Turun ylioppilaskylä

Turun yliopiston ylioppilaskunta tarvitsi kasvavalle jäsenistölleen lisää asuntoja 1950-luvun lopulla. Valtioneuvoston päätettyä siirtää Porin prikaati pois Turusta ylioppilaskunta alkoi tavoitella vapautunutta Turun kasarmialuetta. Hanketta varten esimies Eero Elenius laati muistion, jossa tiivistyi ajatus ylioppilaskylästä. Tavoitteena oli rakentaa asuntoja 3 000 opiskelijalle, osakunta- ja liiketiloja unohtamatta. Neuvottelut kasarmialueen tontista puolustusministeriön ja kaupungin kanssa osoittautuivat kuitenkin hankaliksi eikä ratkaisua syntynyt.[2]

Vuonna 1961 Turun kaupungin asemakaava-arkkitehti Pekka Sivula tarjosi ylioppilaskunnalle kymmenen hehtaarin tonttia rautatien pohjoispuolelta Aurajoen ja Kaarinan kirkon rajaamalta alueelta. Alueen omistussuhteet olivat monimuotoiset, ja kaupunki päätti hankkia tontit omistukseensa ennen luovuttamista ylioppilaskunnalle. Edustajisto hyväksyi joulukuussa 1965 ylioppilaskyläsuunnitelman, jonka mukaan 11,5 hehtaarin tontille rakennettaisiin asuntoja 3 000 opiskelijalle. Merkittävänä uutuutena yksinasuville suunniteltiin vessan ja suihkun sisältäviä yksiöitä.[3]

Keväällä 1965 hallitus oli asettanut komitean miettimään ylioppilaskunnan liiketoiminnan hallinnon järjestämistä. Koska Ylioppilaskylän rakentamiskustannukset oli arvioitu niin korkeaksi, 43 miljoonaan markkaan, komitea suositteli ylioppilaskunnasta erillisen säätiön perustamista rakennustoimintaa varten. Syyksi esitettiin, että jatkuva velkaantuminen voisi estää lainojen saamiseen muuhun toimintaan. Sääntöluonnoksen mukaan ylioppilaskyläsäätiö rakentaisi ylioppilaskylän ja ylläpitäisi sitä, ja säätiön pääoma muodostuisi ylioppilaskunnan rakennusrahaston sekä urheilu- ja uimahallirahaston varallisuudesta. Edustajisto hyväksyi säätiön perustamisen yksimielisesti 1966, ja saman vuoden joulukuussa oikeusministeriö antoi myös perustamisluvan.[4]

Tontin luovutus ei kuitenkaan tapahtunut odotetussa aikataulussa, sillä se oli jäämässä Naantali–Turku–Piikkiö-moottoritien alle. Kaupunki ehdotti tilalle yksittäisiä tontteja eri puolelta kaupunkia, mutta niiden vastaanottaminen olisi merkinnyt ylioppilaskylän rakentamisen peruuntumista. Lopulta lokakuussa 1966 neuvotteluissa päädyttiin lopputulokseen, jossa ylioppilaskunta sai alueelta seurakuntien omistaman neljän hehtaarin tontin. Maaliskuussa 1967 valtuusto päätti sijoittaa ylioppilaskylän Nummen kaupunginosaan ja luovutti ensimmäisen tontin Pispalan pellolta rakentamista varten.[3]

Ylioppilaskylän vihki käyttöön syyskuussa 1969 silloinen pääministeri Mauno Koivisto.[5]

Ylioppilaskylän rakennukset ovat vuosina 1968–1980 rakennettuja matalia kerrostaloja korttelipihoineen. Erkki Valovirran ja Jan Söderlundin suunnittelemat rakennukset edustavat tyylisuunnaltaan konstruktivismia; omana aikanaan ylioppilaskylää pidettiin arkkitehtuurin huippusaavutuksena. Rakentamisessa haluttiin korostaa strukturalismin ihanteiden mukaan rakenteiden pelkistettyä kauneutta. Nykyistä arvostusta osoittaa, että 1960-luvun strukturalistista suunnittelua edustava Turun läntinen ylioppilaskylä sisältyy Museoviraston inventoimiin valtakunnallisesti merkittäviin rakennettuihin kulttuuriympäristöihin.[6]

Sisäpiha vanhalla läntisellä puolella.

