Turun Historiallinen Yhdistys

Turun Historiallinen Yhdistys ry perustettiin 17. lokakuuta 1923. Turun yliopistolla oli takanaan vain yksi kokonainen lukuvuosi, kun yhdistys perustettiin. Tuolloin yliopistolla oli vain seitsemän professoria ja hieman yli sata opiskelijaa. Perustajajäseniä olivat lehtori Julius Finnberg, maisteri Kaarlo Jäntere, tohtori Arvi Korhonen, professori V. A. Koskenniemi, maisteri K. I. Lindeblom, tohtori Knut Svanljung, professori A. H. Virkkunen ja pankinjohtaja Kaarlo Österbladh. Yhdistyksen toiminnan periaatteena oli toimia yhdyssiteenä Turun yliopiston historiantutkimuksen ja historian harrastajien välillä historiatieteellisten harrastusten edistämiseksi sekä vahvistaa toimintansa avulla nuoren Turun yliopiston mahdollisuuksia historiantutkimuksessa. Yhdistys oli ensimmäinen Turun yliopiston yhteydessä perustettu tieteellinen seura ja sillä on alusta alkaen ollut tiivis suhde Turun yliopistoon. Yhdistyksen toiminta vakiintui heti säännölliseksi. Toimintaan kuului heti alusta alkaen esitelmätilaisuuksien ja retkien järjestäminen sekä julkaisutoiminta, joka aloitettiin jo 1924. Vaikka esitelmissä ja julkaisuissa Turku -aiheiset teemat olivat keskeisiä ja yhdistyksellä oli tiivis suhde kotikaupunkiinsa, esitelmät ja julkaisut eivät aiheiltaan rajoittuneet vain Turkuun. Yhdistys toimi tieteellisenä seurana, jonka intressit olivat laaja-alaiset.

Turun Historiallinen Yhdistys pyrki toimimaan mahdollisuuksien mukaan entiseen tapaan myös sota-aikana, mutta sota vaikutti sen toimintaan monella tapaa. Retket jäivät pois ohjelmasta ja toisen maailmansodan syttyminen lopetti kansainväliset tutkijatapaamiset vuosikausiksi. Toiminnan runkona olleiden kuukausikokousten esitelmät jäivät pitämättä, ja kokouksissa käsiteltiin vain sääntöjen mukaiset vuosikokousasiat. Jatkosodan aikana yhdistyksen toiminnassa oli vielä pidempi katkos: huhtikuusta 1942 tammikuuhun 1943. Sota rajoitti huomattavasti yhdistyksen toimintamahdollisuuksia myös siksi, että arkistot ja kirjastot oli evakuoitu maaseudulle pommituksilta suojaan. Julkaisutoiminta kuitenkin jatkui ja Turun Historiallisen Arkiston kahdeksas osa päätettiin omistaa sodassa kaatuneille nuorille tutkijoille.

Talvi- ja jatkosodan aikana yhdistyksen kokoukset olivat sisältäneet voimakkaan kansallismielisiä puheita ja esitelmiä. Sodan jälkeen vastaavanlaiset julkiset kannanotot tulivat mahdottomiksi. Yhdistyksen esitelmätilaisuuksista tulikin suljettuja, ja niihin osallistui vain jäseniä sekä muutamia opiskelijoita. Vuodesta 1949 eteenpäin yhdistyksen kokoukset avautuivat jälleen yleisölle. Osin ulko- ja sisäpoliittisista syistä suomalainen historiantutkimus oli muutoksen kourissa, mikä myös vaikutti yhdistyksen toimintaan. Sodan jälkeen esitelmissä pysyteltiin vähemmän arkaluontoisissa aiheissa. Tosin poikkeuksiakin oli, kuten helmikuussa 1948 esitelmöinyt Aimo Saukkonen, jonka esitelmä käsitteli jatkosodan merisotatoimia Itämerellä ja Suomenlahdella. Osaltaan tähän vaikutti se, että vuodesta 1947 lähtien yhdistykseen oli alkanut liittyä silmiinpistävissä määrin sotilaita ja opettajia. Merkille pantavaa oli myös se, että sodan jälkeen kansainväliset teemat vähenivät merkittävästi ja valtaosa esitelmistä käsitteli Suomen historiaa.

