Turun verkatehdas

Turun verkatehdas oli Turussa 1870-luvulta 1970-luvulle toiminut verkaa ja muita villatuotteita valmistanut tekstiilitehdas. Se oli 1950-luvun alussa lähes 2 000 työntekijällään Turun toiseksi suurin työnantaja Wärtsilän omistaman Crichton-Vulcanin telakan jälkeen. Kuudennen kaupunginosan koilliskulmassa, niin sanotuilla Tervatorin tai Multavierun alueella toimineen tehtaan rakennuksissa toimi myöhemmin monia muitakin tekstiilialan yrityksiä, kunnes 1990-luvulla suurimmasta tehdasrakennuksesta saneerattiin palvelutalo Verkahovi ja muiden rakennusten paikalle nousi kerrostaloja.[1][2]

Senioriasunnoiksi muutettu, korttelin kokoinen Verkahovi on verkatehtaan ainoa jäljellä oleva rakennus.

Historiaa

”Turun verka” tuli tunnetuksi 1540-luvulta alkaen, jolloin sitä alkoi tehdä Turun linnan verkakutomo, Suomen ensimmäinen teollisuuslaitos. Sillä oli valkkimylly eli villan vanutuslaitos Turun Halisissa. Kutomo toimi 1600-luvulle asti.[3][4]

Turun verkatehdas sai alkunsa 1874, kun Kiukaisissa syntynyt, Loimaallakin ammattiaan harjoittanut värjärimestari Johan Limnell perusti Multavierun alueelle nykyisen Verkapihan ja Kutomonkadun väliseen kortteliin värjäämön, kutomon ja jauhomyllyn. Muutaman vuoden hän oli jo Turussa pitänyt pientä värjäämöä nykyisten Yliopiston- ja Aninkaistenkadun kulmassa. Ensimmäiset tehdasrakennukset pystytettiin aivan joen rantaan, mutta ne paloivat maan tasalle jo 1876. Seuraavana vuonna Limnell ja joukko kauppiaita ja säätyläisiä perustivat uuden Multavieru-osakeyhtiön, joka rakensi tehtaan uudelleen, mutta nekin paloivat heti. Limnell joutui henkilökohtaiseen konkurssiin, mutta muut yhtiön taustavoimat perustivat vuonna 1885 Turun Verkatehdas Osakeyhtiön. 1890-luvulla tehdasalueelle nousi kaksi ensimmäistä kolmikerroksista tiilirakennusta Aug. Heleniuksen ja kaupunginarkkitehti Arthur Kajanuksen piirtäminä. Vuonna 1908 valmistui Frithiof Strandellin piirtämä nelikerroksinen tehdasrakennus.[5]

Ensimmäisen maailmansodan aikana verkatehdas oli täystyöllistetty, kun se kutoi verkaa muun muassa Venäjän armeijan asepukuihin. Sitten tuli laskusuhdanne, ja vuonna 1921 Åbo Klädesfabrik Ab – Turun Verkatehdas Oy siirtyi konsuli Leo Wainsteinin yhtiölle Ab Nordiska Ullkompaniet. Weinstein uudenaikaisti ja laajensi tehdasta, ja uudet tehdasrakennukset suunnitteli arkkitehti Runar Finnilä, joka toimi 1931–1953 myös verkatehdasyhtiön toimitusjohtajana. Vanhoja tiilirakennuksia korotettiin ja uusia rakennettiin yhä kasvavan tehtaan tarpeisiin. Viimeinen merkittävä rakennusinvestointi oli vuonna 1951 valmistunut seitsenkerroksinen kampalankakehräämö.[5]

1950-luvulla verkatehtaan kannattavuus heikkeni laskusuhdanteen ja tuontisäännöstelyn purkamisen vuoksi, ja tehdas myytiin 1955 Wärtsilälle. 1960-luvun alussa tehtaasta tuli osa valtion omistamaa Villayhtymää. Sen omistuksessa kutomotoiminta lopetettiin, mutta kampalankakehräämö toimi noin sadan hengen voimin vielä vuoteen 1976. Noin 40 000 lattianeliömetriä ja tilavuudeltaan 180 000 kuutiometrin kiinteistö siirtyi Suomen Yhdyspankin omistukseen, ja rakennuksissa toimi 1950-luvun lopulta 1980-luvun loppuun monia valmisvaateyrityksiä, kuten Femitex, Kaunotar-Tuote, Kesto-Puku, Mestaripaita ja Teiniasu.[5][2][6]

Verkatehtaan rakennuksista on jäljellä enää Verkahovi, joka muutettiin senioriasunnoiksi ja palvelutaloksi 1990-luvun alussa. Muut rakennukset on purettu ja tilalle rakennettu Tervatorin kerrostaloalue.[5][7]

Lähteet
  1. Verkahovin historiaa Palvelutalo Verkahovi. Viitattu 18.10.2018.
  2. Piippa Lappalainen ja Mirja Almay: Kansakunnan vaatettajat, s. 25. WSOY, 1996. ISBN 978-9510208649.
  3. Mikä on valkkimylly ja valkkari Kysy.fi-palvelu. 4.6.2018. Helsingin kaupunginkirjasto. Arkistoitu 18.10.2018. Viitattu 18.10.2018.
  4. Pekola, Arvo: Halisten koski. Suomen Turku, 1970, nro 2, s. 6. Artikkelin verkkoversio. (Arkistoitu – Internet Archive)
  5. Kalpa, Harri: ”Verkatehtaan Tervatori”, Muuttuva kaupunki. Turku eilen ja tänään IV, s. 9–13. Turku: Turun Sanomat, 1989.
  6. ”Turku: Kaunotar-Tuote, Kaunotar-Yhtiöt”, Suomen kauppa ja teollisuus kuvina 2. V-S Kirja, 1969.
  7. Saarinen, Samuli: Ketarantien alueen maankäytön historia. Korttelit VI 40 ja 47 sekä Helsinginkatu (PDF) (Selostuksen liite asemakaavanmuutokseen ”Helsinginkadun kaari”, asemakaavatunnus 8/2016 D:nro 1687-2016) 16.1.2018. Turun kaupunki, Kaupunkiympäristötoimiala, Kaupunkisuunnittelu ja maaomaisuus, Kaavoitus. Viitattu 18.10.2018.

    Kirjallisuutta
    • Nikula, Oscar: Åbo klädesfabrik 1874–1949. Turun verkatehdas, 1960.

    Aiheesta muualla
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.