Turkanajärvi

Turkanajärvi (tunnettiin Rudolfin järvenä[2] vuosina 1888–1975) on järvi Itä-Afrikan hautavajoamassa pääosin Kenian alueella. Turkanajärven pohjoisosa ulottuu Etiopian puolelle. Sen pinta-ala on 6 750 km²[1], ja se on maailman suurin vakinainen aavikolla sijaitseva järvi. Järveen laskee kolme jokea, Omo, Turkwel ja Kerio. Turkanajärvestä ei virtaa vettä muualle, vaan veden pääasiallinen poistumisreitti on haihtuminen. Järven ympäristö on erittäin kuuma ja kuiva. Vedenpinta laski kymmenen metriä vuosien 1975 ja 1993 välissä. Turkanajärven keskisyvyys on 30 metriä ja syvin kohta 109 metriä.[1]

Turkanajärvi[1]
Satelliittikuva Turkanajärvestä
Satelliittikuva Turkanajärvestä
Valtiot Kenia, Etiopia
Paikkakunta Etiopia
Kenia
Koordinaatit 4°03′00″N, 36°01′01″E
Vesistöalue ja valuma-alueen tietoja
Laskujoki laskujoeton
Mittaustietoja
Pinnankorkeus 360 m
Pituus 290 km
Leveys 32 km
Pinta-ala 6 750 km²
Tilavuus 237 km³
Keskisyvyys 30 m
Suurin syvyys 109 m
Valuma-alue 130 860 km2
[ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ]

Maantiede ja ilmasto

Turkanajärvi sijaitsee pääosin Keniassa, mutta sen pohjoisosa ulottuu Etiopiaan.[3] Se on Itä-Afrikan hautavajoaman syrjäisimpiä järviä, ja se sijaitsee aavikkoympäristössä. Turkanajärvi on noin 250 kilometriä pitkä, ja sen keskileveys on noin 30 kilometriä.[4] Veden pinnantaso vaihtelee huomattavasti, mikä vaikuttaa myös järven pinta-alaan. Sen pinta-ala oli vuonna 1973 noin 7 560 neliökilometriä, kun 1990-luvun alussa se oli 6 750 neliökilometriä, kun veden pinta oli 3,5 metriä alempana.[5] Encyclopædia Britannica antaa sen pinta-alaksi 6 405 neliökilometriä.[3]

Turkanajärven syvin kohta on sen eteläosassa olevassa pienessä syvänteessä, joka ulottuu 120 metrin syvyyteen. Sen ulkopuolella syvin kohta on noin 80 metriä.[6] Järven tilavuus on noin 237 kuutiokilometriä.[7] Tilavuudeltaan se on Victoria-, Tanganjika- ja Malawijärven jälkeen Afrikan suurin.[5]

Turkanan altaan lämpötilat ovat korkeita ja ilmasto kuiva. Alueen vuoden keskilämpötila on noin 29 °C ja sadanta 280 millimetriä.[8] Lämpötila ovat hieman korkeampia talviaikaan kuin kesällä, jolloin järvi on ajoittain pasaatituulten kohtaamisvyöhykeen vaikutuspiirissä.[4]

Hydrologia ja geologia

Turkanajärvi on sisäisen valuma-alueensa keskusjärvi. Koko valuma-alueen pinta-ala on noin 146 000 neliökilometriä, ja se ulottuu etelässä Kenian ylänköalueelle ja pohjoisessa Etiopian ylängölle.[4]

Turkanajärvestä haihtuu vuosittain noin 2,3–2,8 metriä vettä. Koska haihdunta on voimakasta ja sademäärät pieniä, järvi tarvitsee noin 19 kuutiokilometriä lisää vettä vuosittain, jotta sen pinta pysyy tasaisena. Pinnantaso heittelehtiikin voimakkaasti vuosittain, mihin vaikutti erityisesti Etiopian ylängön sademäärät.[7] Etiopian ylängön suunnasta järveen laskee Omo, jonka kautta virtaa noin 80–90 prosenttia järveen vuosittain tulevasta vedestä. Seuraavaksi merkittävimmät joet ovat järven länsirannalle Keniassa laskevat kausittaiset Turkwel ja Kerio.[9]

