Turun ja Suomen arkkipiispa

Turun ja Suomen arkkipiispa[1] (vuoteen 1817 Turun piispa) on Suomen evankelis-luterilaisen kirkon piispa. Arkkipiispalla ei ole muihin piispoihin nähden esimiesasemaa vaan hän on ensimmäinen vertaistensa joukossa (lat. primus inter pares). Luterilaisista kirkoista vain Suomen, Ruotsin, Latvian ja Viron kirkoilla on arkkipiispa.[2] Tapio Luoma on ollut arkkipiispa 1. kesäkuuta 2018 alkaen, kun Kari Mäkinen jäi eläkkeelle.[3]

Turun ja Suomen arkkipiispa
Turun ja Suomen arkkipiispan vaakuna.
Turun ja Suomen arkkipiispan vaakuna.
Nykyinen
1. kesäkuuta 2018 lähtien
Virka-asunto Arkkipiispantalo
Perustettu 1100-luvulla (historiallisuus epävarma)
Ensimmäinen piispa Henrik (perimätiedon mukaan)
Kotisivut arkkihiippakunta.fi/arkkipiispa

Perimätiedon mukaan ensimmäinen Turun piispa oli 1100-luvulla elänyt piispa Henrik. Alun perin Turun piispat olivat katolisen kirkon piispoja. Ruotsin kuningaskunnan toinen Suomessa oleva piispanvirka perustettiin luterilaisen uskonpuhdistuksen jälkeen 1554 Viipurin hiippakuntaan. Uudenkaupungin rauhan jälkeen 1724 Viipurin hiippakunta siirrettiin Porvooseen Porvoon hiippakunnaksi, josta vuonna 1923 tuli uuden hiippakuntajaon myötä Tampereen hiippakunta. 1800-luvun alussa Turun piispan hallitsemaan hiippakuntaan kuului kaksi kolmasosaa Suomen evankelis-luterilaisista seurakunnista. Tämä alue pieneni 1851, kun Kuopion läänin ja Oulun läänin alueelle perustettiin Kuopion hiippakunta, jonka keskus siirtyi vuonna 1900 Ouluun ja hiippakunnan nimeksi tuli vuonna 1923 Oulun hiippakunta.[4] Porvoon hiippakunta sai lisäalueita Turun hiippakunnalta sen itäisistä osista 1897, muun muassa Uudenmaan lääniin ja Hämeen lääniin kuuluvat alueet sekä osia Vaasan lääniin kuuluvista Hämeen ja Satakunnan alueista.

Historia

Katolinen kristinusko sai jalansijaa nykyisen Suomen alueella viimeistään 1000-luvulla. Ruotsin yhteyteen Etelä-Suomi tulee selkeästi vuodesta 1249 lähtien. Piispanistuin sijaitsi varhaisimmassa vaiheessaan Nousiaisissa, mistä se siirrettiin vuoden 1229 jälkeen Koroisiin[5]. Turkuun piispanistuin siirrettiin 1200-luvun lopulla, viimeistään tuomiokirkon vihkimisen myötä vuonna 1300.

Piispa Henrik mainitaan legendassa Uppsalan piispana, käsitys hänen Suomen piispuudestaan on myöhäsyntyinen. Ruotsalaisissa annaaleissa ja Pyhän Botvidin legendassa 1200-luvulta mainitaan vuonna 1129 Uppsalan piispa Henrik. Hän sai surmansa Fotevikin taistelussa 1134. Palmsköldin katkelman vanhemmassa osassa 1400-luvun alusta Henrikin kuolinvuodeksi on annettu 1151. Myöhempi historiantutkimus on sitten sirotellut kuolinvuosia pitkin 1150-lukua, suosituimpia ovat olleet vuodet 1156 ja 1158, mutta muitakin on yritetty.lähde?

Käsitys siitä, että vuosina 1249–1286 Suomen hiippakuntaa olisi johtanut kolme kansleripiispaa on erehdys, joka perustuu Paavali Juustenin Suomen piispainkronikkaan 1500-luvulla tekemiin epähistoriallisiin lisäyksiin.[6] Tosin 1400-luvun alusta peräisin oleva niin sanottu Palmsköldin katkelma nimittää Beroa kuninkaan kansleriksi, mutta Schückin mukaan nimityksellä on tarkoitettu kuninkaan kappalaista. Nämä Koroisissa asuneet piispat olivat Bero (Björn), Ragvald I ja Catillus (Kettil). Heistä ainakin Beron näyttää maallinen valta Ruotsissa paavin vuodelta 1250 peräisin olevan moitekirjeen mukaan nimittäneen piispaksi vastoin kanonisen oikeuden määräyksiä. Piispa Catillus on ensimmäinen, joka mainitaan eräissä 1270-luvun lähteissä Turun piispaksi (episcopus aboensis).[7]

Protestanttisessa uskonpuhdistuksessa 1527 Ruotsin kuningas Kustaa Vaasa irrotti – taloudellisista ja poliittisista syistä johtuen – maan kirkon paavin alaisuudesta ja perusti Ruotsin kirkon. Uskonpuhdistuksen toimeenpanijana Suomessa oli Mikael Agricola, joka toimi myös vuodesta 1554 Turun piispana.

