Tupolev Tu-124

Tupolev Tu-124 (ven. Туполев Ту-124, Nato-raportointinimi Cookpot) oli neuvostoliittolainen matkustajalentokone. Tupolev Tu-104:n pohjalta lyhyen matkan koneeksi suunniteltu Tu-124 lensi ensilentonsa 29. maaliskuuta 1962, ja Aeroflot otti sen käyttöön saman vuoden lokakuussa. Se oli ensimmäinen puhallinturbiinikäyttöinen matkustajakone.[1]

Tupolev Tu-124

Aeroflotin Tu-124 vuonna 1966.
Tyyppi lyhyen matkan matkustajalentokone
Alkuperämaa  Neuvostoliitto
Valmistaja Tupolev
Ensilento 29. maaliskuuta 1960[1]
Esitelty 2. lokakuuta 1962[1]
Poistettu käytöstä 1991[2]
Tila poistettu käytöstä
Pääkäyttäjät Aeroflot
Neuvostoliiton ilmavoimat
Valmistusmäärä 164[3]
Valmistusvuodet 1962–1968[4]
Kehitetty mallista Tupolev Tu-104
Muunnelmat Tupolev Tu-134

Konetta valmistettiin vuosina 1962–1968 yhteensä 164 kappaletta.[3][4] Aeroflot käytti sitä sekä ulkomaanlennoilla että matkustajamäärältään pienemmillä kotimaan reiteillä.[1] Toinen konetyypin suuri käyttäjä oli Neuvostoliiton ilmavoimat,[2] minkä lisäksi muutamia koneita myytiin Tšekkoslovakiaan, Itä-Saksaan, Irakiin, Intiaan ja Kiinaan.[1]

Elokuussa 1979 sattuneen onnettomuuden jälkeen Neuvostoliiton ilmailuministeriö päätti poistaa konetyypin käytöstä sen huonojen lentoonlähtö- ja laskeutumisominaisuuksien vuoksi. Aeroflot lensi viimeisen lentonsa tyypillä 21. tammikuuta 1980 ja Neuvostoliiton ilmavoimat seuraavana vuonna. Viimeisenä käyttöön jäivät Irakiin myydyt kaksi konetta, jotka tuhoutuivat Persianlahden sodassa vuonna 1991.[2]

Historia

Aeroflotin Tu-124V Pariisin ilmailunäyttelyssä vuonna 1965.

Neuvostoliiton ensimmäinen suihkumoottorikäyttöinen matkustajalentokone, Tupolev Tu-104, otettiin käyttöön vuonna 1956.[5] Se sopi hyvin vilkkaimmille reiteille, mutta pienempien kaupunkien väliseen liikenteeseen soveltuvaa suihkukonetta ei ollut. Neuvostoliiton ministerineuvosto julkaisi 18. heinäkuuta 1958 direktiivin 786-378 uuden, pienemmän konetyypin kehittämiseksi.[6]

Tupolevin suunnittelutoimisto alkoi kehitellä Tu-104:ään pohjautuvaa konetyyppiä, joka sai mallinimen Tu-124. Tarkoituksena oli kehittää kone, joka olisi kooltaan 80 prosenttia Tu-104:stä, mutta painaisi vain puolet siitä. Voimanlähteeksi valittiin Solovjov D-20 -puhallinturbiini, ja Tu-124:stä tuli siten ensimmäinen puhallinturbiinikäyttöinen matkustajalentokone. Tu-124:n prototyypin rakensi Moskovan konetehdas numero 156, josta se kuljetettiin Žukovskin lentoasemalle. Siellä se lensi ensilentonsa koelentäjä A. Markovin komennossa 29. maaliskuuta 1960. Sarjatuotantokoneet valmistettiin Harkovassa. Niistä neljä liittyi koelento-ohjelmaan, joka päättyi syyskuussa 1962.[1]

Konetyypin kaupallinen käyttöönotto tapahtui 2. lokakuuta 1962, jolloin Aeroflot lensi sillä Moskovasta Tallinnaan. Aeroflot käytti konetta kahdessa roolissa: ulkomaanlennoilla esimerkiksi Varsovaan, Itä-Berliiniin ja Prahaan sekä kotimaan reiteillä pienempiin kaupunkeihin. Se olikin ensimmäinen monissa Neuvostoliiton kaupungeissa vieraillut suihkukonetyyppi.[1]

Ensimmäisissä tuotantokoneissa oli 44 matkustajapaikkaa. Tehdäkseen koneen käytöstä taloudellisesti kannattavampaa Tupolev alkoi suunnitella muutoksia, joilla matkustajakapasiteettia saatiin kasvatettua. Uusi 56-paikkainen versio sai mallinimekseen Tu-124V.[7] Sen tuotanto alkoi vuonna 1962,[2] ja se oli eniten valmistettu Tu-124-versio.[7]