Turkanajärvi on suolaisempi kuin mikään muu Afrikan suurista järvistä. Tämä johtuu siitä, että järvellä ei ole laskujokea ja suola on näin päässyt kerääntymään sinne tuhansien vuosien ajan. Suolaisuutta on 1900-luvun loppupuolella lisännyt myös alueen vulkaanien aktiivisuus.[7] Turkanajärven suolapitoisuus on noin 2,44 grammaa litraa kohden. Varsinkin natriumin, kloridin ja vetykarbonaatin pitoisuudet ovat korkeita.[5] Sen sijaan magnesiumia on vähän, kuten muissakin Ison hautavajoaman järvistä.[10] Vetykarbonaatin takia Turkanajärven alkaliteetti on korkea.[7]

Turkanajärvi on poikkeuksellinen Ison hautavajoaman järveksi, sillä sen vedet ovat hapekkaita kaikissa syvyyksissä. Anoksian puuttuminen johtunee siitä, että tuuli pääsee helposti sekoittamaan vettä ja järvi on kohtuullisen matala.[11]

Luonto

Turkanajärven yleisimpiä pintaan kohoavia kasveja ovat ruoholajit Paspalidium geminatum ja Sporobolus spicatus. Matalissa lahdissa puolestaan vidat muodostavat laajoja esiintymiä.[7]

Turkanajärvellä on runsaasti vesilintuja. Parhaimmillaan siellä on arvioitu olleen kokoontunut 220 000 yksilöä 84 lintulajista, joista 34 oli palearktisia muuttolintuja. Järvellä on laskettu olleen yli 100 000 pikkusirriä. Niiden lisäksi järvellä on tavattu muun muassa afrikanpelikaaneja, kynsihyyppiä, tyllejä, kaspiantyllejä ja afrikantyllejä.[7]

Historia

Järvi oli 2–3 miljoonaa vuotta sitten huomattavasti laajempi ja ympäristö hedelmällisempi. Siihen aikaan se oli merkittävää varhaisten ihmisten ja esi-ihmisten asuinseutua. Alueelta on löydetty useita merkittäviä kädellisten fossiileja.

Turkanajärven kansallispuistot, joihin kuuluu kaksi saarta ja ranta-alue, ovat Unescon maailmanperintökohde.

Näkymä Turkanajärvelle.

Lähteet

  • Cerling, T. E.: ”Pore Water Chemistry of an Alkaline Lake: Lake Turkana, Kenya”. Teoksessa: Johnson, Thomas C. & Odada, Eric O. (toim.): The Limnology, Climatology and Paleoclimatology of the East African Lakes. Amsterdam: OPA, 1996. ISBN 288-44923-4-8. Google-kirjat (viitattu 24.12.2015). (englanniksi)
  • Johnson, Thomas C. & Malala, John O.: ”Lake Turkana and Its Link to Nile”. Teoksessa: Dumont, Henri J. (toim.): The Nile: Origin, Environments, Limnology and Human Use. Springer Science+Business Media, 2009. ISBN 978-1-4020-9725-6. Google-kirjat (viitattu 24.12.2015). (englanniksi)
  • Kolding, J.: ”Trophic Interrelationships and Community Structure at Two Different Periods of Lake Turkana, Kenya: a Comparison Using the ECOPATH II Box Model”. Teoksessa: Christensen, Villy & Pauly, Daniel (toim.): Trophic Models of Aquatic Ecosystems. Makati: International Center for Living Aquatic Resource Management, 1993. ISBN 971-1022-84-2. Google-kirjat (viitattu 24.12.2015). (englanniksi)

Viitteet

  1. Data Summary: Lake Turkana (html) World Lakes Database. International Lake Environment Committee. Arkistoitu 21.7.2009. Viitattu 4.9.2009. (englanniksi)
  2. Otavan Iso tietosanakirja osa 7
  3. Lake Rudolf Encyclopædia Britannica. Encyclopædia Britannica, Inc. Viitattu 24.12.2015. (englanniksi)
  4. Johnson & Malada, s. 288.
  5. Kolding, s. 116.
  6. Kaufman & Chapman & Chapman, s. 198.
  7. 530: Lake Turkana WWF/TNC. Viitattu 24.12.2015. (englanniksi)
  8. Cerling, s. 225.
  9. Johnson & Malada, s. 291.
  10. Cerling, s. 228.
  11. Johnson & Malada, s. 292.

    Aiheesta muualla

    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.