Turkka Aaltonen

Aaltonen siis opiskeli kokiksi. Hän työskenteli useassa ravintolassa sekä oli laivassa kokkina. Työskentely ravintola-alalla koulutuksineen kesti kymmenen vuotta.[3]

Aaltosta uskonasiat eivät kiinnostaneet. Ravintolakoulun aikana hän yllättäen joutui pohtimaan, miksi nuoret uskovat olivat iloisia ja onnellisia. Yllättäen Aaltonen koki miesäänen kehottavan yön pimeydessä häntä kotonaan hänen ollessaan yksin ”Turkka nouse ylös”. Kuukauden verran ääni kutsui häntä. Lopulta Aaltonen koki järkyttävänä, että Jumala puhui hänelle. Hän rupesi päivällä siivoamaan huonettaan ja imuroinnin yhteydessä istahti uupuneena. Jokin voima tuli häneen ja hän koki syvää synnintuntoa. Tuli kokemus, että hän on maailman huonoin ihminen. Jonkin aikaa istuttuaan Aaltosen mielen täytti valtava rauha. Synti otettiin pois. Hän tunsi olevansa kuin pumpuleissa. Oli tavattoman hyvä olla. Raamattu avautui ja hän ymmärsi sen sanomaa omakohtaisena.[3][4] - Kokemus tuli 21-vuotiaana vuonna 1973.

Aaltonen sai sisimpäänsä kehotuksen ruveta puhumaan. Se oli hänelle vastenmielinen ajatus. Myöhemmin hän taipui hyväksymään ajatuksen. - Kului useampia vuosia. Uskoon tultua Aaltonen luki hengellisiä kirjoja metrikaupalla sekä odotti kutsua hengelliseen työhön.[3][4]

Vuonna 1979 Suomen Kristillisen Työväen Liitto (SKrTL) haki kenttäsihteeriä, julistustyöntekijää. Aaltonen valittiin. Asemapaikkana oli Sipoossa Taasjärven leirikeskus 1½ vuotta. Sitten hän muutti Viialaan, jossa asui vuoteen 1990. 11½ vuotta hän toimi työväen evankelistana tehtaissa, vankiloissa, alkoholistityössä sekä ohessa kirjoitteli. Työväen kenttäsihteerinä pääsy työpaikkoihin oli helpohkoa. Otettiin henkilöstöpäällikköön ja luottamusmieheen yhteyttä. Ruokatuntikuulijoita saattoi tehtaassa olla jopa 500 henkilöä. Porissa pastori Matti Vuolanne toimi yhteistyössä ja oli Aaltoselle rohkaisevana esimerkkinä. Työssään Aaltonen sai myönteistä palautetta. Oltiin tyytyväisiä, että seurakunta oli esillä ja teki jotain. – Aaltonen toimitti Joululehteä useana vuonna sekä teki juttuja Sana ja työ -lehteen ja suoritti jonkin verran taittoa.[3][5][6]. Aaltonen saarnasi myös jumalanpalveluksissa kirkoissa. Saarnalupatutkinnon hän suoritti hän suoritti 1970-80 lukujen taitteessa.[2]

Vuonna 1986 Aaltosella oli katulähetysprojektina Toijalassa vanhan koulurakennuksen kunnostus, mistä tuli hoitopaikka Teriskoti alkoholisteille. Hän oli myös järjestämässä kirpputoria Toijalaan.[2][7]

Aaltonen teki Patmos lähetyssäätiön kanssa yhteistyötä. Hän piti puheita Helsingin Kristillisessä keskuksessa, toimitti radio-ohjelmia ja oli Kipinä-lehden avustajana.[8]

Suomen Raamattuopistolla hän työskenteli 1988-1989.[9]

Suomen Luterilaisessa Evankeliumiyhdistyksessä (SLEY) Aaltosta pyydettiin töihin Etelä-Savon ja Kymen piiriin piirisihteeriksi 1990. Hän suostui. Näin kului Vehkalahdella seitsemän vuotta. Sitten hän muutti Kangasalle Pohjois-Hämeen piirivastaavaksi eläköitymisvuoteen 2015 saakka. Päätyönään hänellä oli Raamatun opettaminen sekä piirin asioiden hoitaminen. Aaltonen vastasi myös valtakunnallisten evankeliumijuhlien esirukouspalvelun järjestelyistä ja joitakin vuosia niitten sielunhoidon ohjaamisesta. SLEY:ssä hän toimi julistajana vuosina 1990-2015, jolloin hän siirtyi eläkkeelle. – Ennen eläköitymistä Aaltoselle kertyi 36 julistusvuotta.[2][3][10]

Turkka ja Hilkka Aaltonen.
Eläkeaikana pariskuntana julistavat yhdessä.

