Turun kauppatieteiden ylioppilaat

Yhdistyksen jäsenistö valitsee syyskokouksessa hallituksen, jolla on yhdistyksen hallinto- ja toimeenpanovalta. Tämä tarkoittaa esimerkiksi hallinnollista vastuuta, sääntöjen- ja määräysten noudattamista, sekä yhdistyksen järjestötoiminnan johtamista. Hallitus. Hallitukseen valitaan puheenjohtajan lisäksi 11 jäsentä, joilla kaikilla on oma vastuusektorinsa. Hallituksen on nautittava yhdistyksen luottamusta ja se raportoi vuosittain toiminnastaan yhdistyksen kevätkokouksessa.

Hallituksen puheenjohtajat:

Toimihenkilöt ovat yhdistyksen palkattuja työntekijöitä, jotka avustavat yhdistyksen toimintaa eri asiantuntijatehtävissä

Pääsihteerit (YO) ja toiminnanjohtajat (Yhd.):

Montun alkutaipale sijoittuu alkuvuoteen 1953 ja silloiseen kauppakorkeakoulurakennukseen, joka sijaitsi kauppaopiston kanssa samassa talossa Aurakatu 11:ssä. Ylioppilaskunnalla oli tuolloin polttava tilaongelma, johon se haki ratkaisua pyytämällä rehtori Niilo Ikolalta lupaa saada käyttää tiettyinä päivinä viikossa koulun tiloja. Vahtimestarille luvattiin maksaa siivoamisesta ja koululle korvausta valosta ja lämmöstä. Keskusteluissa Ikolan kanssa kävi ilmi, että ylioppilaskunnalla oli mahdollisuus saada käyttöönsä kokonaan oma tila - kellarikerroksessa sijaitsevat kaksi koululle tarpeettomiksi jäänyttä laboratoriohuonetta. Tämä mahdollisuus toteutui ja ylioppilaskunnalla oli huhtikuussa 1953 oma kolmenkymmenen neliön kerhohuone. Paikka sai sijaintinsa perusteella nimekseen Monttu.

Ylioppilaskunta ja Monttu muuttivat korkeakoulun mukana Aurakadulta Rehtorinpellolle maaliskuussa 1958. Monttu oli alkuaikoinaan ajanviettopaikka, joka oli auki joka päivä iltamyöhään asti. Montussa oli radio, televisio ja puhelin, siellä oli myös tarjolla virvokkeita, sanomalehtiä sekä ammatillisia aikakauslehtiä. Alusta lähtien Monttu toimi myös railakkaampien opiskelijajuhlien näyttämönä. 1950-luvulla Monttu jouduttiin parikin kertaa sulkemaan määräajaksi juhlimisen aiheuttamien järjestyshäiriöiden vuoksi. Molemmilla kerroilla sulkemisen syynä oli “juhlinnan laatu”, johon rehtori oli pakotettu puuttumaan.

Montussa sijaitsivat myös ylioppilaskunnan kirjakauppa, ylioppilaskuntatuotteita myyvä Wanha Narikka sekä ylioppilaskunnan toimistotilat. Monttu on vuosien aikana käynyt läpi ehkä suurimman yksittäisen muutoksen Aurakadulta Rehtorinpellonkadulle muuton jälkeen. Korkeakoulun lisärakennus valmistui 2002 ja samalla korkeakoulun vanhan puolen kunnostus alkoi, joten myös Monttu oli kunnostettavana koko lukuvuoden 2002–2003 ajan. Ylioppilaskunnan toimisto muutti korjauksen alta korkeakoulun puutalon ensimmäiseen kerrokseen Patriankadulle. Ylioppilaskunta nimesi talon Patriaksi ja sinne siirtyivät hallituksen ja sihteeristön työhuoneet sekä ylioppilaskunnan toimisto. Kirjakauppa ja Wanha Narikka siirtyivät lisärakennuksen uusiin tiloihin, mutta niille osoitettiin huomattavasti entistä pienempi tila, joten Wanhan Narikan tuotevalikoimaa jouduttiin osin karsimaan ja osin yhdistämään kirjakaupan tuotevalikoimiin. Samalla aikaisemmin pelkästään kirjakauppana tunnetun kaupan nimeksi muutettiin Wanha Narikka, eikä erillistä ylioppilaskuntatuotteita myyvää kauppaa enää ollut. Montun juhlien järjestämisestä kunnostusvuonna ylioppilaskunta teki sopimuksen Sedu Koskisen ja SK-ravintoloiden kanssa ensin ravintola Metropolissa ja myöhemmin, kun sen tilat osoittautuivat liian ahtaiksi, ravintola Primassa. Kokonaisen vuosikurssin ensikosketus ylioppilaskunnan juhlahumuun tapahtui poissa ylioppilaskunnan kodista, Montusta.