Alhaisesta hinnastaan huolimatta Tu-124 ei saavuttanut suurta menestystä vientimarkkinoilla.[1] ČSA osti kolme konetta, joista yksi tuhoutui onnettomuudessa ja toiset kaksi se myi lopulta takaisin Aeroflotille. Interflug hankki kaksi konetta, joita käytti myös Itä-Saksan ilmavoimat.[2] Intian ilmavoimat hankki kolme konetta VIP-käyttöön ja Kiinan Kansan vapautusarmeijan ilmavoimat kaksi konetta suunnistajien koulukoneiksi.[1] Irakin ilmavoimat osti myös kaksi konetta, jotka päätyivät myöhemmin Iraqi Airwaysin käyttöön.[2]

Koneita valmistettiin kaikkiaan 164.[3] Niistä 111 oli matkustajakoneita, joista viimeinen valmistui vuonna 1966. Pommikoneiden suunnistajien koulutukseen tarkoitettu Tu-124Š-versio pysyi tuotannossa vuoteen 1968 asti.[2]

Aeroflotin Tu-124V syöksyi maahan Kirsanovissa 29. elokuuta 1979, kun miehistö laski vahingossa laskusiivekkeet lennon aikana ja menetti koneen hallinnan.[8] Onnettomuuden jälkeen Neuvostoliiton ilmailuteollisuusministeriö ja siviili-ilmailuministeriö päättivät poistaa Tu-124:n käytöstä sen huonojen lentoonlähtö- ja laskeutumisominaisuuksien vuoksi. Aeroflot lensi viimeisen lentonsa tyypillä 21. tammikuuta 1980,[2] ja sen korvasi Tupolev Tu-134A.[7] Ilmavoimien käytöstä kone poistui vuonna 1981. Viimeisinä käyttöön jäivät Irakiin myydyt kaksi konetta, jotka tuhoutuivat Persianlahden sodan pommituksissa vuonna 1991.[2]

Tu-124Š:n ohjaamo.
Tu-124:n matkustamo.

Onnettomuudet

Valmistetuista 164 koneesta 16 (noin 9,8 %) tuhoutui onnettomuuksissa ja terroriteoissa.[9] Vertailun vuoksi saman aikakauden ja kokoluokan koneista Sud Aviation Caravellellä vastaava osuus on 23,0 % (65/282)[10] ja Hawker Siddeley Tridentillä 14,5 % (17/117)[11]. Tu-124:n onnettomuuksista suurin osa sattui lentoonlähdön tai laskeutumisen aikana. Kirsanovissa 29. elokuuta 1979 sattuneen onnettomuuden jälkeen konetyyppi päätettiin poistaa käytöstä sen huonojen lentoonlähtö- ja laskeutumisominaisuuksien vuoksi.[2]

Alla olevaan avattavaan taulukkoon on listattu kaikki onnettomuudet ja muut tapahtumat, jotka johtivat koneen tuhoutumiseen tai hylkäämiseen.[9]

Versiot

Aeroflotin Tu-124 Moninon ilmailumuseossa.

Lähde: [7]

Tu-124
44-paikkainen tuotantomalli, tuotannossa vuoteen 1962[2].
Tu-124B
Parannelluin D-20P-125-moottorein varustettu versio. Kolme valmistettiin vuonna 1963.
Tu-124K, Tu-124K-1, Tu-124K-2
VIP-versioita.
Tu-124Š-1
Pitkän matkan pommikoneiden suunnistajien koulukone.
Tu-124Š-2
Etulinjan pommikoneiden suunnistajien koulukone.
Tu-124TS
Ambulanssilentokoneeksi muunnettu Tu-124.
Tu-124V
56-paikkainen tuotantomalli, tuotannossa vuodesta 1962[2].

Käyttäjät

Siviilikäyttäjät[2]

 Irak

 Itä-Saksa

 Neuvostoliitto

 Tšekkoslovakia

Sotilaskäyttäjät[2]

 Intia

 Irak

  • Irakin ilmavoimat

 Itä-Saksa

  • Itä-Saksan ilmavoimat

 Kiina

 Neuvostoliitto

Tekniset tiedot

Vasemmalla Tu-104B, oikealla Tu-124.

Lähde:Airliner World[27], Tupolev[7]

Yleiset ominaisuudet

  • Miehistö: 3
  • Matkustajat: 56
  • Pituus: &&&&&&&&&&&&&030.058000030,58 m
  • Kärkiväli: &&&&&&&&&&&&&025.055000025,55 m
  • Korkeus: &&&&&&&&&&&&&&08.0800008,08 m
  • Siipipinta-ala: &&&&&&&&&&&&0119.0370000119,37 
  • Suurin lentoonlähtöpaino: &&&&&&&&&&038000.&&&&0038 000 kg
  • Hyötykuorma: &&&&&&&&&&&06000.&&&&006 000 kg
  • Voimalaite: &&&&&&&&&&&&&&02.&&&&002 × Solovjov D-20P -ohivirtaussuihkumoottori

Suoritusarvot

  • Suurin nopeus: &&&&&&&&&&&&0970.&&&&00970 km/h
  • Matkalentonopeus: &&&&&&&&&&&&0870.&&&&00870 km/h
  • Lentomatka: &&&&&&&&&&&02100.&&&&002 100 km
  • Lakikorkeus: &&&&&&&&&&011700.&&&&0011 700 m

Museokoneet

Tu-124V ”50257” Kiinan ilmailumuseossa.

