Turajärvi

Turajärvi sijaitsee Länsi-Eurassa 10,0 kilometriä länteen Euran kirkolta ja 7,5 kilometriä koilliseen Lapin kirkosta.[2] Turajärven kylä rajautuu luoteessa Eurajoen Sydänmaan ja Kaukomäen kyliin, koillisessa Euran Sorkkisiin ja etelässä Euran Naarjokeen. Turajärven kylän alueen lounaiskulmassa on etelään työntyvä pitkä ja kapea kaistale, joka rajautuu idässä kokonaan Naarjokeen ja lännessä Lapin kirkonkylään.[3][4]

Turajärvellä ja Naarjoella toimi kiertokoulu vuodesta 1862 lähtien. Alueen kansakoulu sijoitettiin Naarjoen kylälle, ja se aloitti 28 oppilaan voimin toimintansa vuonna 1898. Oppilasmäärän kasvu pakotti Turajärven rakentamaan oman koulunsa vuonna 1926, joka toimi vuoteen 1965 asti. Tämän jälkeen käytiin taas koulua Naarjoella, jota alettiin kutsua Länsi-Euran kouluksi. Vuonna 2008 siirryttiin käymään Euran kirkonkylän koulua. Yläkoulu sijaitsee myös Eurassa.[5] Länsi-Euran koulun viereen perustettiin vuonna 2000 ryhmäpäivähoitopaikka. Euran seurakunnan päiväkerho toimi vuoteen 2000 asti Naarjoen koululla ja siirtyi sitten Naarjoella kylätalolle.[1]

Kylällä ei ole kauppoja, postia eikä pankkeja. Valtatien 12 varressa on pikavuoropysäkki. Turajärven rannassa on kunnallinen yleinen uimaranta ja sauna. Loukosten järven rannassa on myös kunnallinen uimaranta, mutta sillä ei ole edellisen mukavuuksia. Haajanojan rannassa sijaitsee mattojenpesupaikka.[1]

Raumalta Euran kautta Huittisiin kulkeva valtatie 12 kulkee kylän eteläosan läpi. Valtatietä risteää Naarjoelle kulkeva yhdystie 12675 (Turajärventie), joka kulkee kylän läpi ja kääntyy tämän jälkeen Turajärven ja Eurajoen Sydänmaan suuntaan. Siihen risteää idästä lyhyt yhdystie 12674 (Kausentie), joka oikaisee turajärveläisten matkaa Euran suuntaan. Tästä yhdystiestä pääsee eri tietä myöten Kahalan kylään ja Vaaniin Neittamon kautta (Vaaniintie) Eurakoskelle. Ketosen luona yhdystieltä 12675 erkanee rajan suuntainen kylätie, joka johtaa Turajärven kylän alueita seuraten Salajärvelle asti. Muut Turajärven tiet ovat yksityisiä pikkuteitä tai metsäautoteitä.[2]

Turajärvellä rakennuskanta on säilynyt varsin edustavana, sillä se on kulttuurihistoriallisesti valtakunnallisesti merkittävä kylä. Kyläkeskustassa, jota ympäröivät pellot eri suunnista, sijaitsee Mäkitalon, Vainio-Mikkolan ja Ollilan tiloilla merkittäviä päärakennuksia. Kylän vanhin talo on Mäkitalo, joka on entinen ratsutila. Sen päärakennus on maalattu punamullalla ja talon runko lienee 1700-luvulta. Tilalla on myös tiilinen makasiini ja kivinen maitohuone. Vainio-Mikkolan 1860-luvulta olevaa päärakennusta korotettiin mansardikattoiseksi vuonna 1928. Tilan toinen asuinrakennus lienee 1800-luvun jälkipuoliskolta ja sen kivinavetta on valmistunut vuonna 1906. Ollilan huvilamainen päärakennus on pienen puiston ympäröimä. Se rakennettiin vuonna 1908 ja sen kivinen vilja-aitta on vuosisadan vaihteesta. Mestaripelimanni Kustaa Järvisen talo Paranarontiellä[6] edustaa Turajärvelle tyypillistä punatupaista asutusta. Turajärven koulu on vuodelta 1926. Haajanojan varrella on sijainnut Turajärven mylly jo 1500-luvulla, vaikka nykyinen vanha mylly on nuorempaa tekoa.[7][8][9][10]

