Turkistarhaus Suomessa

Vuodesta 1985 lähtien turkistarhausta on Suomessa säädelty maa- ja metsätalousministeriön asettamin eläinsuojelusäännöksin. Uudet turkiseläinten häkkikokovaatimukset astuivat voimaan vuoden 2011 alusta. Siitä lähtien ketuilla ja supikoirilla on oltava häkissä tilaa 0,8 neliömetriä ja minkeillä 0,25 neliömetriä eläintä kohden.[3]

Turkistila Pohjanmaalla

Suomi on Euroopan kolmanneksi suurin turkistuottajamaa Tanskan ja Puolan jälkeen.[4] Kettujen tarhauksessa Suomi on Euroopan suurin tarhaaja.[5]

Vuodesta 1995 lähtien turkistarhojen määrä Suomessa on laskenut noin 50 tarhan vuosivauhtia. Laskun on ennustettu jatkuvan, sillä alan yrittäjät ovat keskimäärin iäkkäitä ja tiloille on vaikea löytää jatkajia. Suomessa oli Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskuksen (MTT) selvityksen mukaan 1980-luvun puolivälissä 5 500 turkistarhaa[6] ja vuoden 2014 lopulla turkistarhojen lukumäärä oli 965.[7] Vuonna 2020 tarhojen määrä oli 762.[8] Suomalaiset turkistarhaajat kasvattivat vielä 1980-luvulla 60 % maailman ketunnahoista ja 20 % minkinnahoista, mutta vuonna 2006 Suomi tuotti enää 20 % maailman ketunnahoista ja 5 % minkinnahoista.[6]

Kolme suurinta kuntaa turkistarhauksen kannalta ovat Uusikaarlepyy, Kalajoki ja Kaustinen.[9]

Suomalaiset turkikset myydään pääasiassa Saga Fursin turkiskeskuksessa Vantaalla. Tärkeimmät ostajamaat ovat Hongkong, Kiina, Etelä-Korea, Venäjä, Kreikka ja Italia.[10] Suomessa turkisnahoista saatu tulo on liikkunut MTT:n mukaan 2000-luvulla 200–300 miljoonan euron välillä.[11]

Vahingoittunut suomalainen naali, 2018

Vuoden 2010 alussa Oikeutta eläimille -järjestö julkaisi 30 suomalaiselta turkistarhalta salakuvattua aineistoa, joka aiheutti mediassa keskustelua turkiseläinten hyvinvoinnista ja eläinsuojelulainsäädännöstä.[12] Kuvat paljastivat järjestön mukaan vakavia eläinten laiminlyöntejä ja virikkeettömän elinympäristön.[13] Tuolloinen pääministeri Matti Vanhanen kritisoi kuvia väittämällä, että ne ovat ”eläinten sairasosastolta”. Väitteeseen suhtauduttiin julkisuudessa ristiriitaisesti. Esimerkiksi eläinlääketieteen tohtori Laura Hännisen mukaan tarhoilla ei ole erillisiä sairasosastoja, kun taas Suomen turkiseläinten kasvattajaliiton toiminnanjohtaja Tuula Dahlmanin mukaan Vanhanen oli oikeassa.[14] Osalla kuvatuista tarhoista oli Suomen Turkiseläinten Kasvattajien Liiton (STKL) sertifikaatti hyvästä tarhanpidosta. Kohun seurauksena STKL veti kolmelta tarhalta sertifikaatin pois.[15]

Vuonna 2018 Ruokavirasto teki tarkastuksen vajaalle viidennekselle Suomen turkistiloista. Niistä 37 %:lla havaittiin puutteita. Yleisimmin puutteita havaittiin eläinten hyvinvointiin suoraan liittyvissä vaatimuksissa, jotka liittyivät muun muassa turkiseläinten asianmukaiseen lopettamiseen, pureskelu- ja virikemateriaaleihin sekä sairastuneista ja vahingoittuneista turkiseläimistä huolehtimiseen. Vuosina 2013–2017 laiminlyöntejä esiintyi 25–66 %:lla tarkastetuista turkistiloista, ja havaitut laiminlyönnit olivat samanlaisia kuin ennenkin.[16]

Suomalainen sertifiointi, Finnish Standards, on vastuullisuutta, jäljitettävyyttä ja läpinäkyvyyttä korostava laatu- sekä ympäristöjärjestelmä, johon sisältyy myös eurooppalainen WelFur-mittaristo.[17][18] Euroopan komissio on hyväksynyt WelFurin itse- ja yhteissääntelyaloitteeksi (Self- and Co-Regulation Initiative). Se on ensimmäinen eläinten hyvinvointia koskeva ohjelma, jota koskaan edistetään komission tietokannassa niin sanottujen pehmeän lainsäädännön aloitteista.[19][20]

