Tupolev Tu-22

Tupolev Tu-22 (Nato-raportointinimi Blinder) on neuvostoliittolainen pommitus- ja tiedustelukone ja Tupolev Tu-16:n seuraaja. Ensimmäinen Tupolev Tu-22 otettiin käyttöön 1962. Vuonna 1972 käyttöön otettu Tu-22M on siitä edelleen kehitetty, täysin uusi kääntyväsiipinen kone, jossa muun muassa moottorit on sijoitettu toiseen paikkaan.[1]

Tu-22 Nato:”Blinder”
Tupolev Tu-22 laskeutumassa
Tupolev Tu-22 laskeutumassa
Tyyppi yliäänipommikone ja -tiedustelukone
Valmistaja Tupolev
Miehistö 3 henkeä (ohjaaja, suunnistaja, aseupseeri)
Ensilento 21. kesäkuuta 1958
Valmistusmäärä yhteensä 311, myös Tu-22M kpl
Mitat
Pituus 40,53 m m
Kärkiväli 23,75 m m
Korkeus 10,67 m m
Lentomatka 2 250 km (3 100 km) km
Voimanlähde
Koneisto Koliesov VD-7M
Teho 2x 16 000 kg

Malleja

Koneen esityyppi oli Tupolevin 1954 suunnittelema Samoljot 105 (lentokone 105). Uusien tehokkaampien moottorien tultua käyttöön kone suunniteltiin uudelleen hyödyntämään area rulea transsoonisen kitkan vähentämiseksi. Prototyyppi 105A lensi ensilentonsa syyskuussa 1959. Ensimmäinen sarjatuotantomalli Tu-22B valmistui Kazanin tehtaalta 22 vuonna 1960.

Nato oli aikeissa antaa koneelle koodin Beauty (kauneus), joka koettiin liian positiiviseksi. Siksi kone saa koodinimen Blinder (sokaisija).

Tupolev Tu-22 tuli palveluskäyttöön 1962. Käyttöönottonsa jälkeen koneet kärsivät huolto-ongelmista ja kuumenemisesta suurilla nopeuksilla, ja aiempia suurempien laskeutumisnopeuksien vuoksi useita tuhoutui lentäjien virheiden vuoksi. Toisin kuin Tu-16:ssa, koneessa oli vain yksi lentäjä, joten lentäjän työmäärä kasvoi. Lisäksi Tu-22:n lentomatka oli lyhyempi ja asekuorma suurempi kuin edeltäjänsä, joten pommittajia rakennettiin vain 15. Tiedusteluversio Tu-22R oli menestyksekkäämpi, ja sitä valmistettiin 127, joista puolet meritiedustelulle. Taistelukäytössä koneen käyttökelpoisuutta paransi vuodesta 1965 strategisille ilmavoimille ja meri-ilmavoimille rakennettu Raduga Kh-22 (AS-4 Kitchen) -ohjuksilla varustettu Tu-22K.

Viimeinen lentokone kaikkiaan 311 koneesta valmistettiin 1969. Pommitusversioihin kuuluvia lentokoneita rakennettiin 15, tiedusteluversioita 127, signaalitiedustelun versiota 47, ohjusten laukaisualustoina käytettäviä 76 ja harjoituskoneita 46.

Konetta myytiin 1970-luvulla Libyalle ja Irakille. Myös Egypti pyysi niitä, mutta kauppaan ei suostuttu maiden suhteiden viilennyttyä Jom Kippurin sodan jälkeen. Libya käytti koneita muun muassa iskussa Mwanzaan Tansaniaan tukeakseen ugandalaisia liittolaisiaan, sekä Tšadia ja Sudania vastaan. Irak käytti niitä sodassaan Irania vastaan. Neuvostoliitto käytti taisteluissa ainoastaan elektronisen sodankäynnin Tu-22PD:ta Afganistanissa suojaamaan Tu-22M-koneita.

Maailman asevoimia seuraavan The Military Balance -vuosikirjan mukaan Venäjällä oli vuonna 2022 toiminnassa kolme Tupolev Tu-22M3-lentorykmenttiä, johon kuului yhteensä 60 Tupolev Tu-22M3 -pommituslentokonetta.[2] Näitä oli sijoitettu esimerkiksi Rjazanin Djagilevon lentotukikohtaan.[3][4] Muita sijoituspaikkoja ovat olleet ainakin Olenjan (Murmanskin alue), Soltsyn lentotukikohta (Novgorodin alue), Kalugan alue (alue) ja Belajan lentotukikohta (Irkutskin alue).[4]

