Tupolev Tu-160

Tupolev Tu-160 (Nato-raportointinimi Blackjack[1]) on vuonna 1981 ensilentonsa lentänyt ja vuodesta 1987 lähtien palvelukäytössä ollut raskas kääntyväsiipinen strateginen yliäänipommikone. Se oli Neuvostoliiton ilmavoimien viimeinen strateginen pommikone ja maailman painavin ikinä rakennettu sotilaslentokone. Nykyisin kaikki kuusitoista jäljellä olevaa konetta ovat Venäjän ilmavoimien palveluskäytössä.

Tupolev Tu-160
Tyyppi pommikone
Valmistaja Tupolev
Miehistö 4
Ensilento 18. joulukuuta 1981
Mitat
Pituus 54,1 m
Kärkiväli 55,70 m (20 asteen kulmassa) tai 35,6 m (65 asteen kulmassa) m
Korkeus 13,10 m
Siipipinta-ala 360-400 m²
Lentomatka 10 500 km (40 000 kg lasti), 14 000 km (9 000 kg lasti)[1] km
Tyhjäpaino 110 000 kg
Voimanlähde
Koneisto 4 × Kuznetsov NK-321
Aseistus
Aseistus
  • 40 000 kg pommeja
  • 6 × H-55
  • 12 × H-15

Yleistietoa
Tupolev Tu-160:n ohjaamo.

Tupolev Tu-160 on tarkoitettu yliäänipommikoneeksi, joka pystyy lentämään vihollisen ilmapuolustusten lävitse ja pommituksen jälkeen pakenemaan nopeasti. Ulkomuotonsa ja käyttötarkoituksensa takia pommittaja muistuttaa suuresti Yhdysvaltain ilmavoimissa palvelevaa B-1B Lancer -pommikonetta, mutta se on nopeampi, suurikokoisempi ja pystyy lentämään suuremmalla toimintasäteellä kuin yhdysvaltalainen vastineensa. B-1 Lancerin tavoin Tu-160:ssa on kääntyvät siivet, joita voidaan säätää 20 ja 62 asteen kulman välillä.

Tu-160:n siipien alapuolelle on asennettu yhteensä neljä Kuznetsov NK-321-mallin jälkipolttavaa suihkumoottoria, jotka ovat maailman tehokkaimmat sotilaslentokoneeseen suunnitellut moottorit. Tupolev-yhtiö on käyttänyt NK-321-moottoreita myös yliääninopeudella lentävän Tupolev Tu-144 -matkustajakoneensa myöhemmissä tuotantomalleissa. Moottorit suunniteltiin nostamaan suunnattoman painava kone ilmaan, sillä kaikki muut neuvostoliittolaisissa lentokoneissa käytetyt moottorit olisivat olleet alitehoisia Tu-160:lle. Moottorien tehon ansiosta pommittaja saavuttaa hieman yli kahden machin nopeuden. Suihkumoottorien suuren polttoainekulutuksen takia pommittajassa on enintään 15 tunnin lentomatkoihin riittävä sisäinen polttoainelasti, minkä ohella kone pystyy myös hyödyntämään ilmatankkausta.

Tu-160 on varustettu Obzor-K-tutkalla ja Sopka-maastonseurantatutkalla, joka mahdollistaa matalalennon tutkakatveessa. Pommittajan asejärjestelmiin kuuluu elektro-optinen pommitähtäin, ja kone pystyy kantamaan kuusi H-55-risteilyohjusta, kaksitoista H-15-ydinohjusta tai 40 000 kilogramman verran erilaisia lentopommeja. Venäläisten viranomaisten mukaan koneen muotoilu pystyy hylkimään tutkasäteitä ja infrapunajäljitystä, mutta virallisesti Tu-160:ta ei luokitella häivepommittajaksi. Tu-160:ssa on neljän hengen miehistö, joita varten koneessa on käymälä, makuupaikkoja ja K-36M-mallin heittoistuimet. Tu-160 on myös maailman painavin ikinä rakennettu sotilaslentokone, sillä jo pommittajan pelkkä tyhjäpaino tekee koneesta peräti 110 tonnin painoisen.

Historia

Kehitystyö
Neuvostoliittolaisia upseereita seisomassa Tupolev Tu-160:n edustalla vuonna 1989.

