhtä vanhaksi kuin monet muut latinalaiset kaupungit, sillä se olisi ollut perustettu vasta sukupolvi Troijan sodan jälkeen. Niinpä Vergilius ei johdonmukaisesti mainitse sitä Aeneiksessaan. Tutkielman Origo gentis Romanae kirjoittaja mainitsee, että Latinus Silvius teki Tusculumista Alba Longan siirtokunnan tai muutoin sen alaisen kaupungin.[5][18] Kaupunki vaikuttaa saaneen itsenäisyytensä takaisin sen jälkeen, kun Tullus Hostilius tuhosi Alban. Sen jälkeen kaupungista tuli tasavalta, jota johti diktaattori.[5]

Latinalaiskaupunkien ystävyyttä vaalineen Tarquinius Superbuksen aikana koko latinalaisheimon johtohenkilöihin kuului tusculumilainen Octavius Mamilius, joka johti syntyperänsä Odysseukseen ja Kirkeen. Tarquinius antoi hänelle tyttärensä avioliittoon, ja sai näin hänen sukunsa liittolaisekseen.[5][19] Mamiliusten suvun käsitykset omasta alkuperästään näkyivät kaupungin lyömissä rahoissa, joiden toisella puolella oli Mercuriuksen pää ja toisella puolella Odysseus koirineen. Antiikin lähteet esittävät Mamiliuksen ja Tarquiniuksen liiton kuitenkin latinalaissodan alkusyyksi. Sen jälkeen kun Tarquinius oli karkotettu Roomasta ja epäonnistunut saamaan kruunuaan takaisin etruskien avustuksella, hän pakeni vävynsä kanssa Tusculumiin ja muodosti hänen avullaan liiton kolmenkymmenen latinalaiskaupungin kanssa.[5][20] Liittokunnan armeija asettui nykyisin kuivan Regillusjärven lähelle. Järvi sijaitsi sen kukkulan juurella, jolla Tusculum sijaitsi. Tämä johti vuonna 497 eaa. käytyyn, latinalaisille tappiolliseen Regillusjärven taisteluun. Siinä roomalainen päällikkö Titus Herminius surmasi Mamiliuksen ja Tarquinius, joka osallistui taisteluun vaikka oli jo iäkäs, haavoittui.[5][21]

Taistelua seuranneen rauhan jälkeen tusculumilaiset pysyivät pitkään Rooman uskollisina liittolaisina. Tämä johti volskien ja eekvien hyökkäyksiin vuosina 461 ja 460 eaa.[5][22] Kun sabiinit piirittivät Roomaa Appius Herdoniuksen johdolla vuonna 460 eaa., tusculumilaiset osoittivat uskollisuuttaan lähettämällä kaupunkiin apujoukkoja heti uutisen kuultuaan, mistä he saivat roomalaisilta julkiset kiitokset.[5][23] Hieman myöhemmin Tusculumin diktaattori Lucius Mamilius palkittiin Rooman kansalaisuudella.[5][24] Seuraavana vuonna eli 459 eaa. roomalaiset saattoivat maksaa kiitollisuudenvelkansa takaisin, kun eekvit piirittivät Tusculumin linnavuorta yöllisen yllätyshyökkäyksen jälkeen. Tuolloin Fabius Vibulanuksen johtama Rooman armeija oli leiriytyneenä lähellä Antiumia, mutta suuntasi heti Tusculumin avuksi. Eekvien häätäminen oli kuitenkin vaikeampaa kuin Herdoniuksen voittaminen, ja taisteluita kesti useita kuukausia. Lopulta tusculumilaiset saivat voiton eekveistä onnistumalla aiheuttamaan vihollisilleen nälänhädän. Tusculumilaiset sallivat eekvien suunnata kotiinsa sen jälkeen, kun he olivat luovuttaneet aseensa. Roomalaiset kuitenkin surmasivat heidät Algidusvuorella heidän kotimatkansa aikana.[5][25]

Tusculumin muureja ja vesilähde.