Suomen sodan jälkeen Suomesta tuli Suomen suuriruhtinaskunta osana Venäjää, joka tunnusti luterilaisen kirkon. Vuonna 1817 Suomeen nimitettiin arkkipiispa Suomen luterilaisen kirkon johtoon. Suomen itsenäistyessä 1917 luterilaisesta kirkko sai virallisen tunnustetun aseman yhdessä ortodoksisen kirkon kanssa.

Nykyään Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa on arkkipiispan lisäksi erillinen Turun arkkihiippakunnan piispan virka. Sen ensimmäinen viranhaltija oli Ilkka Kantola (1998–2005), ja häntä seurasivat Kari Mäkinen (2006–2010) ja Kaarlo Kalliala (2011–).

Luettelo piispoista

Katoliset piispat
piispa virka-aika lisätietoa
Henrik 1134–1158 Uppsalan piispa, historiallisuus epävarma
Rodolfus 1202?–1209? historiallisuus epävarma
Folkvinus 1210?–1234? historiallisuus epävarma
Tuomas 1234?–1245
Bero I (Björn I) 1248 tai 1249–1258
Ragvald I 1258–1266
Catillus 1266–1286
Johannes 1286–1290
Maunu I 1291–1308
Ragvald II 1309–1321
Pentti Gregoriuksenpoika 1321–1338
Hemming 1338–1366
Henrik Hartmaninpoika 1366–1367
Johannes Pietarinpoika 1367–1370
Johannes Westfal 1370–1385
Bero Balk 1385–1412
Maunu Olavinpoika Tavast 1412–1450
Olavi Maununpoika 1450–1460
Konrad Bitz 1460–1489
Maunu III Särkilahti 1489–1500
Lauri Suurpää 1500–1506
Johannes Olavinpoika 1506–1510
Arvid Kurki 1510–1522

Ei-katoliset piispat ja luterilaiset piispat
piispa vallassa
Ericus Svenonius 1523–1527
Martti Skytte 1528–1550
Mikael Agricola 1554–1557
Pietari Follingius 1558–1563
Paavali Juusten 1563–1575
Ericus Erici Sorolainen 1583–1625
Isaacus Rothovius 1627–1652
Aeschillus Petraeus 1652–1657
Johannes Terserus 1658–1664
Johannes Gezelius vanhempi 1664–1690
Johannes Gezelius nuorempi 1690–1718
Herman Witte 1721–1728
Lars Tammelin 1728–1733
Jonas Fahlenius 1734–1748
Johan Browallius 1748–1755
Karl Fredrik Mennander 1757–1775
Jakob Haartman 1776–1788
Jakob Gadolin 1788–1802
Jakob Tengström 1803–1817

Luterilaiset arkkipiispat
arkkipiispa vallassa
Jakob Tengström 1817–1832
Erik Gabriel Melartin 1833–1847
Edvard Bergenheim 1850–1884
Torsten Thure Renvall 1884–1898
Gustaf Johansson 1899–1930
Lauri Ingman 1930–1934
Erkki Kaila 1935–1944
Aleksi Lehtonen 1945–1951
Ilmari Salomies 1951–1964
Martti Simojoki 1964–1978
Mikko Juva 1978–1982
John Vikström 1982–1998
Jukka Paarma 1998–2010
Kari Mäkinen 2010–2018
Tapio Luoma 2018–

Lähteet
  • Juhani Rinne: Turun Tuomiokirkko keskiaikana I Tuomiokirkon rakennushistoria. Turku: Uuden Auran osakeyhtiön kirjapaino, 1941.

Viitteet
  1. Kirkon organisaatio: Arkkipiispa ja piispat. Evl.fi (Arkistoitu – Internet Archive)
  2. Arkkipiispa – Aamenesta öylättiin – kirkon ja uskon sanasto www.evl2.fi. Arkistoitu 5.8.2016. Viitattu 12.8.2016.
  3. Tapio Luoma on seuraava arkkipiispa, Ylen uutiset 1.3.2018
  4. http://www.evl.fi/kirkko/historiikki.html (Arkistoitu – Internet Archive)
  5. Seppänen 2003 s. 42
  6. Schück, Herman: ”Kansler och capella regis under folkungatiden”, Historisk tidskrift 2/1963
  7. Lehtonen & Joutsivuo 2002, s. 106
  8. evl.fi Suomen ja Turun piispat sekä arkkipiispat evl.fi. Suomen evankelis-luterilainen kirkko. Viitattu 25.5.2010.

    Aiheesta muualla
    • Seppänen, Liisa: Kaupunkia pintaa syvemmältä. Arkeologisia näkökulmia Turun historiaan. Turku: Suomen keskiajan arkeologian seura, 2003. ISBN 951-9129-57-X.
    • Lehtonen, Tuomas & Joutsivuo, Timo: Suomen kulttuurihistoria 1. Taivas ja maa. Helsinki: Tammi, 2002. ISBN 951-31-1841-X.
    • Heininen, Simo Turun piispat Pyhästä Henrikistä Mikko Juvaan. Edita. Helsinki, 2008 ISBN 978-951-37-3304-7
    • Gardberg, C.J; Heininen, Simo; Welin, P. O. Nationalhelgedomen Åbo Domkyrka 1300-2000. Tammi förlag, Helsingfors 2000. ISBN 951-31-1706-5
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.