Sertifiointi on vapaaehtoinen, mutta ilman sitä ei käytännössä voi myydä turkiksia.[21] Yhä useampi suomalainen turkistuottaja on sitoutunut sertifikaattiin. Sertifiointi kattaa tilan toiminnan kaikki osa-alueet. Joulukuussa 2017 suomalaisten turkistilojen kettutuotannosta oli sertifioitu 99,9 %, minkeistä 92,9 % ja supikoirista 100 %.[22] Suomen Turkiseläinten Kasvattajain Liiton jäsenlehti Turkistalous on kirjoittanut, että WelFur-arviointimenetelmät kuvaavat eläimen hyvinvointia kokonaisvaltaisesti, mutta sen kriteerit vastaavat suurin piirtein eläinsuojelulainsäädännön vaatimaa tasoa.[23]

Turkisalan mukaan sertifiointi on kilpailuetu maailmalla. Turkistuottajien myyntikanavana toimivan Saga Fursin mukaan turkiseläinten hoito ja hyvinvointi ovat Suomessa kaiken kaikkiaan korkealla tasolla. Yhtiön mukaan kansainväliset muotitalot käyttävät mieluummin suomalaista kuin kiinalaista turkista.[24]

Maaseudun Tulevaisuuden vuonna 2012 teettämässä kyselyssä turkistarhauksen täydellistä kieltoa kannatti 18 % äänestysikäisistä. Vastaavasti 44 % hyväksyi turkistarhauksen, jos sen vaatimuksia tiukennetaan, ja 25 % hyväksyi tarhauksen jatkamisen nykyisellään.[28]

Eläinsuojelujärjestö Animalian vuonna 2018 teettämän ja Taloustutkimuksen toteuttaman mielipidemittauksen mukaan suomalaisista 17 % kannatti tarhauksen jatkamista ilman uusia rajoituksia. Vastanneista 39 % oli sitä mieltä, että turkistarhausta voidaan jatkaa vain, jos eläimille tarjotaan huomattavasti lisää tilaa ja mahdollisuuksia toteuttaa lajityypillistä käyttäytymistään. 30 % halusi kieltää turkistarhauksen kokonaan siirtymäajalla.[29]

Helsingin Sanomien kesällä 2021 toteuttaman kyselyn mukaan 45 % suomalaisista olisi valmis kieltämään turkistuotannon ja 37 % ei. Naisista kieltämistä kannatti 52 % ja miehistä 32 %.[30]

Animalian ja Oikeutta eläimille -järjestöjen Taloustutkimuksella marraskuussa 2021 toteuttamassa kyselyssä turkistarhausta ei kannattanut nykymuodossaan suomalaisista 71 %. Naisista turkistarhausta Suomessa kannatti nykymuodossaan 7 % ja 15–24-vuotiaista 4 %.[31]

Animalia ja Oikeutta eläimille teettivät vastaavankaltaisen kyselyn myös vuonna 2022. Kyselyssä 33 % olisi kieltänyt turkistarhauksen 5-15 vuoden siirtymäajalla, 12 % olisi kieltänyt turkistarhauksen mahdollisimman nopeasti ja 35 % olisi sallinut tarhauksen jatkuvan vain, jos eläimille tarjotaan huomattavasti lisää tilaa ja mahdollisuuksia toteuttaa lajityypillistä käyttäytymistään. 16 % suomalaista oli sitä mieltä, että turkistarhausta voidaan jatkaa nykymuotoisena ja ilman uusia rajoituksia, ja 4 % ei osannut kertoa kantaansa.[32]

Ensimmäiset suureen julkisuuteen nousseet iskut Suomessa tapahtuivat vuonna 1995 Evijärvellä, jolloin kahdelta turkistarhalta päästettiin karkuun noin 400 kettua. Tapahtumasta tuomittiin myöhemmin kolme nuorta naista, joista kaksi tuomittiin 12 kuukauden ja yksi 9 kuukauden ehdolliseen vankeusrangaistukseen. Lisäksi heidät velvoitettiin maksamaan 800 000 markan vahingonkorvaukset. Iskun tekijöitä kutsuttiin tiedotusvälineissä ”kettutytöiksi”. Toinen suurta julkisuutta saavuttanut tapaus sattui Orimattilassa vuonna 1997, jolloin turkistarhaaja ampui tilalleen tunkeutuneita viittä henkilöä haulikolla. Iskuja on tapahtunut tämän jälkeenkin, mutta tiedotusvälineiden niihin kohdistama huomio on ollut vähäisempää.

