Turun yliopiston Savo-Karjalainen Osakunta

Savo-Karjalaisen Ylioppilasseuran, jonka nimi muutettiin 1930-luvun alussa Savo-Karjalaiseksi Kerhoksi (S-KK), toiminta sai vakiintuneet muotonsa jo 1920-luvun lopussa. Kerhon toiminta oli vapaamuotoista ja kaikenlaista virallista jäykistelyä pyrittiin välttämään. Illanistujaiset, retket, juhlat ja maakuntakiertueet muotoutuivat kerhoelämän olennaisiksi osiksi. Usein kokoonnuttiin jonkun jäsenen luokse nauttimaan maakunnasta saapunutta kalakukkolähetystä. Retkeilyä harrastettiin niin Turun lähiympäristössä kuin kauempanakin: kerholaiset vierailivat ahkerasti mm. Helsingin itäsuomalaisten osakuntien luona. Kerhon jäsenmäärä oli ennen toista maailmansotaa muutamia kymmeniä. Jäsenmäärä oli suurimmillaan vuoden 1930 tietämillä, jolloin kerhoon kuului noin 50 jäsentä.[4] Toinen maailmansota katkaisi 1930-luvun leppoisan "student as such" -aikakauden ja pakotti opiskelijat opintojen aherruksesta ja ylioppilaselämän riemuista vakavampiin toimiin. Sotien aikana Savo-Karjalaisen Kerhon toiminta laantui luonnollisista syistä: miehet olivat rintamalla ja koko Turun yliopistokin oli suljettu lukuvuoden 1941–1942. Sotavuosina kerhon vähäistä toimintaa ylläpitivät naiset. He korjasivat reikäompeluilloissa vanhaa vaatetavaraa lähetettäväksi Itä-Suomeen sodasta kärsineille perheille. Muutamat kerhon naisista osallistuivat myös lauluyhtye "Sirkat" -nimisenä kokoonpanona rintamille järjestetyille viihdytyskiertueille. Toisen maailmansodan jälkeen Savo-Karjalainen Kerho aloitti toimintansa keväällä 1945 kerhon 20-vuotisjuhlan järjestämisen merkeissä. Entiseen vauhtiin ei toiminta kuitenkaan päässyt. Koko seuraavaa kymmenvuotiskautta 1950-luvun puoliväliin voi luonnehtia hiljaiselon kaudeksi. Kerhon lähes ainoita tapahtumia olivat vuotuiset juhlat ja harvat teeillat.

Turun yliopiston opiskelijamäärä kasvoi nopeasti 1950-luvulla. Tämä loi paineita ylioppilaskuntaa ja paikalleen jämähtäneitä maakuntakerhoja kohtaan. Ylioppilaskunta siirsi vuonna 1955 uusien opiskelijoiden koulutuksen maakuntakerhojen hoidettavaksi, mikä lisäsi nopeasti kerhojen jäsenmäärää. Kerhojen räjähdysmäinen kasvu ajoi niiden vanhat ja vapaamuotoiset organisaatiot ongelmiin. Tämä sekä kerhojen toimintaan kohdistunut arvostelu sai aikaan keskustelua osakuntajärjestelmään siirtymisestä. Lopullisen sysäyksen osakuntien syntyyn antoi ylioppilaskunnan sääntömuutos, jonka mukaan ylioppilaskunta saattoi jakautua osakuntiin. Savo-Karjalainen Kerho julistautui osakunnaksi ensimmäisenä Turun yliopiston maakuntakerhoista 9.5.1957. Osakuntajärjestelmään siirtyminen kasvatti ja monipuolisti entisen maakuntakerhon organisaatiota. Tärkeimmät uudet virat olivat inspehtori ja kuraattori. Savo-Karjalaisen Osakunnan ensimmäiseksi inspehtoriksi valittiin professori Kaarlo Hartiala ja ensimmäiseksi kuraattoriksi maisteri Mauno Mielonen. Uusi osakunta siirsi kerhoajalta periytyneet tunnukset, kerhonauhan ja -merkin, suoraan osakunnan tunnusmerkeiksi. Uutena embleeminä vihittiin 1959 käyttöön taiteilija Olof Erikssonin suunnittelema osakunnan lippu, jonka heraldiset aiheet ovat peräisin kotimaakuntien vaakunoista.