Seuraavana vuonna eli 458 eaa. eekvit ryöstelivät Labicumin ja Tusculumin alueita Gracchuksen johdolla, ja leiriytyivät Algiduksen juurelle ryöstösaaliineen. Roomalaisten lähettämät lähettiläät otettiin vastaan halveksuen, mutta diktaattoriksi valittu Lucius Quinctius Cincinnatus voitti eekvit Algidusvuoren taistelussa.[5][26] Sama vuori oli tapahtumapaikkana myös kahdessa myöhemmässä taistelussa vuosina 452 ja 447 eaa.[5][27] Näistä jälkimmäisessä taistelussa roomalaiset kärsivät pahan tappion, ja joutuivat hylkäämään leirinsä ja hakemaan turvaa Tusculumista. Tämän jälkeen Tusculumista ei kuulla ennen vuotta 418 eaa. Tuolloin roomalaiset, jotka epäilivät labicumilaisten tehneen liiton eekvien kanssa, antoivat tusculumilaisten tehtäväksi pitää näitä silmällä. Seuraavana vuonna labicumilaiset ja eekvit hyökkäsivätkin yhdessä Tusculumin alueelle ja leiriytyivät Algidukselle. Roomalaiset lyötiin, mutta osa armeijasta pakeni Tusculumiin. Diktaattoriksi valittu Servilius Priscus kuitenkin käänsi tilanteen roomalaisten voitoksi ja valloitti Labicumin.[5][28]

Tusculumin ja Rooman välinen ystävyys katkesi noin vuonna 381 eaa.[4] (tai 379 eaa.)[5] Tuolloin tusculumilaiset syyttivät gabiilaisten ja labicumilaisten kanssa Praenesten asukkaita Rooman senaatin edessä ryöstöretkistä alueelleen. Senaatti kuitenkin jätti valitukset huomiotta. Hieman myöhemmin Camillus kukisti volskit, ja hämmästyi löytäessään sotavankiensa joukosta monia tusculumilaisia, jotka vielä kertoivat olleensa mukana sotimassa Roomaa vastaan yhteisen päätöksen seurauksena. Tätä hän käytti senaatissa todisteena siitä, että tusculumilaiset olivat luopuneet liitosta Rooman kanssa. Niin roomalaiset julistivat sodan Tusculumia vastaan, ja sitä johti Camillus. Kun sotajoukko saapui Tusculumiin, kaupunkilaiset ottivat sen vastaan erikoisella tavalla: kaupungin portit olivat auki, ihmiset olivat arkisissa toimissaan, eikä kukaan laittanut millään tavalla vastaan roomalaisille. Camillus kutsui Tuculumin diktaattorin Roomaan, jossa vanha sopimus vahvistettiin uudelleen, ja hieman tämän jälkeen tusculumilaisille myös myönnettiin Rooman kansalaisuus, mikä oli tuohon aikaan vielä harvinaista.[5]

Tusculumin liitto Rooman kanssa ja tusculumilaisille myönnetty Rooman kansalaisuus aiheuttivat kuitenkin katkeruutta muissa latinalaisissa. Vuonna 377 eaa. nämä hyökkäsivät Tusculumiin poltettuaan ensin Satricumin Mater Matutan temppeliä lukuun ottamatta. He saivat yllätyshyökkäyksellä alakaupungin valtaansa, mutta asukkaat vetäytyivät linnavuorelle ja lähettivät avunpyynnön Roomaan. Roomalaiset lähettivät armeijan apuun, ja niin latinalaisista tuli itse piiritettyjä, roomalaisten uhatessa heitä kaupunginmuurien takaa ja tusculumilaisten linnavuorelta. Lyhyen piirityksen jälkeen roomalaiset valtasivat kaupungin ja surmasivat latinalaiset.[5][29] Roomalaisten komentajina olivat tuolloin sotatribuunit Sulpicius Praetextatus ja Quinctius Cincinnatus, ja joissakin ensin mainitun perheen lyöttämissä kultarahoissa esiintyvät toisella puolella Castor ja Pollux, joita Tusculumissa erityisesti palvottiin, ja toisella puolella kaupunki, jonka portissa ovat kirjaimet Tvscvl.[5][30]

Tusculumin raunioita.

