Turun päärautatieasema

Veturitallit ja muu rautatieympäristö kuvattuna pohjoisesta etelään. Ratapihan ylittää Humalistonsilta.

Helsinki–Hämeenlinna-radan valmistuminen vuonna 1862 merkitsi takaiskua Turulle, joka oli vanhastaan ollut hämäläisten kauppapaikka. Radan myötä perinteistä Hämeen Härkätietä kulkeneet hämäläiset suuntasivat kauppamatkansa Helsinkiin. Kun rautatietä Hämeenlinnasta pohjoiseen alettiin suunnitella, Turun merkitys uhkasi heiketä entisestään. Niinpä turkulaisten kannalta oli tärkeää saada ratayhteys Tampereelta Helsingin ohella myös Turkuun, vieläpä niin, että matka Turkuun olisi lyhempi kuin Helsinkiin. Rata toteutettiin turkulaisten näkökulmasta onnekkaasti, koska risteysasema sijoitettiin Toijalaan, jonka kautta matkaa Tampereelta Turkuun oli 19 kilometriä vähemmän kuin Helsinkiin. Rautatien rakennustyöt aloitettiin Turun päästä jo vuonna 1874, jolloin radan linjaus sen pohjoispäästä ei ollut vielä täysin selvillä. Rakennustöissä oli runsaasti venäläisiä siirtotyöläisiä, joiden palkkataso oli alhaisempi kuin suomalaisten.[6]

Turun rautatieasema avattiin Toijala–Turku-radan pääteasemana vuonna 1876, ja se oli II luokan rautatieasema samanaikaisesti avattujen Toijalan ja Tampereen asemien tavoin. Asemarakennuksen lisäksi asema-alueelle rakennettiin tiilinen öljymakasiini ja alkujaan nelipaikkainen veturitalli, joka laajennettiin myöhemmin kahdeksanpaikkaiseksi. Ratapihan viereen sijoitettiin konepaja, jossa huollettiin ja korjattiin vetureita ja matkustajavaunuja. Rataa jatkettiin Turun asemalta satamaan heti vuoden 1876 aikana, jolloin radan päätepiste sijoittui Turun linnan ja Aurajoen väliin.[6]

Turusta tuli risteysasema Turun ja Karjaan välisen rataosan käyttöönoton myötä vuonna 1899. Koko rantaradan valmistuttua vuonna 1903 lyhin matka Turusta Helsinkiin kulki Karjaan kautta, mutta nopein yhteys oli Toijalan kautta, koska rantarata oli tarkoitettu alkujaan paikallisliikenteelle. Päätös Uudenkaupungin radan rakentamisesta tehtiin jo vuonna 1909, mutta epävarmat ajat hidastivat toteuttamista ja liikenne Naantaliin voitiin aloittaa vasta vuonna 1923 ja Uuteenkaupunkiin vuonna 1924. Uudenkaupungin radan alkupäästä rakennettiin sivuraide Pansion öljysatamaan 1930-luvun alussa.[6]

Turun ratapiha muodostui jo rautatien alkuaikoina kaupungista pohjoiseen suuntautunutta liikennettä rajoittavaksi alueeksi. Radan pohjoispuolelle Maarian kunnan alueelle oli syntynyt Raunistulan esikaupunkialue, jonka kautta kulkivat maantiet Poriin ja Tampereelle. Jo 1900-luvun alkupuolella tehtiin suunnitelmat maanteiden tasoristeysten korvaamisesta sillalla, mutta pehmeän maaperän vuoksi vaativan suunnittelu- ja rakennustyön edellyttänyt silta valmistui ratapihan itäpäähän vasta vuonna 1931.[6]

Toisen maailmansodan jälkeen suunniteltiin Turusta rataa myös etelään Paraisten kalkkikaivoksille, mutta tämä suunnitelma jäi toteutumatta.[6]