Osakunnan toiminnan vilkkaimmat, vauraimmat ja monipuolisimmat ajat sijoittuivat 1960-luvulle. Edellisen vuosikymmenen lopulla alkanut osakuntien pakkojäsenyys takasi jäsenmäärän nopean kasvun. Suurimmillaan SKOn jäsenmäärä oli vuonna 1969, jolloin osakuntaan kuului 999 opiskelijaa. Toimitilat SKO sai Ylioppilastalo A:n alakabinetista, missä järjestettiin mm. juhlia, hippoja ja teeiltoja. Monet yhä elävät osakunnan toimintamuodot ovat peräisin 1960-luvulta. Osakuntavierailujen kulta-aika sattui sekin 1960-luvulle. Helsingin itäsuomalaisiin osakuntiin (Wiipurilainen Osakunta, Karjalainen Osakunta, Savolainen Osakunta, Kymenlaakson Osakunta) pidettiin yhteyttä entiseen malliin. Uusia suhteita luotiin Åbo Akademin Östra Finlands Nationiin sekä Ruotsiin eräisiin ruotsalaisiin ja emigranttivirolaisiin osakuntiin. Vilkkaan vuosikymmenen loppu toi mukanaan muutoksen osakuntaelämässä. Vuonna 1969 purettiin päätös ylioppilaskunnan jakautumisesta osakuntiin ja samalla lakkasi myös osakuntien pakkojäsenyys. SKOn jäsenmäärä putosi nopeasti lähes tuhannesta jäsenestä kolmeensataan. Tällöin alkoi myös osakuntaelämän voimakas politisoituminen. Osa SKOn jäsenistä otti osaa 1969 tapahtuneeseen Turun Ylioppilaslehden polttotempaukseen, jolloin TYL:n numeroita poltettiin Turun kauppatorilla vastalauseena lehden linjalle. Osakunta sai paljon negatiivista julkisuutta ja yli 40 osakunnan jäsentä erosi SKOsta vastalauseena tapahtuneesta. Tämän jälkeen poliittisia kannanottoja pyrittiin varomaan. SKO jäi myös osakuntiin 1970-luvulla kohdistuneen ääripolitisoitumisen ulkopuolelle.

Ylioppilaskunta hääti SKOn Ylioppilastalo A:n alakabinetista vuonna 1973 tarvitessaan tiloja omaan toimistokäyttöönsä. Vuonna 1975 SKO siirtyi Ylioppilastalo B:n katutasoon yhteisiin tiloihin Satakuntalais-Hämäläisen Osakunnan kanssa. S-Osikseksi nimetyssä B-talon osakuntahuoneistossa alkoi osistanssien ja TVO:n kanssa järjestettyjen yhteistilaisuuksien järjestämisen aika, joka lähes sellaisenaan jatkui aina 1980-luvun lopulle saakka. Osakunnan muuttumista "pelkäksi välikaljakapakoitsijaksi" myös kritisoitiin, mutta taloudelliset arvot painoivat luonnollisesti vaakaa oluenmyynnin ja tanssien sekä rock-konserttien järjestämisen puoleen. Hieman hiljaisemman 70-luvun jälkeen koitti 80-luvulla jälleen uusi kukoistus: osistanssit tuottivat, uusia jäseniä liittyi runsaasti vuosittain, juhla- ja lauluperinne kokivat renessanssin sekä kesäpäiviä alettiin järjestää Itä-Suomen kunnissa. Keskiolutravintoloiden nopea lisääntyminen ja Ainejärjestökeskuksen (AJK) tulo keskeiseksi opiskelijabileiden järjestämispaikaksi saivat aikaan sen, että osistanssien järjestäminen lakkautettiin kannattamattomana 1990-luvun taitteessa. Tämä teki suuren loven osakunnan tuloihin, kun samalla myös vanhojen osakunta-aktiivien valmistumisaalto aiheutti notkahduksen jäsenmäärään ja -rekrytointiin. Toiminnallisesta ja henkisestä aallonpohjasta nousemiseksi työskenneltiin 1990-luvun alkupuolella ahkerasti, mikä alkoi tuottaa tulosta syksyllä 1993 osakunnan saadessa pitkästä aikaa useita kymmeniä uusia jäseniä. Tästä alkoi uusi vilkas osakuntatoiminnan aika, jolloin mm. kerhotoiminta ja kesäpäivätoiminta toipuivat vuosikymmenen alun lamasta. Vilkkaan toiminnan kausi jäi kuitenkin lyhyeksi. Vuosikymmenen lopulla osakunta oli samanlaisessa tilanteessa kuin vain muutamia vuosia aiemmin: aktiivit valmistuivat ja uusia jäseniä ei liittynyt mukaan toimintaan.