Lukuisat suomalaiset poliitikot ja julkisuuden henkilöt ovat vaatineet turkistarhauksen lopettamista Suomessa vuoteen 2025 mennessä.[33] Esimerkiksi Vihreä liitto on kirjannut vuosien 2015–2019 poliittiseen tavoiteohjelmaansa turkistarhauksesta luopumisen siirtymäajalla.[34] Puolueista myös SDP (vuodesta 2020 lähtien), vasemmistoliitto (vuodesta 2010 lähtien), kommunistinen puolue, eläinoikeuspuolue, feministinen puolue ja Liike Nyt kieltäisivät turkistarhauksen siirtymäajalla[35][36][37][38][39].

Marinin hallituksen esitys Suomen uudeksi eläinsuojelulaiksi syksyllä 2021 ei kuitenkaan sisällä tarhauskieltoa, vaikka Marinin hallituksessa ovat turkistarhausta vastustavista puolueista SDP, vasemmistoliitto ja vihreät[40].

Eläinsuojelujärjestö Animalia ja SEY Suomen eläinsuojelu haluavat saada Suomen uuteen eläinsuojelulakiin turkistarhauskiellon[41][42]

Vuonna 2012 kansalaisjärjestöt keräsivät nimiä Turkistarhaton Suomi -kansalaisaloitteeseen, jonka tavoitteena oli kieltää turkistarhaus Suomessa. Aloitteen allekirjoitti lähes 70 000 suomalaista.[43] Maa- ja metsätalousvaliokunta kuitenkin torjui aloitteen.[44]

Kaksitoista EU:n jäsenvaltiota vaati kesäkuussa 2021 Euroopan komissiota kieltämään kaiken turkistarhauksen EU:n jäsenvaltioissa. Kieltoa kannattavat Belgia, Bulgaria, Hollanti, Irlanti, Italia, Itävalta, Luxemburg, Puola, Ranska, Saksa, Slovakia ja Slovenia.[45]

Pellervon taloustutkimuksen mukaan ala työllisti vuonna 2015 suoraan vajaat 3 200 henkilötyövuotta ja välillisesti noin 1 700.[46] Vuonna 2020 Suomen Turkiseläinten Kasvattajain Liitto kertoi alan työllistävän noin 4 000 ihmistä.[47] Helsingin yliopiston dosentin Timo Piiraisen keräämien tietojen mukaan alan työllistävä vaikutus on suoraan 2 000 ja välillisesti 500 henkilöä (v. 2005).[48]

Vuonna 2014 turkistarhaajien keski-ikä oli 52 vuotta ja alle 35-vuotiaita oli alle 200.[49] Suomen Turkiseläinten Kasvattajain Liiton puheenjohtaja Ulf-Erik Enrothin mukaan häkkimuutokset ja 1940-luvulla syntyneiden tarhaajien eläköityminen johtavat turkistarhaajien määrän merkittävään muutokseen.[50]

Turkistarhat käyttävät tilapäistyövoimaa sesonkeina eli nahkonta-aikana marras-joulukuussa ja paritusaikana maalis-toukokuussa. Kausityöntekijät palkataan joko suoraan tai vuokrafirmojen kautta. Kotimaisia työntekijöitä ei saada riittävästi, joten tiloille palkataan siirtotyöntekijöitä myös ulkomailta. Eniten heitä tulee Virosta, mutta myös kauempaa kuten Filippiineiltä.[51]

• Eläinten oikeudet
• Turkiskauppa

• Timo Karhula, Arto Latukka ja Teppo Rekilä: Turkistilojen talous ja alan merkitys sekä tulevaisuuden näkymät Suomessa. MTT:n selvityksiä, 160. Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus, 2008. ISBN 978-952-487-189-1. Teoksen verkkoversio (PDF).

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Turkistarhaus Wikimedia Commonsissa

• ProFur: Suomen Turkiseläinten Kasvattajain Liitto ry
• Ylen Elävä arkisto: Turkisala Suomessa (1981)
• Ylen Elävä arkisto: A-studion raportti turkistarhoista (2010)
• Luukka, Panu: Ei ole oikeutta, on vain me! Radikaali eläinoikeusliike Suomessa (Arkistoitu – Internet Archive) Pro gradu, Helsingin yliopisto, yleisen valtio-opin laitos, valtiotieteellinen tiedekunta. Huhtikuu 1998.