Tästä ajasta aina suureen latinalaissotaan saakka Tusculum mainitaan antiikin lähteissä vain harvoin, lukuun ottamatta velitraelaisten epäonnistunutta hyökkäystä heidän alueelleen[5][31] sekä gallien aiheuttamia tuhoja, kun nämä olivat liitossa tiburilaisten kanssa vuonna 357 eaa.[5][32] Latinalaissota ajoittuu vuosiin 340–338 eaa. Ei ole tietoa siitä, miksi tusculumilaiset liittyivät muiden latinalaisten puolella Roomaa vastaan oltuaan niin pitkään liitossa Rooman kanssa. Sotaan liittyy tunnettu anekdootti sen komentajasta Titus Manliuksesta, jonka poika surmasi Tusculumin ratsuväenkomentajan vastoin päinvastaista käskyä. Niinpä isä teloitutti poikansa käskyjen rikkomisesta.[5][33] Sota päättyi latinalaisten täydelliseen alistamiseen. Siinä missä roomalaiset säätelivät muutoin tiukasti Latiumin asioita, tusculumilaisia kohdeltiin lempeästi. Heidän eroamisensa liitosta Rooman kanssa laitettiin yksittäisten henkilöiden syyksi, ja he saivat pitää Rooman kansalaisuutensa.[5][34]

Vuonna 323 eaa. tribuuni Marcus Flavius syytti tusculumilaisia velitraelaisten ja privernumilaisten tukemisesta sotahankkeessa Roomaa vastaan. Syytös vaikuttaa olleen pelkkää panettelua. Tusculumilaiset vetosivat Rooman tribuksiin, että heidät vapautettaisiin niin vastenmielisestä syytteestä. Roomalaiset tekivätkin näin lukuun ottamatta Pollian tribusta, joka äänesti sen puolesta, että Tusculumin miehet surmattaisiin ja naiset ja lapset myytäisiin orjiksi sodan lakien mukaisesti. Tusculumilaiset muistivat tämän pitkään aina tasavallan loppuajoille saakka, ja sanotaan, ettei juuri kukaan Papirian tribuksesta, johon tusculumilaiset kuuluivat, äänestänyt koskaan ketään Pollian tribukseen kuulunutta ehdokasta.[5][35]

Piirtokirjoitus Tusculumista.

Roomalaisena kaupunkina Tusculum oli alun perin asemaltaan municipium. Monet tusculumilaisista suvuista saavuttivat Roomassa merkittävän aseman.[5][36] Näihin lukeutuivat muun muassa suvut Porcius, johon tunnetut Cato vanhempi ja nuorempi kuuluivat, sekä Mamilius, Fulvius, Coruncanius, Juventius ja Fonteius.[5][37] Kaupungin kansalaisesta käytettiin etnonyymiä Tusculanus.[5][38]

Hannibal vaikuttaa tehneen epäonnistuneen hyökkäyksen tai ehkä lähinnä pelkän voimannäytön Tusculumia vastaan vuonna 212 eaa.[5][39] Mariuksen ja Sullan sisällissodissa Tusculum oli Mariuksen puolella, ja Sulla vaikuttaa jakaneen sen maat. Vuonna 82 eaa. kaupungista tehtiin colonia eli sotilassiirtokunta, ja sen muurit kunnostettiin, samoin kuin Pompeiuksen sotien aikaan.[4][5]

Tasavallan loppuajalla ja keisarikauden alussa Tusculum oli yksi varakkaiden roomalaisten suosituista vapaa-ajanviettopaikoista. Strabon kuvaa, kuinka sen kukkulalla oli useita hienoja huviloita ja puutarhoja, erityisesti sillä puolella, joka oli Rooman suuntaan.[5][40] Tunnetuimpiin kaupungissa huvilan omistaneisiin lukeutuu Cicero, jonka huvila Tusculanum oli hänen suosikkipaikkansa vapaa-ajanviettoon ja jossa hän todennäköisesti kirjoitti suuren osan filosofisista teoksistaan ja erityisesti kaupungista nimensä saaneen teoksen Keskusteluja Tusculumissa. Tusculum ei kuitenkaan vaikuta olleen roomalaisten runoilijoiden erityisessä suosiossa, eikä sitä mainita useinkaan runoudessa. Antiikin lähteissä Tusculumia ei juurikaan mainita enää Rooman keisarikaudella.[5]

Keskiajalla Tusculum nousi useiksi vuosisadoiksi merkittäväksi kaupungiksi. 900–1100-luvuilla Tusculumin kreiveillä oli suuri vaikutusvalta Roomassa, ja hallitsijasuvusta tuli useita paaveja. 1100-luvun lopulla Tusculumin ja roomalaisten välillä oli paljon sotia. Roomalaiset tuhosivat kaupungin lopulta hyökkäyksessä 17. huhtikuuta 1191 paavin ja Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan keisarin luvalla.[4][5]

Linnavuori ja kaupunginmuurit

Tusculumin akropoliin raunioita.