Vuosituhannen alkuvuosina alkoi osakunnan jäsenmäärä uudelleen kasvaa ja sitä myötä toiminta aktivoitua. Myös ravintolatoiminta koki uuden nousukauden: S-Osiksen lavalla kuultiin mm. Kauko Röyhkää, Disco Ensembleä, Lapkoa, Jukka Poikaa ja monia muita sittemmin isoiksi kasvaneita nimiä. Välit muihin osakuntiin olivat olosuhteisiin nähden kuitenkin varsin etäiset. SKO lämmitteli suhteitaan TPO:hon vuosituhannen ensimmäisen vuosikymmenen puolivälissä, jolloin muun muassa järjestettiin yhteisiä sitsejä. SKO, SHO, TPO ja Sohon Torwet alkoivat myös järjestää yhteisiä pikkujouluja. Vuonna 2009 SKOn vuokranantaja Turun ylioppilaskyläsäätiö (TYS) aloitti Ylioppilastalojen yleisremontin, jonka ajaksi osakunnan oli löydettävä toimitilat muualta. Ylioppilastalo B meni remonttiin kesällä 2012, joten vappuna vietettiin 37-vuotiaan S-Osiksen hautajaisia.

Heti vapun jälkeen SHO, SKO ja TPO muuttivat Kirkkotielle vanhaan puutaloon, jonka nimeksi oli äänestetty Uusi-S. Talo oli alkuvuoden 2012 aikana remontoitu talkoohengessä muuttokuntoon mutta remontit ja ehostukset jatkuivat talossa vielä sisäänmuuton jälkeenkin. Ylioppilastalo B:n remontin ajan toukokuusta 2012 elokuuhun 2013 Uusi-S oli SKOn ainoa oma tila, jossa se pystyi järjestämään tapahtumia ja sen kerhojen oli mahdollista kokoontua. Oman tilan lisäksi bileiden järjestämispaikoiksi alettiin hakea myös Turun keskustan yökerhoja, joissa ainejärjestöjen kanssa yhteistyössä ruvettiin järjestämään erilaisia teemabileitä. SKOn ja muidenkin Uusiksen osakuntien tuottelijaimmat ja menestyksekkäimmät bileet olivat edelleen kuitenkin omissa tiloissa järjestetyt tapahtumat, etupäässä vappubileet ja syksyn pilttibileet. Muidenkin opiskelijajärjestöjen vuokratessa Uusi-S:ää omien tapahtumiensa järjestämiseen, alkoi se kasvattaa tunnettavuuttaan myös osakuntien ulkopuolella; SKO ja SHO saivat samalla ilmaista mainosta, mikä auttoi uusien jäsenten rekrytoimisessa.