Vuonna 1967 Neuvostoliitto käynnisti hankkeen uudenlaisesta yliäänipommittajasta, josta olisi tullut kilpailija Yhdysvalloissa suunnitellulle XB-70 Valkyrie -pommikoneelle. Vaikka North American Aviation lakkautti XB-70 Valkyrien kehitystyön myöhemmin samana vuonna kuin Neuvostoliitto käynnisti hankkeen, vuonna 1972 neuvostohallitus lähetti lentokonesuunnittelutoimisto Tupoleville pyynnön suunnitella ja valmistaa pommittaja, joka olisi neuvostoliittolainen vastine yhdysvaltalaiselle B-1 Lancerille. Neuvostohallitus hyväksyi Tupolevin suunnitelmat 160M-koodinimellä tunnetulle pommittajalle vuonna 1977, ja Tupolev Tu-160 lensi ensilentonsa 18. joulukuuta 1981.

Päätös Tu-160:n massatuotannon aloittamisesta allekirjoitettiin vuonna 1984 ja Tupolevin suunnitelmana oli alun perin valmistaa Neuvostoliiton ilmavoimille ensimmäisessä tilauksessa sata pommikonetta. 1980-luvun edetessä pahenevat rahoitusongelmat kuitenkin johtivat siihen, että tuotanto hidastui ja yhtiö valmisti Neuvostoliitolle yhteensä vain 35 Tu-160:ta.Vuonna 1987 yksi pommittajista putosi alas kesken lentoharjoituksen, mutta heittoistuinten ansiosta kaikki neljä miehistönjäsentä selviytyivät hengissä. Vuonna 1989 Tu-160 esiteltiin julkisesti neuvostokansalaisille ja muulle maailmalle Moskovassa järjestetyssä paraatissa. Vuonna 1994 Tupolev teki lopullisesti päätöksen konetyypin massatuotannon lopettamisesta, ja kaikki valmistuneet koneet jäivät Venäjän federaation ilmavoimien kalustoon. 2020 Venäjän ilmavoimat päättivät päivittää Tupolev Tu-160:n Tupolev Tu-160M-malliksi uudistetuilla moottoreilla. Maaliskuussa 2021 Tupolev toimitti ensimmäisen Tu-160M:n ilmavoimille testikäyttöön.[2]

Palvelukäytössä

Vuonna 1987 Neuvostoliiton ilmavoimat otti Tu-160:n palvelukäyttöön ja ensimmäinen valmistunut pommittajalentue siirrettiin 184. kaartin raskaaseen pommikonerykmenttiin Prylukin lentotukikohdassa Ukrainan sosialistisessa neuvostotasavallassa. Kun Neuvostoliitto hajosi ja Ukraina itsenäistyi vuonna 1991, Neuvostoliiton ydinaseista luopunut Ukraina purki suurimman osan 184. kaartin raskaan pommikonerykmentin Tu-160-pommittajista ja vain yhdeksän konetta säilytettiin toimintakuntoisena. Vuonna 1999 Ukraina luovutti Venäjälle kahdeksan konetta, koska Venäjän hallitus oli luvannut vastineeksi poistavansa Ukrainan energiavelat. Yksi Tu-160 kuitenkin jäi Ukrainalle, ja nykyisin pommittaja on museoitu ja julkisesti nähtävillä ukrainalaisessa ilmailumuseossa.

Toinen Tu-160-lentue oli 121. raskaassa pommikonerykmentissä Saratov-Engelsin lentotukikohdassa Engelsissä Venäjän sosialistisessa federatiivisessa neuvostotasavallassa. Vuoteen 1994 mennessä 121. raskaalle pommikonerykmentille oli toimitettu vasta kahdeksan Tu-160:ta, vaikka suunnitelman mukaan sille olisi kuulunut valmistaa enemmänkin pommikoneita. Vuonna 1999 Ukrainasta siirretyt pommittajat siirrettiin Engelsiin, ja vuonna 2000 Kazanin lentotukitehtaalta valmistui yksi uusi Tu-160. Toinen kone valmistui vuonna 2006, ja myös kaksi muuta on rakennusvaiheessa. Venäjän ilmavoimien laatiman suunnitelman mukaisesti kaikki koneet on määrä modernisoida uusilla avioniikkajärjestelmillä siten, että ne pysyvät palvelukäytössä vielä seuraavan 30 vuoden ajan.