Seuraavat Tu-124:t on museoitu tai asetettu näytteille.[2]

  • Tu-124 CCCP-45021. Koneyksilö, joka teki pakkolaskun Nevajokeen vuonna 1963. Ohjaamo näytteillä Riian ilmailumuseossa.
  • Tu-124 CCCP-45025. Venäjän ilmavoimien museossa Moninossa.
  • Tu-124 ”02”. Näytteillä puistossa Uzbekistanin Ulugnorissa.
  • Tu-124K V642. Näytteillä Lucknow’n eläintarhassa.
  • Tu-124K V644. Intian ilmavoimien museossa Delhissä.
  • Tu-124Š CCCP-45017. Venäjän ilmavoimien museossa Moninossa.
  • Tu-124Š ”50”. Luganskin lentokonetehtaan museossa.
  • Tu-124Š ”53”. Aukiolla Tšatšerskissä Valko-Venäjällä.
  • Tu-124V CCCP-45052. Ohjaamo näytteillä Riian ilmamuseossa.
  • Tu-124V CCCP-45092. Harkovan tehdasmuseossa.
  • Tu-124V CCCP-64452. Näytteillä Kimryn kaupungin laidalla.
  • Tu-124V ”50256”. Kiinan ilmailumuseossa Pekingissä.
  • Tu-124V ”50257”. Kiinan ilmailumuseossa Pekingissä.

Lähteet

  • Kennedy, Charles: Soviet Jet Evolution. Airliner World, joulukuu 2016, s. 24–31. Key Publishing. ISSN 1465-6337. (englanniksi)

Viitteet

  1. Airliner World, joulukuu 2016, s. 30
  2. Tupolev Tu-124 (PDF) (sivut 40–44) Old Wings. Viitattu 29.3.2017. (englanniksi)
  3. Airliner World, joulukuu 2016, s. 31
  4. Ту-124 Russianplanes.net. Viitattu 29.3.2017. (venäjäksi)
  5. Airliner World, joulukuu 2016, s. 27
  6. Airliner World, joulukuu 2016, s. 29
  7. Tu-124 Tupolev. Arkistoitu 30.3.2017. Viitattu 29.3.2017. (englanniksi)
  8. Accident description CCCP-45038 Aviation Safety Network. Viitattu 31.3.2017. (englanniksi)
  9. Accident list: Tupolev 124 Aviation Safety Network. Viitattu 30.3.2017. (englanniksi)
  10. Sud Aviation SE-210 Caravelle Aviation Safety Network. Viitattu 5.4.2017. (englanniksi)
  11. Hawker Siddeley HS-121 Trident Aviation Safety Network. Viitattu 5.4.2017. (englanniksi)
  12. Accident description CCCP-45021 Aviation Safety Network. Viitattu 30.3.2017. (englanniksi)
  13. Accident description CCCP-45028 Aviation Safety Network. Viitattu 30.3.2017. (englanniksi)
  14. Accident description CCCP-45086 Aviation Safety Network. Viitattu 30.3.2017. (englanniksi)
  15. Accident description CCCP-45019 Aviation Safety Network. Viitattu 30.3.2017. (englanniksi)
  16. Accident description CCCP-45083 Aviation Safety Network. Viitattu 30.3.2017. (englanniksi)
  17. Accident description OK-TEB Aviation Safety Network. Viitattu 30.3.2017. (englanniksi)
  18. Accident description CCCP-45012 Aviation Safety Network. Viitattu 30.3.2017. (englanniksi)
  19. Accident description CCCP-45031 Aviation Safety Network. Viitattu 30.3.2017. (englanniksi)
  20. Accident description CCCP-45061 Aviation Safety Network. Viitattu 30.3.2017. (englanniksi)
  21. Accident description CCCP-45044 Aviation Safety Network. Viitattu 30.3.2017. (englanniksi)
  22. Accident description CCCP-45037 Aviation Safety Network. Viitattu 30.3.2017. (englanniksi)
  23. Accident description V643 Aviation Safety Network. Viitattu 31.3.2017. (englanniksi)
  24. Accident description 53 red Aviation Safety Network. Viitattu 31.3.2017. (englanniksi)
  25. Criminal Occurrence description YI-AEY Aviation Safety Network. Viitattu 31.3.2017. (englanniksi)
  26. Hull-loss description YI-AEL Aviation Safety Network. Viitattu 31.3.2017. (englanniksi)
  27. Airliner World, joulukuu 2016, s. 28

    Aiheesta muualla

    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.