Tupolev Tu-16

Tupolevin suunnittelutoimisto kehitti Tu-16-pommikoneen 1940-luvun lopussa. Koneen prototyypin Tyyppi 88/1 (Projekti N) ensilento tapahtui 27. huhtikuuta 1952. Koneen kehitysprojekti alkoi, kun 1940-luvun lopulla etsittiin seuraajaa B-29 Superfortressin kopiona rakennetulle potkurikäyttöiselle Tupolev Tu-4 -pommikoneelle. Uuden pommikoneen vaatimuksiin kuului yli 800 km/h lentonopeus, 6 000 kg pommilasti ja 5 000 km kantama.

Aluksi Tupolev kehitti Tu-4:n pohjalta Tupolev Tu-85 -koneen. Tu-88:n kehitys alkoi vuoden 1949 alussa. Kriittinen tekijä oli suihkumoottorien kehitys – Mikulinin suunnittelutoimisto kehitti Mikulin AM -voimalaitteen. Sen suuren halkaisijan vuoksi sitä ei voinut kiinnittää lentokoneen siipien alle.

Tu-16 tuli Neuvostoliiton ilmavoimien käyttöön vuoden 1953 lopussa. Ilmavoimien käyttöön tuli 175 konetta ja rannikkopuolustuksen käyttöön 240 konetta. Kaikkiaan koneita tehtiin parin vuosikymmenen aikana 1 059 kappaletta.

Kiinan kansantasavalta sai koneen suunnittelutietoja teknologiansiirtona Neuvostoliitolta. Se kehitti niiden pohjalta oman Xian H-6 -koneversionsa. Kiinan ja Neuvostoliiton välien katkettua Hruštšovin hallintokaudella vuonna 1960 Kiinan konemallin jatkokehitys eteni itsenäisesti.

Kone kykeni kuljettamaan massiivisen 9 000 kg:n FAB-9000-pommin tai ydinaseita noin 4 800 km:n matkan. 1950-luvun puolivälissä koneeseen lisättiin mahdollisuus kantaa vastakehitettyjä risteilyohjuksia. Malli Tu-16KS-1 (Naton koodinimi Badger-B) kuljetti AS-1 Kennel -ohjuksia noin 1 800 km:n päähän. AS-1-ohjus oli iso, MiG-15-hävittäjää muistuttava, ja sen kantomatka noin 140 km. Sen pääasiallinen käyttötarkoitus oli iskut Yhdysvaltain lentotukialusryhmiä vastaan.

Myöhempiä ohjusmalleja olivat ydinkärkinen Raduga K-10S (AS-2 Kipper), AS-1:n korvaaja KSR-2 (AS-5 Kelt) ja KSR-5 (AS-6 Kingfish).

Koneesta kehitettiin malleja myös elektroniseen sodankäyntiin ja tiedusteluun. Siitä kehitettiin myös siviilimallit Tupolev Tu-104 ja Tupolev Tu-124, jotka olivat Aeroflotin käytössä.

Tu-16-pommikone oli Neuvostoliiton, Vietnamin, Kiinan kansantasavallan (H-6), Egyptin, Indonesian ja Irakin ilmavoimien käytössä. Nykyisin niitä käyttää ainakin Venäjän ilmavoimat, mutta valvontaroolissa eikä pommikoneena. Kiinan ilmavoimille Xian H-6 -kopio tai muunnelma on eräs sen strategisen ydinasepelotteen toteuttaja.

• Eden, Paul: The encyclopedia of world aircraft. Leicester: Aerospace publishing, 2002. ISBN 1856057054. (englanniksi)

• Agostini, de: Aircraft (Die neue Enzyklopädie der Luftfahrt), München-Karlsfeld 1995
• Butowski, Piotr, Military Aircraft of Eastern Europe. (2) Bombers & Attack Aircraft, Hong Kong 1992
• Kopenhagen, Wilfried, Sowjetische Bombenflugzeuge, Berlin, 1989, ISBN 3-344-00391-7
• Kopenhagen, Wilfried, Tupolew Tu-16, in: Fliegerkalender der DDR 1982, hg. v. Wolfgang Sellenthin, Berlin 1981, S. 87-97