Ylioppilaskylän kolmikerroksiset rakennukset on sijoiteltu maastoon suorakulmaiseen koordinaatistoon. Läntinen, vuosina 1968–1974 rakennettu osa muodostuu 50 × 50 m kortteleista, joissa neljä taloa on kytketty toisiinsa kulkukäytävillä. Korttelien sisällä on tiiviitä, puistomaisia sisäpihoja. Jokaisen talon käytävällä on 12 opiskelijan asunnot, joihin jokaiseen kuuluu huone ja wc- ja suihkutila, sekä yhteiskeittiö. Kahta rakennusta kohden on yhteinen saunaosasto katolla. Arkkitehtuuri perustuu betonielementteihin, joita koristavat värikkäät puuelementtijulkisivut. Kirkas värityssuunnitelma on Howard Smithin käsialaa. Erkki Valovirta suunnitteli länsiosan peruskorjauksen, joka toteutettiin vuosina 1997–2002. Osiin elementeistä lisättiin parvekkeita, ovia tai ikkunoita.[7]

Vuosina 1975–1980 rakennetussa itäosassa toteutettiin korttelirakenne, joka kiertyy yhtenäisenä alueen keskellä olevan omakotitaloryhmän ympärille. Julkisivut olivat alumiinipeltisiä, joko siniharmaan tai tummanpunaisen värisiä. Itäosan peruskorjattiin 1994–2004 ja tuolloin suuri osa 2–3 huoneen + keittiön soluasunnoista muutettiin yksiöiksi, kolmioiksi ja neliöiksi. Samalla osaan asunnoista tehtiin parvekkeita, ikkunoiden ruudutusta muutettiin ja katoista tehtiin pulpettikatot, jolloin rakennusten ilme muuttui alkuperäisestä.[7]

Ylioppilaskylää on laajennettu jatkuvasti lisääntyvän kysynnän vuoksi. Vuosina 2004–2008 läntisen Yo-kylän ja Helsingintien väliin rakennettiin asuinkohde Nummenranta. Vuonna 2011 alueelle valmistui maamerkki, 43 metriä korkea 12-kerroksinen Ikituuri-niminen asuintornitalo.[8] Inspehtorinkadun varteen hotelli Caribia viereen on valmistui vuonna 2019 Aitiopaikka-niminen kohde, jossa on 225 asuntoa, suurimman osan ollessa yksiöitä. Aitiopaikan katolla on yli 500 aurinkopanelia, joiden tuottoteho on suurempi kuin kiinteistön vuosittainen tarve.[9][10] Länsipuolen keskelle valmistui vuoden 2022 alussa uusi opiskelija-asuntokohde Tyyssija. Kohteen valmistuttua siihen muuttivat lähikauppa K-Kylänvalinta, TYS:n toimisto ja uusina palveluina aloittivat Arkean opiskelijaravintola sekä CampusSportin kuntosali. Lisäksi rakennuksessa on yhteiskäyttötila TYS n' Chill, johon ei tarvitse varausta, vaan vain TYS:in sivuilta löytyvällä kulkuoikeusanomuksella saatavan henkilökohtaisen PIN-koodin.[11][12][13]

Vuonna 1999 ylioppilaskylän 30-vuotisjuhlan kunniaksi Inspehtorinkadulle pystytettiin taiteilija Pepe Gonzálezin suunnittelema Monumental Sculpture Igitur -veistos.[7]

Kylässä on lähikauppa ja kebab-ravintola. Turun ylioppilaskyläsäätiön (TYS) toimisto sijaitsee ylioppilaskylän länsipuolella. TYS on ylioppilaskylän asukkaiden yhteinen vuokranantaja. Sen piiriin kuuluu lisäksi useita muita asuntokohteita ympäri Turkua.[14]

Lähin julkinen kirjasto on Nummen kirjasto. Alueella on myös tenniskenttä ja leikkipuisto. Aurajoen vartta pitkin kulkee ulkoilureitti. Linja-autoyhteyksiä ovat linjat 50, 51, 53, 54 ja 220, jotka kulkevat yhteensä noin viisi kertaa tunnissa, sekä yölinja 36. Ylioppilaskylässä on myös Turun kaupungin päiväkoteja, ja lähellä sijaitsee Pyhän Katariinan kirkko, Nummenpakan koulun Aurajoen ja Nummen yksiköt sekä Katariinan koulu.

Kylpylähotelli Caribia sijaitsee keskeisellä paikalla ylioppilaskylän länsipuolella. Hotellirakennus oli alun perin rakennettu TYSin kongressikeskukseksi. Hanke pahensi säätiön talousvaikeuksia, ja kaupunki sai hotellin vastineeksi säätiön pelastamisesta. Rakennus saneerattiin kylpylähotelli Caribiaksi vuonna 1999, jolloin hotelliin toteutettiin kylpyläosasto, monitoimihallia laajennettiin ja ulkoasua muutettiin.[7]

• Ketonen, Kimmo: Ylioppilaat omalla asialla. Turun yliopiston ylioppilaskunta 1945-1997. Turun yliopiston ylioppilaskunta, 2001. ISBN 951-96351-7-3.
• Laaksonen, Mikko ja Nummelin, Juri: Turun seudun arkkitehtuuriopas. Kustantaja Laaskonen, 2013. ISBN 978-952-5805-55-0

• Turun Ylioppilaskyläsäätion verkkosivut