Turvapolkupyörä

Turvapolkupyörä on ensimmäinen nykyaikaisen kaltainen polkupyörä, jonka kehitti englantilainen John Starley vuonna 1885 velosipedin tilalle.

Naisten turvapyörä vuodelta 1889.

Turvapolkupyörän polkimet eivät olleet enää etupyörään kiinteästi kiinnitettyjä, vaan polkimet kiinnitettiin polkupyörän runkoon, josta voima siirrettiin hammasrattain ja ketjuvedolla takapyörälle. Tämä teki ajamisesta ja tasapainon säilytämisestä helpompaa. Myös molemmat pyörät olivat suunnilleen saman kokoisia, jolloin ajajan jalat ylettyivät maahan saakka. Tämä teki liikkeelle lähdöstä ja pysähtymisestä turvallisempaa, minkä vuoksi pyörää alettiin kutsua turvapolkupyöräksi. Ilman kumitäytteisiä pyöriä polkupyörät olivat olleet ”luidentäristäjiä” sen aikaisilla huonokuntoisilla teillä. John Boyd Dunlop keksi polkupyörän ilmatäytteisen renkaan vuonna 1887. Ilmatäytteisen renkaan avustuksella turvapolkupyörästä kehittyi kymmenessä vuodessa maailmanlaajuisesti polkupyörän perusmalli.[1]

Starley oli käyttänyt jo aiemmin tuotenimeä Rover valmistamissaan pyörissä, ja muutti vuonna 1896 yhtiönsä nimen muotoon The Rover Cycle Company Ltd. Yhtiö aloitti jo vuonna 1904 myös Rover-autojen tuotannon.

Turvapolkupyörällä oli odottamaton seuraus naisten vapautusliikkeelle. Velosipedilla eivät naiset saaneet tai hameen kanssa voineet pyöräillä, mutta turvapolkupyörällä se jo onnistui hameenkin kanssa. Laajempi kamppailu naisten oikeuksien puolesta alkoi, kun naiset pääsivät suuremmalla joukolla liikkeelle turvapolkupyörällä ja saivat nauttia uudenlaisesta vapaudesta. Jo vuonna 1895 ensimmäinen nainen, Annie Kopchovsky (1870–1947), joka tunnetaan paremmin nimellä Annie Londonderry, ajoi maailman ympäri polkupyörällä. Matka kesti 15 kuukautta. Suurta pahennusta aiheutti se, että hän ajoi suuren osan matkasta pukeutuneena väljiin housuihin.[2][3]

Lähteet
  • Chaline, Eric: 50 konetta, jotka muuttivat maailmaa. Quid Publishing (suom. versio Moreeni, 2013), 2012. ISBN 978-952-254-160-4.

Viitteet
  1. Chaline 2012, s. 55–57.
  2. Chaline 2012, s. 56.
  3. Kalanti, Timo: Maantiellä lentämisen unelma, s. 33. Yhdyskuntasuunnittelu vol.43:3, 2005. Teoksen verkkoversio (PDF) (viitattu 5.1.2014).
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.