Versiot
  • Tupolev Tu-22B, alkuperäinen pommitusversio. Niitä rakennettiin vain 15. Suuri osa koneista oli koekäytössä ja koulutuskäytössä.
  • Tupolev Tu-22R, tiedustelukone, jolla oli myös pommituskyky
  • Tupolev Tu-22RD, ilmatankkauslentokone
  • Tupolev Tu-22RK, tiedustelukone, jolla oli myös pommituskyky. 1970-luvulla siihen liitettiin myös elektronisen tiedustelun laitteen Kub (ELINT)
  • Tupolev Tu-22RDK, sama kuin Tupolev Tu-22RK, mutta konetta saatettiin ilmatankata
  • Tupolev Tu-22RDM, Tupolev Tu-22RD:n päivitys 1980-luvulla, jossa oli laitteita irrotettavassa kontissa.
  • Tupolev Tu-22P, elektronisella tiedustelulaitteistolla varustettu kone
  • Tupolev Tu-22PD, kuin Tupolev Tu-22P, mutta ilmatankkausmahdollisuudella
  • Tupolev Tu-22K, ohjusten laukaisualustana toimiva versio, joka rakennettiin 1965, Kh-22 "Raduga"-ohjus.
  • Tupolev Tu-22KD, kuin Tupolev Tu-22K, mutta ilmatankkausmahdollisuudella
  • Tupolev Tu-22KP, elektronisen sodankäynnin ja pommituksen versio, joka tuli käyttöön noin 1968, kykeni kantamaan Kh-22P-ohjuksen
  • Tupolev Tu-22KPD, kuin Tupolev Tu-22KP, mutta ilmatankkausmahdollisuudella
  • Tupolev Tu-22U, harjoituskone
  • Tupolev Tu-22UD, kuin Tupolev Tu-22U, mutta ilmatankkausmahdollisuudella

Muuta

Venäjän–Georgian sodassa 9. elokuuta 2008 Georgia pudotti yhden Venäjän Tupolev Tu-22MR:n. Sen epäillään tulleen pudotetuksi yhdellä kymmenestä Ukrainan Georgialle toimittamasta S-200-ilmatorjuntaohjusjärjestelmästä.[5] Myöhemmin epäilykset kohdistuvat Ukrainan Georgialle toimittamiin BUK M1 -alueilmatorjuntaohjuksiin.

Venäjä on käyttänyt konetyyppiä pommituslentoihin Ukrainassa, muun muassa Mariupolin pommituksissa vuonna 2022. Yhden koneista raportoitiin vaurioituneen ilmeisesti lennokkihyökkäyksessä 5. joulukuuta 2022 Rjazan-Djagilevon lentotukikohtaan.[6]

Konetyypin Tu-22 käyttäjämaat.

Onnettomuuksia
  • 22 tammikuuta 2019 Tu-22M3 vaurioitui ankarassa laskeutumisessa, jossa lentokoneen kapteeni ja perämies loukkaantuivat ja kaksi muuta kuoli. Toinen henkiin jäänyt oli evakuoitu Venäjän asevoimien ambulanssikuljetuskoneella Moskovaan.[7] Onnettomuus tapahtui Venäjän federaatiossa Murmanskin alueella Vysokij-nimisen kylän alueella, Olenijan sotilaslentoasemalla (авиабазa Оленья). Kone katkesi laskeutuessaan kahteen osaan ja paloi. Sammutukseen osallistuivat Olenogorskin palo-osasto numero 43 (оленегорская пожарная часть №43) ja asepalveluksessa olevat.[8] [9] Tuhoutumisen aikana vuosi polttoainetta.

Kapteenin ilmoitettiin kuolleen myöhemmin sotilassairaalassa. Olenogorskin aluesairaalaan viety perämies jäi henkiin.[10] [11]

Museokoneita

Kone on esillä Moninon ilmailumuseossa Moskovan lähellä.

Lähteet
  • Sharpe, Michael: Attack and interceptor jets. Kent: Amber books, 2002. ISBN 1-84013-335-X. (englanniksi, s. 291-296)

Viitteet
  1. APA-Backfire, Ausairpower.net, viitattu 28.12.2013
  2. IISS: The Military Balance 2022 (verkkoversio tilaajille/kirjaston kautta), s. 193 (Long-Range Aviation Command) ja 200 (Aerospace Forces), 5. luvun (Chapter Five: Russia and Eurasia) osasta Russia (s. 192-208). Routledge, 2022. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
  3. Ryazan/Dyagilevo (UUBD) - Рязань/Дягилево Scramble, scramble.nl. Dutch Aviation Society. Viitattu 6.12.2022. (englanniksi)
  4. David Batashvili: Russian Military Forces: Interactive Map (Karttaa zoomaamalla yksittäiset joukko-osastot ja niiden tukikohdat tulevat esille. Yksiköiden symboleja klikkaamalla yksiköstä tai tukikohdasta saa lisätietoa.) gfsis.org.ge. Rondeli Foundation. Viitattu 6.12.2022. (englanniksi)
  5. Kp.ru
  6. David Axe: Ukrainian Drones Just Took Out A Russian Heavy Bomber 300 Miles From Ukraine Forbes, forbes.com. 5.12.2022. Viitattu 6.12.2022. (englanniksi)
  7. Severpost.ru
  8. Adresa.murman.ru
  9. Murmansk.kp.ru
  10. Жертвами крушения Ту-22М3 в Мурманской области стали три летчика ('Tu-22M3:n tuhoutumisessa päätyi uhreiksi kolme lentäjää Murmanskin alueella') RIA Novosti. Helsinki: Rossija segodnja. Viitattu 21.01.2019.
  11. News, Tvzvezda.ru

    Aiheesta muualla
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.