Ylioppilaskunnan pitkäaikainen haave omasta talosta toteutui ensimmäisen kerran vuonna 1984, jolloin se osti omakotitalon Parkinkatu 6:sta. Talon nimeksi tuli Parkki ja se maksoi 440 000 markkaa. Käyttöön Parkki otettiin vuoden 1986 syksyllä pienten vastoinkäymisten ja odotettua laimeamman talkooinnon viivästyttämänä. Kovassa käytössä Parkki rappeutui odotettua nopeammin. Osaltaan asiaan vaikutti luonnollisesti myös talon ikä: olihan Parkki valmistunut vuonna 1946. Jo 1990-luvun loppupuolella selvitettiin varsin ahkerasti erilaisia vaihtoehtoja Parkin kunnostamiseksi. Vuonna 1997 tehtiinkin kevyehkö pintakunnostus ja rakennettiin grillikatos.

Parkinkadun ensimmäisenä talonmiehenä toimi rakennuksen yläkerrassa asuva merikapteeni ja kauppatieteiden ylioppilas Paavo Arpiainen. Parkinkadun toimistotilat olivat ensimmäisessä kerroksessa ja alakerrassa pieni baaripöydällä varustettu tila, jossa oli televisio, videonauhuri ja sauna suihkuineen. Parkinkatu oli monien eri ainejärjestöjen käytössä, kuten laskentatoimen järjestö Aktiivan, AIESEC:n sekä Turun kauppakorkeakoulun reserviupseerien, jonka jäsenistä koostui pääasiassa Turun yliopiston ja Turun kauppakorkeakoulun reserviupseereista, mutta joka otti jo 1980-luvulla jäsenikseen aliupseereita ja miehistöön kuuluneita sekä asepalvelusta suorittamattomia naisia. Kohokohdiksi muodostuivat myös saunaillat. Alakerrassa seinää koristi Virosta tuotu katukyltti Pargi.

Pintakunnostus ei kuitenkaan auttanut muun muassa lämmitysongelmiin sahanpurueristeiden kaikottua vuosien saatossa ja 2000-luvulle siirryttäessä ylioppilaskunta oli Parkin kanssa jälleen samassa tilanteessa: jotain pitäisi tehdä. Toukokuussa 2003 tehtiin ensimmäinen kuntokartoitus Parkin tilasta ja sen perusteella järjestettiin 23.5.2003 talousseminaari, jossa yhtenä aiheena oli Parkin tulevaisuus. Talousseminaarin jälkeen perustettiin parkkityöryhmä tekemään lisäselvityksiä ja ehdotuksia jatkosta. Näin alkoi tälläkin hetkellä jatkuva Parkkiprojekti.

Ensi töikseen parkkityöryhmä teetti tarkemman kuntokartoituksen, jonka viesti oli selvä: peruskorjaus tulee lähes yhtä kalliiksi kuin uuden talon rakentaminen. Hyvässä kunnossa vanhassa Parkissa oli ainoastaan katto. Mielissä alkoi kypsyä kokonaan uudet, paremmin ylioppilaskunnan käyttöön soveltuvat tilat. Edustajisto päättikin parkkityöryhmän esityksestä 18.11.2003 uuden Parkin rakentamiseen ryhtymisestä. Helmikuussa 2004 järjestettiin urakkakilpailu, jonka perusteella hallitus valitsi 16.3.2004 urakoitsijaksi Varpe Oy:n. Huhtikuussa Valtteri Peltomäki aloitti varainhankkijana parkkiprojektissa tavoitteenaan huimat 200 000 euroa. Toteutunut summa oli tavoitteesta noin neljäsosa, ja se sisälsi myös tavaralahjoituksia. Varoja kerättiin ensisijaisesti myymällä uuden Parkin tiloja yrityksille nimikkotiloiksi.