Kylmän sodan alkuvuosina Turun Historiallisen Yhdistyksen toiminta oli vilkasta. Vuosina 1955–1969 THY tarjosi kuulijoilleen yhteensä 125 esitelmää. Esitelmien teemat vaihtelivat suuresti. Aikana jolloin keskustelufoorumeja oli vähän, yhdistyksen esitelmät toimivat tärkeänä tiedonvälittäjänä. Samana ajanjaksona myös retki- ja matkatoiminta vilkastui. 1960-luvun puolivälistä eteenpäin matkat alkoivat suuntautua myös ulkomaille. Ensimmäiset ulkomaanmatkat tehtiin Itämeren piirin vanhoihin hansakaupunkeihin. Samalla yhdistys pyrki toiminnassaan ammattimaisuuteen. Yhdistyksen jäsenkunta koostui jo pääosin yliopistossa opiskelleista ja historianopettajista. Lisäksi yhdistys alkoi nimetä uusia kunniajäseniä, kirjeenvaihtajajäseniä, tutkijajäseniä ja lahjoittajajäseniä, joiden myötä yhdistyksen kontaktiverkosto kasvoi. Toiminnalla pyrittiin nostamaan yhdistyksen painoarvoa historiantutkimuksen kentällä niin Suomessa kuin ulkomaillakin.

Turun Historiallisen Yhdistyksen turkulaisuus näkyi kaudella kotiseutuaiheisten esitelmien ja artikkelien runsaana määränä, mutta matkat suuntautuivat yhä useammin muualle kuin lähiseuduille. Paikallisaiheiden käsittely ei ollut itsetarkoituksellista, vaan syynä tähän oli lisääntynyt tutkimuksellinen kiinnostus. Yhdistyksen side turkulaisuuteen tuli vahvimmin esille sen suhteessa Turun yliopistoon, jonka rooli oli tärkeä kotikaupungilleen. Yhdistys koki tehtäväkseen palvella Turun yliopistoa ja kontaktien luominen koettiin myös yliopiston eduksi, joka samalla nostaisi yhdistyksen julkaisujen tieteellistä painoarvoa. Tämän puolestaan koettiin tukevan opetusta ja tutkimusta. THY kaipasi myös kansallista näkyvyyttä ja yhteistyötahoksi paikallisten sanomalehtien sijaan valittiin Uusi Suomi, joissa yhdistyksen tapahtumia uutisoitiin näkyvästi. Taustalla lienee ollut ajatus tehdä Turun Historiallista Yhdistystä aiempaa tunnetummaksi koko maassa.  THY myös otti kantaa Turun kaupunkikuvaa koskevaan päätöksentekoon vetoamalla historialliseen perspektiiviin vanhojen rakennusten suojelemiseksi, tosin tuloksetta.

Turun Historiallisen Yhdistyksen välit turkulaiseen historianopiskelijoiden ainejärjestöön Kritiikkiin olivat pääosin lämpimät, vaikka ainejärjestölle ei aluksi myönnettykään jäsenpaikkaa THY:n hallituksessa. Ainejärjestö oli yhdistyksen yhteistyöjäsen jo 1960-luvulla ja THY on tukenut Kritiikkiä myös rahallisesti. Vuonna 1970 suhteissa tapahtui muutos taistolaisten noustua Kritiikissä valtaan eikä THY:n johtokunta hyväksynyt sen uutta linjaa. THY muun muassa vastasi kielteisesti Kritiikin avustusanomukseen perustellen, että Kritiikki -lehdessä oli julkaistu asiallisten artikkelien lisäksi yksipuolista poliittista propagandaa, eikä yhdistys voinut epäpoliittisena järjestönä tukea tällaista toimintaa. Tämän jälkeen Kritiikkiä ei enää mainittu yhdistyksen yhteistyöjäsenenä. Yhdistyksen välit ainejärjestöön paranivat 1980-luvulle tultaessa. Vuonna 1987 Kritiikki sai jäsenensä THY:n johtokuntaan, ja ainejärjestöön kuuluvat liittyivät vuodesta 1999 alkaen automaattisesti yhdistyksen jäseniksi. Samalla opiskelijajäsenmaksu poistettiin. Myös poliittisen historian ja valtio-opin opiskelijoiden ainejärjestöllä Politiikan tutkimuksen klubilla (P-klubilla) on nykyään paikka THY:n johtokunnassa.

Ennen 1970-lukua Turun Historiallisen Yhdistyksen yhteistyö neuvostoliittolaisten historiantutkijoiden kanssa oli passiivista, ajan hengestä huolimatta.  Neuvostoliiton kommunistisen puolueen keskusjohtoinen linja alkoi 1970-luvulla uudelleen säädellä neuvostotasovaltojen suhteita ulkomaihin ja tämä ulottui myös historiantutkimukseen. Historiankirjoitus oli myös suomalais-neuvostoliittolaisissa suhteissa poliittisesti arka asia, sillä Neuvostoliiton historiakäsityksen ytimessä oli marksismi-leninismi, joka poikkesi jo lähtökohdiltaan huomattavasti länsimaisen historiankirjoituksen periaatteista ja tavoitteista. Neuvostoliittolaisten tutkijoiden suhteet ulkomaalaisiin kollegoihin olivat tarkoin säänneltyjä ja valvottuja. Tämä näkyi muun muassa vuonna 1970, jolloin THY joutui perumaan seminaarin, johon oli kutsuttu useita virolaisia esitelmöijiä, sillä suurimmalle osalle heistä Neuvostoliitto ei myöntänyt matkustuslupaa, huolimatta yhdistyksen johtokunnan varovaisuudesta. Neuvosto-Viron ja Suomen kanssakäyminen oli 1970- ja 1980-luvuilla herkkä kysymys Suomen idänsuhteissa.