Turajärven ensiasuttaminen tapahtui arvioiden mukaan myöhäiskeskiajalla 1300-luvulla. Ensimmäisessä, vuoden 1540 maakirjassa mainitaan seitsemän taloa, joiden isännät ovat Morten (Martti), Michil (Mikko), Philpus (Vilppu Niilonpoika), Simon (Simo Klemetinpoika), Erich (Erkki Markunpoika), Marcus (Markku Pietarinpoika) ja Anders (Antti Laurinpoika).[11][12] Vuonna 1589 oli Turajärvellä 15 ”nokkaa” eli työikäistä ihmistä. Mikkola, Simula, Poutala ja Ollila.^selvennä Kun 1700-luvulla sai jakaa tilan osiin, tekivät sen Turajärvellä Mikola, Poutala ja Ollila. Seudulla suoritettiin 1780-luvulla isojako, joka koski samanaikaisesti sekä Turajärveä että Naarjokea. Siinä vaiheessa Turajärvi muodostui kahdesta suuresta peltoaukeasta, joiden välissä ensimmäiset maatalot sijaitsivat. Pieniä niittyjä ja peltoja oli raivattu muuallekin suotuisiin paikkoihin. Peltojen läpi virtasi johto-ojana Haajanoja, joka laski lampeen nimeltä ”Lammi jerfwi”.[13]

Ennen isojakoa Turajärvi ja Naarjoki muodostivat yhteisen jakokunnan. Vuonna 1767 piirretyssä kartassa määriteltiin jakokunnan rajat ympäröiviin jakokuntiin nähden. Sen mukaan jakokunnan rajat seurasivat kulmapisteitä Turajärven Kaukonkarin saari, Loukoinen, Salajärven lounaisranta, Neittamojärven luoteisranta, Neittamojärven ojansuu ja sen laskuoja, Isosuon länsilaita (kääntö pohjoiseen), ”Satulan vaha” (eli kivi), ”Petäjästen porras”, Hanhistonjärven (kuivatettu järvi) itäpää (kääntö länteen), Yhdistyssuon mäki, Teerisuon ”vaha” (kääntö lounaaseen) ja uudelleen Kaukonkarin saari. Naapurikylät olivat siten seuraavat: luoteessa Eurajoen Sydänmaan ja Kaukomäen kylät, koillisessa Euran Sorkkisten kylä, kaakossa Euran kirkonkylä ja Isovaheen kylä, etelässä Lapin Kodiksamin kylä, lounaassa Lapin Rohdaisen kylä ja lännessä Lapin kirkonkylä.[14][3][15]

Turajärven ja Naarjoen kylien välinen rajankäynti on laadittu vuonna 1788 osana kylissä tuolloin toimitettua isojakoa. Naarjoelle merkittiin melko yhtenäinen alue jakokunnan etelä- ja länsiosista. Turajärvellä oli tämän jälkeen alueen pohjoisosa ja lännessä pitkä ja kapea rajanmyötäinen kaistale Lappia vastaan.[3][15]

Turajärveltä lähtöisin olevia kuuluisia taiteilijoita ovat mm. arkkiveisuntekijä Frans Järvinen, Mestaripelimanni Kustaa Järvinen, kirjailija, näyttelijä ja ohjaaja Kalle Luotonen sekä tangoprinssi Hannu Kause.

• Åhman, Jean: Turajärven ja Naarjoen kylien rajankäyntikartta: kartta ja selitykset (A7:10/1-2), digitoitu aineisto, 1767, Arkistolaitos
• Rüngius, Johan Henric: Turajärven ja Naarjoen isojako: karttoja ja selitykset (A7:10/3-15), digitoitu aineisto, 1787–1788, Arkistolaitos
• Länsi-Eura: Länsi-Euran kyläsuunnitelma (Arkistoitu – Internet Archive), 2013–2020
• Kalakoski, Iida (toim.): Euran kulttuuriympäristöohjelma. Eura: Euran kunta, 2011. ISBN 978-951-96964-4-7. Teoksen verkkoversio (pdf) (viitattu 7.3.2016). ^{[vanhentunut linkki]}

• Länsi-Euran kyläyhdistys ry
• Uusi-Seppä, Niina: Satakunnan kulttuuriympäristöt (Arkistoitu – Internet Archive), 2012, Satakunnan Museo