Suunnitelmien huolellisen hiomisen jälkeen rakennuslupahakemus jätettiin kaupungin rakennusvalvonnalle toukokuussa 2004. Ajatuksissa oli, että rakennuslupa saataisiin parissa kuukaudessa, mutta toisin kävi. Sitkeän painostuksen ja lobbaamisen jälkeen rakennuslupa saatiin vihdoin 22.12.2004. Vanha Parkki purettiin maaliskuussa 2005 ja huhtikuun alussa aloitettiin uuden rakennustyöt. Harjakorkeuden uusi Parkki saavutti heinäkuussa 2005 ja sen avajaisia juhlittiin maaliskuussa 2006.

Uusi Parkki sisältää alakerran kerhotilan, harjoittelutilan ylioppilaskunnan yhtyeille, entistä huomattavasti paremmat saniteettitilat, tupakointihuoneen sekä erityisesti sitsien järjestämistä silmällä pitäen suunnitellun keittiön. Yläkerrassa on saunatilat oleskelutiloineen sekä kokous- ja toimistotiloja. Toimistotiloihin muuttivat ylioppilaskunnan yrityksistä Valmennusakatemia Proffa Oy ja KY-Dealing Oy. Uusi Parkki avattiin käyttöön kevättalvella 2006. Parkkia voi myös vuokrata ulkopuoliset. Varauksen hoitaa KY-Dealing Oy.[1]

Turun KY perustettiin vuonna 1950. Varsinainen perustamiskokous pidettiin 12. lokakuuta 1950. Syyskuun 25. päivän iltana 1950 kokoontui Lehtisen kahvilaan Yliopistonkadun varrelle kahdeksan opiskelijaa äskettäin sadan opiskelijan voimin aloittaneen silloin yksityisen Turun Kauppakorkeakoulun neljältä vuosikurssilta. Tapaamisessa keskusteltiin oman ylioppilaskunnan perustamisesta ja sääntöehdotusta laatimaan valittiin Jyrki Valtanen, ylioppilaskunnan ensimmäinen puolestapuhuja. Perustavassa kokouksessa 12. lokakuuta 32 opiskelijaa vahvisti säännöt, valitsi hallituksen ja näin loi pohjan ylioppilaskunnan toiminnalle. Maaliskuun alussa 1951 runsaan puolen vuoden ikäinen ylioppilaskunta järjesti ravintola Itämeressä korkeatasoiset illallistanssiaiset. Menestyksellinen tapaus huomattiin laajalti ja seuraavina vuosina turkulaiset seurapiirit odottivat jännityksellä, mihin Uncle Baltic - pyörähtelevä herrasmies Merkuriuksen sauvoineen - suvaitsee heitä kutsua. Syksyllä 1953 ylioppilaskunta sai koulutalon kellarista 30m2:n oleskelu- ja toimistotilan, joka sijaintinsa mukaan nimettiin Montuksi. Kerho- toiminta laajeni, ja muutenkin vuodet 1953–1954 olivat ylioppilaskunnan ensimmäisen kymmenvuotiskauden aktiivisimmat.

Koko 1950- luvun ajan oli Turun KY:n toiminta pienen ylioppilaskunnan kiinteähenkistä vapaa-ajanviettoa. Baltic Clubin tyyppisillä tempauksilla pidettiin yllä sekä ylioppilaskunnan taloutta että suhteita talousalueen päättäjiin. Kerhotoiminta oli vaihtelevan vilkasta ja bridgen peluu monella opiskelijalla lähes sivuaineena, vaikka vuonna 1954 luennoilla pelaaminen kiellettiinkin. Yhteydet muihin ylioppilaskuntiin olivat muodollisia ja rajoittuivat lähinnä vuosijuhlaedustajien vaihtoon, mutta muutto Rehtorinpellonkadulle vuonna 1958 lisäsi turkulaisten ylioppilaskuntienyhteistyötä esimerkiksi ylioppilaslehden teossa ja opintososiaalisissa asioissa. Päähuomio säilyi kuitenkin sisäisissä asioissa ja kerhotoiminnassa, ja jäsenkunnan voimakkaasti kasvaessa jouduttiin panostamaan erityisesti sisäiseen tiedotukseen.