THY ei myöskään enää voinut valikoiden kutsua yhden neuvostotasavallan tutkijoita esitelmöimään. Tämä näkyi esimerkiksi vuonna 1971, jolloin THY joutui kääntymään suomalais-neuvostoliittolaisen tieteellisteknillisen yhteistoimintakomitean puoleen saadakseen virolaisia kollegoita osallistumaan yhdistyksen seminaariin. Puheenjohtaja Vilho Niitemaa määrittelikin seminaarin komitealle ”länsineuvostoliittolais-suomalaiseksi”. Lopulta THY onnistui järjestämään seminaarin ja myös joitakin virolaistutkijoita osallistui tilaisuuteen.

Yhteistyö tieteellisteknillisen komitean kanssa johti siihen, että THY ja komitea päättivät ryhtyä järjestämään suomalais-neuvostoliittolaisia yhteiskuntahistorian symposiumeja joka toinen vuosi, alkaen vuodesta 1976. Seminaarit jatkuivat vuoteen 1992 ja suurimmasta osasta seminaareja syntyi myös THArk-sarjassa julkaistu artikkelikokoelma. THY huolehti tilaisuuksien järjestämisestä Suomessa.  Yhteistyön teki erikoiseksi se, että Suomen puolella vastuullisena järjestäjänä oli tieteellinen yhdistys eikä valtio. Neuvostoliitto lienee ollut tietämätön tästä, mutta Suomalais-neuvostoliittolainen tieteellisteknillinen yhteistoimintakomitea oli ilmeisen tyytyväinen yhdistyksen toimintaan. Osasyy tyytyväisyyteen lienee ollut se, että osallistujat varoivat tarkoituksellisesti  aatteellisesti ja poliittisesti arkoja teemoja. Neuvostoliiton 1980-luvun jälkipuolen avoimuuspolitiikan myötä symposiumienkin ilmapiiri muuttui entistä vapaammaksi. Neuvostoliiton hajotessa ja YYA-sopimuksen purkauduttua seminaaritoiminta päättyi. Viimeinen symposiumi pidettiin vuonna 1992.

Turun Historiallisen Yhdistyksen ohjelmaan kuuluu vuosittain luentoja, retkiä ja matkoja. Yhdistys järjestää myös esitelmä- ja keskustelutilaisuuksia, kuten Historia Nyt! -luentosarjaa Turun kaupunginkirjaston pääkirjastossa.

Turun Historiallisen Yhdistyksen jäseniksi voivat liittyä kaikki historiasta kiinnostuneet.

• A. H. Virkkunen, 1923–1924
• Knut Svanljung, 1925–1926
• Juhani Rinne, 1927–1929
• Einar W. Juvelius (vuodesta 1935 Juva), 1930–1943, 1952–1957
• Kaarlo Jäntere, 1944–1948, 1951
• Pentti Renvall, 1949–1950
• Arvo Viljanti, 1958–1963
• Vilho Niitemaa, 1964–1973
• Pentti Virrankoski, 1974–1978, 1982–1983
• Martti Julkunen, 1979–1981
• Reino Kero, 1984–1987
• Jussi T. Lappalainen, 1988–1990
• Timo Soikkanen, 1991–1995
• Auvo Kostiainen, 1996–2000
• Hannu Salmi, 2001–2004
• Taina Syrjämaa, 2005–2006
• Kari Teräs, 2007–2010
• Marjo Kaartinen, 2011–2012
• Vesa Vares, 2013–2014
• Pertti Grönholm, 2015–2016
• Suvianna Seppälä, 2017–

• Kleion ja yliopiston palveluksessa. Turun Historiallinen Yhdistys 1923–2003. Taina Syrjämaa, Pirkko Kanervo, Päivi Mäkelä, Jari Niemelä. Turun Historiallinen Yhdistys 2003. ISBN 9519510273.
• Turun Historiallisen Yhdistyksen kotisivut

• Turun Historiallisen Yhdistyksen kotisivut

• Turun Historiallinen Yhdistyksen facebook-sivu