Antiikin kirjallisten lähteiden mukaan Tusculumin linnavuorella oli Juppiter Maiukselle ja dioskuureille omistetut temppelit. Kummastakaan ei ole tehty löytöjä.[4] Linnavuoren muureista on säilynyt joitakin osia. Muurit ovat ympäröineet epäsäännöllisen suorakaiteen muotoisen alueen noin 820 metrin pituisina. Niissä on ollut portti alakaupungin puolella ja toinen portti itäpuolella kohti nykyistä Molaraa johtaen Via Latinalle. Linnavuorelle johti muurien reunustama katu. Linnavuoren alemmassa rinteessä on luolia, jotka ilmeisesti toimivat hautoina.[5]

Alakaupunki oli myös ympäröity muureilla, ja sen alue muodosti kapean, kolmiomaisen suorakaiteen, jonka pituus oli noin 910 metriä ja leveys noin 150–300 metriä. Siksi Sulpiciusten lyömissä rahoissa Tusculumia edustaa kolmiomainen muoto. Muurit ajoitetaan 400- ja 300-luvuille eaa. Alakaupungin muureista on säilynyt joitakin jäänteitä erityisesti niiden pohjois- ja eteläsivulla. Ne on tehty paikallisesta tufakivestä, ja niissä kivien pituus on noin 1,2–1,5 metriä. Ajoittain muureja on paikkailtu Sullan aikaisella opus incertumilla sekä opus reticulatumilla. Alakaupunki ja linnavuori mukaan lukien kaupungin ympärysmitta oli noin 2,4 kilometriä.[4][5]

Teatterit

Tusculumin teatterin rauniot.

Tusculumin teatteri sijaitsi rinteessä alakaupungin ja linnavuoren välillä. Se on suhteellisen hyvin säilynyt. Erityisen hyvin säilynyt on osa katsomosta, josta on jäljellä yhdeksän varsin ehjää penkkiriviä. Pystysuuntaiset porraskäytävät jakavat katsomon neljään lohkoon. Katsomo suuntautui länteen, ja niin yleisöllä avautui näköala yli Alban laakson ja Latiumin tasankojen, Rooman ja meren näkyessä taustalla. Teatteri on ajoitettu varhaiselle keisarikaudelle tai jo varhaisemmalle ajalle.[4][5] Teatterin läheltä löydettiin vuonna 1818 Apollonin ja kahden Rutiliuksen pronssipatsaat. Teatterin takana on toisen teatterin tai odeionin rauniot.[5]

Muut rakennukset ja rakennelmat

Piirtokirjoitus.

Pääkatu kulki alakaupungin ja sen forumin poikki teatterille ja jatkoi sitten kohti linnavuorta. Kaupungista on löydetty myös curian, columbariumin ja pienen amfiteatterin rauniot. Pääkadun varrella on useita piirtokirjoituksia.[4] [5]

Tusculum sai vettä Aqua Crabra -akveduktin välityksellä.[5][41] Alakaupungin ja linnavuoren välissä teatterin yläpuolella oli suuri nelikulmionmuotoinen piscina eli vesiallas, jonka koko oli noin 26 × 21 metriä ja joka jakautui kolmeen osastoon. Sen tarkoitus oli kerätä sadevettä ja toimia julkisena pesupaikkana. Sen lähellä oli suuri vesisäiliö sekä lähdekaivo. [5]

Tusculumin huvilat sijaitsivat pääasiassa kaupungin länsipuolella.[5] Antiikin lähteistä tunnetaan ainakin 36 Tusculumissa huvilan omistaneen nimet.[10]