Ylioppilaskunnan toinen vuosikymmen oli vahvasti kriisiytynyttä aikaa. Kuntalaiset muuttuivat passiivisiksi ja kokoukset olivat useimmiten päätösvallattomia. Sisäinen tiedote Aika-Akseli paisui 80-sivuiseksi mammutiksi mainoksineen. Opintososiaaliset ongelmat olivat polttavia, mutta ratkaisuja etsittiin tuloksettomasti omassa piirissä vailla riittäviä yhteyksiä ulospäin. 60-luvulta Turun KY:llä on rekisterissä ainakin kaksi maailmanennätystä. Ompelun maailmanennätystä pidettiin jonkin aikaa hallussa tekemällä viikko yhtäjaksoisesti djellabaviittoja Algerian pakolaisille. Hieman myöhemmin saavutettiin kuntokävelyn maailmanennätys kahden vuorokauden viestikävelyllä. Maininnan arvoisia ovat myös mittava metsämarssi ja Maku Mappi -teos, joka koottiin turkulaisten julkkisten mieliruoka-vihjeistä.

Vuosikymmenen viimeiset vuodet merkitsivät painopisteen muuttumista koko opiskelijamiljöössä; Euroopassa, Suomessa, Turussa ja jopa Turun KY:ssä. Opiskelijat pyrkivät vaikuttamaan opintojen sisältöön ja korkeakoulun hallintoon; ylioppilaskunnasta tehtiin kovalla vauhdilla opiskelijoiden etujärjestö. Yhteyksiä Suomen Ylioppilaskuntien Liittoon tehostettiin ja tuettiin poliittisten ryhmientoimintaa. Samalla lisättiin voimakkaasti kauppatieteiden opiskelijoiden pohjoismaista yhteistoimintaa. Ikkunoita avattiin, joitakin ehkä tavallista rajummin ottein. Tämä tapahtui tilanteessa, jossa opiskelijamäärän kasvun takia ylioppilaskunnan jäsenet eivät enää muodostaneet ylioppilaskuntaa, vaan he kuuluivat siihen. Kuvaavaa oli organisaation muutos edustajistojärjestelmään, jolloin kuntakokous jäi pois eivätkä jäsenet enää suoraan voineet osallistua päätöksentekoon. Ensimmäinen edustajisto otti päätäntävallan syksyllä 1971.

Seitsemänkymmentäluvulla ylioppilaskunnan etujärjestörooli alkoi vahvistua. Ylioppilaskunta vaati muun muassa assistenttien vt. virkojen julkista auki julistamista ja kielten tenttien lisäämistä. Tutkinnonuudistuksen toteutumista 1974 vauhditettiin lakkojärjestelyin. Tilanne kuitenkin laukesi ilman lakkoa, ja syksyllä 1974 aloittanut kurssi ei suorittanutkaan arvosanoja vaan pisteitä, eikä heistä tulisi ekonomeja vaan kauppatieteiden kandidaatteja. Ylioppilaskunnan 25-vuotisjuhlien kynnyksellä näytti siltä, että koulun taival yksityisenä laitoksena oli väistämättä päättymässä. Ylioppilaskunta ajoi valtiollistamista tarmokkaasti kannustimenaan 800 markkaan noussut lukukausimaksu. Sopimus Turun kauppakorkeakoulun valtiollistamisesta allekirjoitettiin 18.11.1976 ja leijonalippu vedettiin Turun kauppakorkeakoulun salkoon ensimmäisen kerran aprillipäivänä 1977.