Sielunhoitopäivien järjestämisestä ja hoitamisesta Karkun evankelisella opistolla Aaltonen vastasi vuodesta 2003 lähtien vuoteen 2015 asti. Tilaisuuksia oli kaksi kertaa vuodessa ja sisälsivät Raamatun opetusta ja keskusteluja sekä henkilökohtaisia uskontodistuksia.[11]

Aaltosella julistustyö eläkeaikana on saanut uutta ilmettä. Hän kiertää tilaisuuksissa vaimonsa Hilkan kanssa. Aaltonen opettaa Sanaa, vaimo on enemmän evankelista. He esirukoilevat, ovat sielunhoidossa, puhuvat yhdessä. Se on koettu rakentavaksi ja on hitsannut paria yhteen.[3] - Pariskunnan tapaamisen alkutaival oli myös yhteistoimintaa. Tapaaminen oli Raision seurakunnassa. Siellä oli nuorten herätystä ja toimintaa. Satakunta nuorta osallistui Pro Fide -aktioon. Syntyi useita lauluryhmiä. Akustisessa lauluryhmässä Hilkka piteli aina nuotteja kitaraa tai banjoa soittavalle Turkalle.[1][2]

Pariskunta Aaltonen on käynyt myös monia kertoja Venäjällä seurakuntatyössä.[12]

• Punainen lauluvihko, 1983, Kristillinen työväen liitto. Uusi versio: Lauluja Jeesuksesta, 1990, nuottipainos, 2000. Ev. lut. Herätysseura
• Olenko minä sinulle rakas. T. Aaltonen, 1987
• Korppi ja kyyhkynen. T. Aaltonen, 1989
• Uusi aika voi koittaa Sinulle. Kuva ja sana, 1990.
• Salattu Jumala, T. Aaltonen, 1991
• Kristityn näköinen mies. T. Aaltonen, 1993.
• Syntynyt elämään. T. Aaltonen, 1995.
• Minä elän! : kokemuksia elämästä ja uskosta. Turkka Aaltonen, Eero Kaumi. T. Aaltonen, 1996.
• Rakkaani. T. Aaltonen, 1998.
• Jeesus on Herra : sydämeni ajatuksia päivittäiseen uskonelämään. T. Aaltonen, 2002.
• Hänen huolenpidossaan. Turkka Aaltonen, 2006.
• Että löytäisin kotiin. Kirjaan on koottu 18 eri henkilön todistukset. Koonnut: Turkka Aaltonen. Ev. lut. Herätysseura 2009.
• Kristuskalliolla. T. Aaltonen, 2010
• Liisa Pura : emäntä ja evankelista. Turkka Aaltonen, toimittaja. Ev.lut. Herätysseura, 2010.

Toimittajana

• Ilmari Mustonen, Hiekanjyväsiä tiimalasissa. Toimittanut Turkka Aaltonen. Ev. lut. herätysseura, 2005.

• Verkkokalastusta.
• Patmos blogi, Turkka Aaltonen.

• Vielä kutsuu Herran sana. Vanhoja Siionin virsiä. CD. Turkka Aaltonen, 2003.
• Tavataan taivaassa: Fanny Crosbyn lauluja. CD. Turkka Aaltonen, 2012.
• Raamattutunteja sadoittain MP3-tallenteina.
• Youtube: hakuun Turkka Aaltonen
• SLEY Mediakirjasto. Sanahaku: Turkka Aaltonen.
• Verkkokalastusta. (Arkistoitu – Internet Archive) Patmosplus radio-ohjelmat.
• Verkkokalastusta. (Arkistoitu – Internet Archive) Turkka Aaltosen lukuisia oivaltavia esityksiä äänitiedostoina.