Luculluksen huvila

Lucullus vaikuttaa olleen ensimmäinen merkkihenkilö, joka rakennutti huvilan Tusculumiin. Se vaikuttaa olleen suurikokoinen, mutta siihen liittyi vain vähän viljelysmaata. Hänen puutarhansa kuitenkin ulottuivat aina Anio-joelle (nyk. Aniene) saakka useiden kilometrien päähän.[5][42]

Tusculumista Rooman johtaneen tien varrella nykyisessä Vigna Angelottissa on pyöreän hautamausoleumin rauniot. Sen halkaisija on noin 27 metriä, ja se muistuttaa paljon Caecilia Metellan hautaa Via Appialla. Se kuuluu mitä ilmeisimmin tasavallan loppuajalle, ja sitä on joskus ehdotettu Luculluksen haudaksi, jonka Plutarkhos mainitsee. Yleensä Luculluksen hautana pidetään kuitenkin pienempää mausoleumia Frascatin ja Villa Rufinellan välillä.[5][43]

Ciceron huvila eli Tusculanum

Erityisesti Tusculum muistetaan Ciceron huvilasta nimeltä Tusculanum. Se oli hänen suosikkipaikkansa vapaa-ajanviettoon, ja siellä hän todennäköisesti kirjoitti suuren osan filosofisista teoksistaan ja erityisesti kaupungista nimensä saaneen teoksen Keskusteluja Tusculumissa.[5] Huvila kuului alun perin Sullalle.[5][44] Se sijaitsi lähellä Luculluksen huvilaa, ja Cicero kävi usein omakätisesti lainaamassa kirjoja naapuriltaan.[5][45] Se oli myös lähellä konsuli Gabiniuksen huvilaa, joka sijaitsi myös Tusculumin kukkulalla, todennäköisesti nykyisen Villa Falconierin paikalla.[5][46]

Cicero huvilallaan Tusculumissa. William Turnerin maalaus, 1839.

Ciceron teoksista esille tulevien yksityiskohtien mukaan huvilaan kuului kaksi gymnasionia.[5][47] joista ylemmän nimi oli Lyceum Aristoteleen Lykeioniin viitaten, ja jossa Cicerolla oli tuon esikuvansa tapaan tapana kävellä ja keskustella aamupäivisin, ja johon kuului kirjasto; ja alempi, jonka nimi oli Academia Platonin Akatemiaan viitaten, ja jossa saattoi kävellä varjossa kuten Platonin puutarhassa.[5][48] Huvilassa oli myös pieni atrium (atriolum),[49] pieni pylväikkö, jossa oli eksedroja,[50] kylpylä,[51] katettu kävelykäytävä (tecta ambulatiuncula)[52] sekä horologion.[53]

Huvilan arvellaan sijainneen nykyisessä Villa Rufinellassa. Sieltä on löydetty joitakin jäänteitä vuonna 1741, mukaan lukien mosaiikkilattiaa. Löytöihin lukeutuu myös aurinkokello, joka voisi olla mainittu horologion. Eräät rauniot tunnetaan nykyisin nimellä Scuola di Cicerone. Ne koostuvat pitkästä käytävästä ja kahdeksasta kammiosta, ja ovat todennäköisesti olleet jonkun rakennuksen alakerran varastotiloja.[5]

Muut huvilat

Tusculumissa olleiden huviloiden omistajiin kuuluivat edellä mainittujen lisäksi myös muun muassa Cato nuorempi, Ciceron veli Quintus, Marcus Brutus, Quintus Hortensius, Titus Anicius, Balbus, Julius Caesar, Lucius Crassus, Quintus Metellus,[5] Asinius Pollio, Passienus Crispus, Matidia Augusta ja keisari Tiberius.[4] Heidän huvilansa tunnetaan lähinnä kirjallisista lähteistä, eikä suurimman osan sijaintia voida tietää.[4][5] Caton huvila sijaitsi kuitenkin mitä ilmeisimmin kukkulalla kaupungin koillispuolella, sillä kyseisen kukkulan nimi oli ilmeisesti Mons Porcius, mikä on säilynyt paikalla nykyisin olevan kaupungin nimessä Monte Porzio Catone.[5] Tiberiuksen keisarillinen huvila sijaitsi jossakin Tusculumin länsipuolella, Josephuksen mukaan 100 stadionin päässä Roomasta.[5][54]