Kasvava kiinnostus opintojen ja opiskelun kehittämiseen johti ensimmäisten ainekerhojen perustamiseen vuonna 1978. Keväällä syntyi Markkinointiklubi (M-klubi) ja loppuvuodesta kansantalouden ja talousmaantieteen ainekerho KAMA. Vielä pari vuotta aikaisemmin ainekerhot oli virallisesti julistettu tarpeettomiksi. Vuonna 1972 ensimmäisen kerran järjestetty Siskodisco oli keksintö, joka nosti Montussa järjestetyn KY Clubin pitkäksi aikaa yhdeksi Turun suosituimmista tanssipaikoista. Siskodiskossa yhdistyivät silloin vielä tuore ilmiö disko ja tuliterä ajatus naistentansseista, ja väitetäänkin, että Turun KY olisi Suomen ensimmäinen naistentanssien järjestäjä. Soitannolliset illat kokosivat KY Clubille toisenlaisen yleisön kuin normaali disko. Vielä 1979 riitti diskossakin kävijöitä, mutta sitten kilpailutilanne muuttui epäedulliseksi ja kesällä 1980 KY Clubin tarina yleisenä tanssipaikkana päättyi. Monttu ei kuitenkaan jäänyt tyhjilleen. Lama-ajat olivat viihteen kulta-aikaa. Turun KY kokikin keväällä 1977 vuosikymmenen vauhdikkaimman kulttuuriboomin, jossa pääpaino oli viihdyttävällä, huuheloinniksi kutsutulla yhdessäololla. Boomin merkitys ylioppilaskuntatoiminnalle oli joka tapauksessa perinpohjaisen elvyttävä. Edellisen vuoden syksyllä oli järjestetty ensimmäiset perinteiset KYlumpialaiset. Vuosien varrella lajeina on nähty mm. karjuntaa (RAHAA!), veden heittoa, tandem-pussijuoksua ja veronkiertoa. Ensimmäisissä KYlumpialaisissa rahaa kerättiin SOS-lapsikylän hyväksi. 70-luvun lopulla yhdessäolotoiminnassa toteutettiin rutiinilla tuttuja ja suosittuja tempauksia: laskiainen, T-illat, ekskursiot, soitannolliset illat, Anselminpäivä Helsingin KY:n kanssa, kulttuuri- sekä vuosijuhlaviikot.

Siskodiskon lisäksi kehitettiin muutakin liiketoimintaa. Vuodesta 1972 lähtien ylioppilaskunnan taloudelliselle tilanteelle antoi oman panoksensa Oy Antenna Ab:n toiminnan aloittaminen. Yhtiölle hankittiin Ruotsista Antenna ID-kortin edustus silloisen hallituksen puheenjohtajan Olli Hakkaraisen eräällä ekskursiolla saaman idean pohjalta. Seuraavana vuonna liiketoimintaa kasvatettiin perustamalla Tuki ry:lle pieni offset-paino kirjakaupan takahuoneeseen.

Turun kauppakorkeakoulun ylioppilaskunnan neljäs vuosikymmen aloitettiin luonnollisesti juhlimalla 30-vuotista taivalta muun muassa muutaman tunnin ja 12 000 turkulaisen mittaisella kättelyn maailmanennätystempauksella sekä Turun linnassa pidetyillä vuosijuhlilla. Historia kertoo, että vuosikymmenen lumisateen vuoksi juhlaväki ei voinut poistua jatkoilta ennen aamuyhdeksää, vaan yhteisen aamukahvin jälkeen he siirtyivät Kårenin Sillikselle frakeissaan ja iltapuvuissaan Hämeenkadun kinoksissa kahlaten. Kuntatoiminta oli jatkuvaa aaltoliikettä aktiivisten ihmisten vaihtuessa nopeasti ja toiminnan muuttaessa muotoaan ja painopistealueitaan. Kulttuurin kukoistuskaudesta kertoo Turun KY:n kuoron perustaminen vuonna 1982.

Kaikesta väitetystä sisäänpäin lämpiävyydestä huolimatta Turun KY katseli kaudella 1980–1990 vilkkaasti myös ulospäin - tai ainakin sivuilleen, ja olikin joulukuussa 1981 mukana perustamassa Ekonomiopiskelijoiden liittoa hoitamaan erityisesti kauppatieteellisen alan opiskelijoiden asioita. Myös ensimmäiset valtakunnalliset ekonomiopiskelija-päivät järjestettiin Turussa.

