Turbinia

Charles Algernon Parsons keksi nykyaikaisen höyryturbiinin vuonna 1884, ja koska hän näki sen mahdollisuudet laivojen voimanlähteenä, hän perusti Parsons Marine Steam Turbine Companyn viiden muun osakkaan kanssa vuonna 1893. Kehittämistä varten hän rakennutti koealus Turbinian, jonka kevytrakenteinen teräsrakenne valmistettiin Koillis-Englannissa Wallsend on Tynen rannalla sijaitsevassa Brown and Hood -yrityksessä.[1]

Amiraliteetti pidettiin ajan tasalla kehityksestä ja Turbinia laskettiin vesille 2. elokuuta 1894.[2] Turbiinimoottorin menestyksestä huolimatta ensimmäiset kokeilut yhdellä potkurilla olivat pettymys.[3] Havaittuaan kavitaatio-ongelman ja rakennettuaan ensimmäisen kavitaatiotunnelin Parsonsin tutkimukset johtivat siihen, että hän asensi kolme aksiaalivirtausturbiinia kolmeen akseliin, joista kukin akseli vuorostaan pyöritti kolmea potkuria, jolloin potkureita oli yhteensä yhdeksän.[4] Koeajoissa tällä saavutettiin yli 60 km/h huippunopeus, joten "matkustajat aluksella olivat täysin vakuuttuneita siitä, että Turbinia oli Charles Parsonsin voittoisa Pohjanmeren vinttikoira".

Turbiinit olivat suorakäyttöisiä, sillä hammaspyöräturbiinit otettiin käyttöön vasta vuonna 1910. Vielä hammaspyöräturbiinien käyttöönoton jälkeenkin suurimpienkin aksiaalisten höyryturbiinien hyötysuhde oli alle 12 prosenttia ja Turbinian hyötysuhde oli vieläkin huonompi. Tästä huolimatta se oli huomattava parannus edeltäjiinsä verrattuna.

Turbinia vuonna 1897.

Parsonsin alus ilmestyi ilmoittamatta[5] kuningatar Victorian timanttiriemujuhlan merivoimien katselmukseen Spitheadissa 26. kesäkuuta 1897 Walesin prinssin, ulkomaisten arvohenkilöiden ja amiraalilordien läsnä ollessa. Rohkeana julkisuustemppuna Turbinia, joka oli paljon nopeampi kuin mikään muu alus tuolloin, ajoi kahden laivastorivin välissä edestakaisin yleisön ja ruhtinaiden edessä väistellen samalla laivaston vartiovenettä, joka yritti ajaa sitä takaa.

Valokuvaaja ja elokuvantekijä Alfred J. West otti useita valokuvia täydellä nopeudella kulkevasta Turbiniasta. Tämän jälkeen Parsons kutsui hänet valokuvaamaan alusta Tyne-joella ja läheisellä Pohjanmerellä[6].

Tämän nopeuden ja tehon esittelyn ja uusien suurnopeuskokeiden jälkeen Parsons perusti Wallsendiin Turbinia Works -tehtaan, joka rakensi moottorit kahteen laivaston turbiinikäyttöisen hävittäjän prototyyppiin, HMS Viperiin ja HMS Cobraan, jotka laskettiin vesille vuonna 1899. Molemmat alukset menetettiin onnettomuuksissa vuonna 1901. Vaikka niiden menetykset hidastivat turbiinien käyttöönottoa amiraliteetti oli vakuuttunut. Vuonna 1900 Turbinia purjehti Pariisiin ja sitä esiteltiin ranskalaisille virkamiehille, minkä jälkeen se oli esillä Pariisin näyttelyssä[3].

Ensimmäinen turbiinikäyttöinen kauppa-alus, höyrylaiva TS King Edward, valmistui vuonna 1901. Amiraliteetti vahvisti vuonna 1905, että kaikkien tulevien kuninkaallisen laivaston alusten oli oltava turbiinikäyttöisiä, ja vuonna 1906 laskettiin vesille ensimmäinen turbiinikäyttöinen taistelulaiva, vallankumouksellinen HMS Dreadnought.

Tammikuun 11. päivänä 1907 Crosby – laiva, jota oltiin laskemassa vesille Tynen etelärannalta – törmäsi Turbiniaan ja melkein katkaisi sen kahtia. Alus korjattiin ja se ajoi RMS Mauretanian (joka oli myös turbiinikäyttöinen alus)[1] rinnalla tämän vesillelaskun jälkeen. Mekaaniset ongelmat estivät kuitenkin Turbiniaa kulkemasta Mauretanian mukana Tyne-jokea pitkin merelle.

Yhtiö päätti hidastaa Turbinian rappeutumista nostamalla sen vedestä vuonna 1908, ja vuonna 1926 Parsons Marine Steam Turbine Companyn johtajat tarjosivat laivaa Lontoon tiedemuseolle.[7] Turbinia leikattiin kahtia ja peräosa moottoreineen ja potkureineen asetettiin näytteille South Kensingtonin museoon Lontoossa, jossa ei ollut tilaa koko laivan säilyttämiseen. Keulaosa luovutettiin vuonna 1944 Newcastle Corporationille, ja se asetettiin näytteille kaupungin Exhibition Parkiin. Vuonna 1959 tiedemuseo poisti Turbinian peräosan näyttelystä. Vuonna 1961 Turbinia oli jälleen kokonaisena esillä Newcastlen kunnallisessa tiede- ja teollisuusmuseossa, jossa käytettiin uudelleenrakennettua keskiosaa. Vuonna 1983 alus rakennettiin täydellisesti uudelleen[8].

100 vuotta vesillelaskun jälkeen, 30. lokakuuta 1994, Turbinia siirrettiin Newcastlen tiede- ja tekniikan museoon (josta myöhemmin tuli Discovery Museum), ja se esiteltiin yleisölle maaliskuussa 1996. Vuonna 2000 alus sisällytettiin osaksi kansallista historiallista laivastoa, ja se oli Discovery Museumin vuoden kestäneen ja 10,7 miljoonaa puntaa kustantaneen kunnostusohjelman keskipisteenä. Turbiniaa ympäröivä galleria oli ensimmäinen kunnostettava alue, ja suurin osa töistä koski katon nostamista yhdellä kerroksella, jotta saatiin aikaan katselugalleriat kolmelle tasolle.