Turun kaupungin vanha keskusta oli sijoittunut Aurajoen eteläpuolelle tuomiokirkon ympärille. Vuoden 1827 Turun palon jälkeen kaupunkialuetta laajennettiin, ja laivojen kasvaessa satamalaiturit siirtyivät nykyisen Linnansataman alueelle. Rautatieaseman sijoittaminen kaupunkialueen pohjoisreunalle oli Toijalan radan kannalta luonteva ratkaisu, vaikka se jäi kauas kaupungin vanhasta keskustasta. Aikaa myöten Turun kaupallinen keskusta siirtyi Aurajoen pohjoispuolelle. Raitioliikenteen alettua vuonna 1908 kiertolinja yhdisti tuomiokirkon, kauppatorin ja rautatieaseman toisiinsa, ja tämä yhteys säilyi raitiotieliikenteen lopettamiseen, vuoteen 1972 saakka.[6]

Turku oli pitkään tärkeä paikallisliikenteen keskus, kun junia kulki Turun asemalta niin Paimion, Loimaan, Naantalin kuin Uudenkaupunginkin suuntiin. Paikallisliikenne Naantaliin lopetettiin vuonna 1972 ja Paimioon vuonna 1979; Naantaliin ajettiin kuitenkin laivajunavuoroja vuosina 1970–1984 ja 1989–1990. Turun paikallisliikenteessä käytetyt, ”Porkkanoiksi” kutsutut Dm9-junat tulivat tiensä päähän 1990-luvun taitteessa, jolloin ne hylättiin. Paikallisliikenne jatkui veturivetoisilla junilla Loimaalle vuoteen 1990 ja Uuteenkaupunkiin vuoden 1992 loppuun saakka.[6]

Turun päärautatieasemalta lähtevät matkustajajunat itään rantarataa pitkin Helsinkiin sekä pohjoiseen Toijalan kautta Tampereelle sekä Ouluun. Tampereen ja Helsingin suunnista tulevat junat vievät myös matkustajia laivojen lähtöaikoina Turun satamaan. Kaikki junat Helsinkiin liikennöidään ovat InterCity- tai Pendolino-kalustolla. Tampereen suuntaan liikennöidään InterCity-junilla ja Helsinkiä harvemmin.

Turun päärautatieasemalta alkaa myös rata Uuteenkaupunkiin, mutta henkilöliikennettä tällä radalla ei ole ollut vuoden 1992 jälkeen, joskin sen palauttamista suunniteltiin ja siitä tehtiin selvityksiä vuosina 2005–2007.[8] Helmikuussa 2008 julkaistun raportin mukaan liikenne ei kuitenkaan toteudu vielä lähitulevaisuudessa, koska sitä on hankala saada kannattamaan. Välin Turku–Salo kehittämistä pidetään tärkeämpänä.[9]

Raiteella 1 ei ole laituria, vaan autonlastausramppi, jonka avulla autoja lastataan autonkuljetusvaunuihin.[10] Myös raiteelta 2 löytyy tällainen ramppi.

Raiteet 1–6 on purettu vuonna 2022 Turun ratapihan parannustöiden vuoksi.[11]

Turun ratapihaa.

5. kesäkuuta 2005 alkaen on ollut olemassa Turun liikennepaikka (lyh. Tur), johon kuuluvat seuraavat liikennepaikan osat:

• Kupittaa (Kut: henkilöliikenneasema)
• Turku asema (Tku: henkilöliikenneasema)
• Turku tavara (Tkut: tavaraliikenneasema)
• Turku satama (Tus: henkilöliikenneasema)
• Turku Viheriäinen (Vie: tavaraliikenneasema, lakkautettu 01 helmikuuta 2010)

• Logomon silta

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Turun päärautatieasema Wikimedia Commonsissa

• Turun päärautatieaseman infosivu VR:n kotisivuilla (Arkistoitu – Internet Archive)
• Turun päärautatieasema MetroJunaPortaalissa (Arkistoitu – Internet Archive)