Vuokratiloissa toimimiseen kyllästyneenä taloudeltaan vakaa Turun KY etsiskeli koko 1980-luvun alun ajan sopivaa kiinteistöä korkeakoulun lähettyviltä. Lisäksi 30-vuotisjuhlien yhteydessä tempauksilla kerätty pesämuna yhdessä osakesalkun ja Kerttulinkadun huoneiston kanssa lisäsi taloudellisia mahdollisuuksia. Kesän 1984 kynnyksellä sopiva kiinteistö löydettiinkin ja kauppa Parkinkatu 6:sta lyötiin lukkoon syksyllä. Turun KY:n rahoitustavoitteeksi asetettiin noin 700 000 markkaa ja yritysten sekä yksityisten tuen varaan jäi 400 000 markkaa. Parkin kerhotilat saatiin käyttöön loppusyksystä 1986, jolloin tapahtumaa juhlistamassa oli mukana muun muassa mahdollisille tukijoille suunnatun rahankeräysvetoomuksen aikanaan allekirjoittanut Tellervo Koivisto.

Ylioppilaskunnan liiketoiminta lopahti vuosikymmenen ensimmäisellä puoliskolla lähes olemattomiin. Turun kauppakorkeakoulun ylioppilaskunnan Tuki ry. eriytettiin konsernista vuonna 1982, jolloin sen vastattavaksi jäi ruokala- ja kirjakauppatoiminta voittoa tuottamatta. Samassa yhteydessä KY Offset myytiin toimintaansa ID-korttivalmistajana jatkaneelle Antennalle. Ylioppilaskunnan pääsihteeri otti talouspäällikön tehtävät ja taloustoimikunnan rooli ylioppilaskunnan talouden hoidosta vastaavana elimenä vahvistui. Vuosikymmenen viimeisinä vuosina liiketoiminnan kehittämiseen kiinnitettiin erityistä huomiota ja sekä Antenna että KY Contact saivat uudet tilat ylioppilastalosta Turun ylioppilaskyläsäätiöltä vuokratuista tiloista. Tällöin Parkinkadun tilat jäivät kokonaan ylioppilaskunnan järjestötoiminnan käyttöön.

Vuonna 1990, 40-vuotisjuhlavuonnaan, Turun KY kärsi jonkinlaisesta kriisistä. Keski-iän kriisi oli tuntematon käsite, mutta kuntalaisten alhaisen edustajistovaalikiinnostuksen vuoksi oltiin pulassa. Aiemmin korkeaa osallistumisaktiivisuutta ylioppilaskunnan toimintaan oli pidetty itsestäänselvyytenä, mutta kaudella 1990–1991 ymmärrettiin, että Turun KY:n tarvitsee tosissaan kilpailla omista jäsenistään ulkopuolisten aktiviteettien kanssa.

Suhteet muihin sidosryhmiin olivat ajoittain koetuksella, ajoittain erinomaiset. Turkulaisten ylioppilaskuntien liiton STYL:n tarkoituksena oli 1990–1991 yhdessä kaupungin johdon kanssa luoda Turusta opiskelijaystävällisempi kaupunki. Ekonomiopiskelijoiden liiton toimintaan oltiin Turun KY:ssä 1991–1992 jopa erosuunnitelmiin asti tyytymättömiä. Kausi 1999–2000 oli ylioppilaskunnalle monella tapaa merkittävä. Ylioppilaskunta täytti puoli vuosisataa ja sen kunniaksi julkaistiin ylioppilaskunnan historiikki sekä oma Monttu Auki -laulukirja, naulattiin ylioppilaskunnan uusi lippu, ja vietettiin tavallista juhlavammat vuosijuhlat. Ylioppilaskunnan kuorokin järjesti 50-vuotisjuhlakonsertin. Juhlavuosi oli merkittävä valtakunnallisellakin tasolla. Heti kauden alussa Suomen Ylioppilas-kuntien Liittoon valittiin sen historian ensimmäinen Turun KY:n edustaja Anna Korhonen.

Ylioppilaskunnassa ei hurjimpien kasinotalousvuosienkaan aikoina totuttu rypemään rahassa, vaan työtä tehtiin pyyteettömästi ja suurella sydämellä. Ylioppilaskunnan 50-vuotismatrikkelissa kauden 1999–2000 hallituksen puheenjohtaja kirjoittikin ylioppilaskuntatoiminnasta seuraavasti: Taloudellista hyötyä enemmän viivan alle jää lukemattomia ystäviä, työkavereita, voittoja ja tappioita, mutta ennen kaikkea kokemuksia opiskelusta elämää varten.

Lisätietoa muun muassa TuKYn historiasta löytyy vanhan Ylioppilaskunta-TuKYn sivulta.