Loppukesästä 2013 SHO ja SKO saivat muuttaa takaisin remontin jälkeen aiempaa pienemmiksi osiksi pilkottuihin Ylioppilastalo B:n tiloihin. Mukana Ylioppilastalo B:hen muutti tällä kertaa myös TVO. Rakennuksen toiseen kerrokseen luotujen uusien asuntojen myötä katutason kerroksen tiloissa ei enää ollut lupaa järjestää äänekkäitä tapahtumia kello kymmenen jälkeen illalla yhtenäkään päivänä viikossa. S-Osiksen entinen tanssilattia oli nyt Osakuntasali, jossa oli mahdollista järjestää vain iltatapahtumia. Osakuntasalin SKO:n ja SHO:n muodostama S-Osakunnat ry ja Akateeminen Aurajokilaivuriyhdistys (AAly) vuokrasivat yhdessä ja aloittivat salin edelleen vuokraamisen ainejärjestöjen ja yhdistysten tapahtumakäyttöön. SKO ja SHO ottivat Osakuntasalin tapahtumiensa yhdeksi keskeiseksi järjestämispaikaksi.

Ylioppilastalo B:n toiminnan elpyessä lähestyi Uusiksen aika toisaalta loppuaan. Kuten jo vuonna 2011 tiedossa oli, Kirkkotien väistötila tulisi olemaan sen purku-uhan ja kaavoitussuunnitelmien vuoksi väliaikainen. Marraskuussa 2015 osakuntatalo Uusi-S hyvästeltiin sen viimeisissä bileissä ja seuraavan kuun vaihteessa oli talo tyhjä. Kirkkotieltä SKO:n ja SHO:n kanssa ulos muutti TPO, joka tammikuusta 2016 alkaen otti TVO:n paikan Ylioppilastalo B:n tiloissa.[2] Myös TPO muutti pois Ylioppilastalo B:stä vuonna 2017, joten Ylioppilastaloilla Turun yliopiston osakunnista toimistojaan pitävät tällä hetkellä vain SKO ja SHO.

Osakunnan varsinaiseksi jäseneksi eli juniorijäseneksi voi osakunnan hallitus hyväksyä kirjallisesta hakemuksesta Turun korkeakouluissa perus- tai jatkotutkintoa opiskelevia, etupäässä Savon, Karjalan sekä Kymenlaakson maakunnista kotoisin olevia opiskelijoita.

Osakunnan ulkojäseniksi voi osakunnan hallitus hyväksyä kirjallisesta hakemuksesta muita kuin Turun korkeakoulujen perus- tai jatkotutkinto-opiskelijoita. Ulkojäsenellä on oikeus osallistua osakunnan tilaisuuksiin sekä osakunnan kokouksiin. Ulkojäsenellä on osakunnan kokouksissa läsnäolo- ja puheoikeus mutta ei äänioikeutta.

Perus- tai jatkotutkinto-opintonsa päätettyään osakunnan juniorijäsen siirtyy osakunnan seniorijäseneksi. Seniorijäsenellä on osakunnan kokouksissa läsnäolo- ja puheoikeus mutta ei äänioikeutta.

Kunniajäsenikseen osakunta voi kutsua henkilöitä, joille se tahtoo osoittaa erityistä kunnioitustaan. Kunniajäseneksi kutsumista koskeva ehdotus hyväksytään, jos vähintään kaksi kolmasosaa osakunnan kokouksessa annetuista äänistä sitä kannattaa. Kunniajäsenellä on osakunnan kokouksissa sekä puhe- että äänioikeus.[5]

• Yrjö Väisälä
• T. J. Kukkamäki
• Kaarlo Hartiala, inspehtorina 1957-1960
• Paavo Voipio, inspehtorina 1960-1965
• Bengt Broms, inspehtorina 1965-1970
• Tauno Nurmela
• Lauri Rauramo, inspehtorina 1970-1975
• Jaakko Nousiainen, inspehtorina 1982-1990
• Kaisa Häkkinen, inspehtorina 2003-2008
• Kari Liuhto, inspehtorina 2015-2017
• Pekka Hakamies, inspehtorina 2018-2020