Maailman asevoimia seuraavan The Military Balance -vuosikirjan mukaan Venäjällä oli vuonna 2022 toiminnassa ainoastaan yksi Tupolev Tu-160-lentue, johon kuului 7 operatiivista ja kaksi testivaiheessa ollutta Tu-160 -konetta.[3]

Tunnetuimmat operaatiot
  • Venäjän ilmavoimien mukaan vuoden 2006 huhtikuussa Tu-160:t lensivät Yhdysvaltain ilmapuolustuksen huomaamatta Pohjoiselta jäämereltä Kanadan puolelle.[4]
  • 11. syyskuuta 2007 eräs Tu-160 pudotti pommiruumastaan harjoituksen aikana maailman tehokkaimman ei-ydinkäyttöisen pommin.
  • Myöhemmin vuonna 2007 Tupolev Tu-160 lensi Kingston upon Hull kaupungin lähelle Englannissa. Tunkeutuminen huomattiin vain 90 sekunnin päässä kaupungista, kun kone oli kääntynyt pois kohdealueelta.[5]
  • Vuonna 2021 Venäjän kaksi Tu-160 konetta lensi Itämeren poikki. Saksan, Tanskan ja Suomen ilmavoimat lähettivät hävittäjät tunnistamaan kohteita.[6]

Tekniset tiedot

Lähde: lähde?

Yleiset ominaisuudet

  • Miehistö: 4
  • Pituus: 0Virhe lausekkeessa: tunnistamaton välimerkki ”,”..0Virhe lausekkeessa: tunnistamaton välimerkki ”,”.54,1 m
  • Kärkiväli: 0Virhe lausekkeessa: tunnistamaton välimerkki ”,”..0Virhe lausekkeessa: tunnistamaton välimerkki ”,”.55,7 (siivet perusasennossa 20°)
    35,6 (siivet taivutettuna 65°) m
  • Korkeus: 0Virhe lausekkeessa: tunnistamaton välimerkki ”,”..0Virhe lausekkeessa: tunnistamaton välimerkki ”,”.13,1 m
  • Siipipinta-ala: 0Virhe lausekkeessa: odottamaton (-operaattori.0Virhe lausekkeessa: odottamaton (-operaattori400 (siivet perusasennossa 20°)
    360 (siivet taivutettuna 65°) m²
  • Tyhjäpaino: 0Virhe lausekkeessa: odottamaton numero.0Virhe lausekkeessa: odottamaton numero110 000 kg
  • Lentopaino: 0Virhe lausekkeessa: odottamaton numero.0Virhe lausekkeessa: odottamaton numero267 600 kg
  • Suurin lentoonlähtöpaino: 0Virhe lausekkeessa: odottamaton numero.0Virhe lausekkeessa: odottamaton numero275 000 kg
  • Voimalaite: &&&&&&&&&&&&&&04.&&&&004 × Samara NK-321 -ohivirtaussuihkumoottoria; 0Virhe lausekkeessa: tunnistamaton välimerkki ”,”..0Virhe lausekkeessa: tunnistamaton välimerkki ”,”.137,3 (kuivana)
    245 (jälkipolttimella) kN per moottori

Suoritusarvot

  • Suurin nopeus: 0Virhe lausekkeessa: odottamaton numero.0Virhe lausekkeessa: odottamaton numero2 220 (1,200 kn / Mach 2,05) km/h
  • Lentomatka: 0Virhe lausekkeessa: odottamaton numero.0Virhe lausekkeessa: odottamaton numero12 300 (1 100 nmi) km
  • Lakikorkeus: 0Virhe lausekkeessa: odottamaton numero.0Virhe lausekkeessa: odottamaton numero16 000 (52 000 ft) m
  • Nousukyky: 0Virhe lausekkeessa: odottamaton (-operaattori.0Virhe lausekkeessa: odottamaton (-operaattori4 200 (14 000 ft/min) m/min
  • Työntövoima-painosuhde: 0Virhe lausekkeessa: tunnistamaton välimerkki ”,”..0Virhe lausekkeessa: tunnistamaton välimerkki ”,”.0,37

Lähteet
  1. Tu-160 BLACKJACK (TUPOLEV) FAS. Viitattu 20.11.2007.
  2. Tu-160M vpk. Viitattu 15.03.2021.
  3. IISS: The Military Balance 2022 (verkkoversio tilaajille/kirjaston kautta), s. 193 (Long-Range Aviation Command) ja 200 (Aerospace Forces), 5. luvun (Chapter Five: Russia and Eurasia) osasta Russia (s. 192-208). Routledge, 2022. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
  4. Russian bombers flew undetected across Artic 22.4.2006. RIA Novosti. Viitattu 12.12.2006. (englanniksi)
  5. http://www.uusisuomi.fi/ulkomaat/36495-venalainen-pommikone-teki-valehyokkayksen-%E2%80%93-brittien-tutkat-aivan-ulalla#comment-91202
  6. https://www.is.fi/kotimaa/art-2000007931351.html

    Aiheesta muualla
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.