Tupasvilla

Tupasvilla (Eriophorum vaginatum) on Euraasiassa ja Pohjois-Amerikassa yleinen, erilaisten soiden sarakasvi.

Tupasvilla
Uhanalaisuusluokitus

Elinvoimainen [1]

Elinvoimainen
Tieteellinen luokittelu
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari: Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari: Koppisiemeniset Magnoliophytina
Luokka: Yksisirkkaiset Liliopsida
Lahko: Poales
Heimo: Sarakasvit Cyperaceae
Suku: Suovillat Eriophorum
Laji: vaginatum
Kaksiosainen nimi

Eriophorum vaginatum
L.
Katso myös

  Tupasvilla Wikispeciesissä
  Tupasvilla Commonsissa

Ulkonäkö ja koko
Kukkiva tupasvilla.
Tupasvillan kukkineita kukintoja, joissa kukan kehäsukaset ovat pidenneet pitkiksi valkoisiksi karvoiksi.

Tupasvilla muodostaa tiiviitä, rönsyttömiä mättäitä. Täydessä mitassaan kasvin varsi on 40–70 cm korkea ja noin 1,5 mm paksu. Varrella on kaksi väljää, 5–7 cm pitkää lavatonta ruskeaa tyvituppea, jotka vanhemmiten muuttuvat säikeisiksi. Varren tyviosassa sijaitsevat lehdet ovat vartta lyhyempiä, 1–1,5 mm leveitä ja kolmisärmäisiä. Kukinto on tähkä ja kukat ovat kaksineuvoisia. Kukan tummanharmaat tähkäsuomut ovat noin 8 mm pitkiä, puikeita, pitkäsuippuisia ja kärjestä läpikuultavia. Kukassa on yli kymmenen kehäsukasta, jotka pitenevät kukinnan jälkeen jopa 3 cm pitkiksi, paljon tähkää pidemmiksi valkoisiksi karvoiksi, "tupsuiksi". Suomessa tupasvilla kukkii touko-kesäkuussa.[2]

Tupasvilla voi risteytyä himmeävillan (E. brachyantherum) kanssa.[3]

Levinneisyys

Tupasvillaa tavataan laajalla alueella Pohjois- ja Keski-Euroopasta suurimpaan osaa Siperiaa sekä edelleen Alaskassa ja osassa Kanadaa.[3] Suomessa tupasvilla on yleinen koko maassa. Runsaimmillaan se on Pohjois-Suomessa.[4]

Elinympäristö

Tupasvillaa kasvaa pääasiassa karuilla rämeillä ja nevoilla sekä korvissa. Joskus sitä tavataan myös rehevänpuoleisilla soilla.[2] Tupasvilla kasvaa myös tuntureiden rinnesoilla.

Käyttö

Tupasvillan siementupsuja on aikoinaan käytetty yhdessä luhtavillan (E. angustifolium) kanssa tyynyjen ja peittojen täytteenä untuvien sijaan ainakin Ruotsissa.[3]

Tupasvillakuitua saadaan kasvuturveteollisuuden sivutuotteena. Suossa liuonneena kasvin lehtitupista syntyy villaan, pellavaan ja silkkiin sekoitettuna hyvin lämpimiä tekstiilejä.[5] Tupasvillasta on valmistettu 1800-luvulta lähtien huopia ja vaatteita.lähde?

Tupasvillaa käytetään nykyään myös öljyntorjunnassa. Tupasvilla on synteettisiä liinoja parempi, ekologisempi vaihtoehto. Se myös kerää öljyä turvetta paremmin, koska hylkii vettä.[6]

Käyttö tekstiilituotteena:

  • Teollisuus käyttää tupasvillaa kuitukankaana eristeeksi, tiivisteeksi ja suodattimiksi
  • Tikkikankaitten, tyynyjen ja peittojen täytteenä
  • Vaatteissa huopana, kudoksena tai neuleena
  • Terveystuotteina sairaaloissa kuten vuodevaatteina, hoitoalustoina, istuinalustoina
  • Antistaattisuutta vaativissa työvaatteissa ja sisustustekstiileissä
  • Jalkineiden pohjallisissa [7]

Lähteet
  • Retkeilykasvio. Toim. Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 1998.

Viitteet
  1. Lansdown, R.V.: Eriophorum vaginatum IUCN Red List of Threatened Species. Version 2016.2. 2016. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 2.11.2016. (englanniksi)
  2. Retkeilykasvio 1998, s. 537.
  3. Arne Anderberg: Den virtuella floran: Tuvull Naturhistoriska riksmuseet. Viitattu 6.8.2011. (ruotsiksi)
  4. Lampinen, R. & Lahti, T. 2011: Kasviatlas 2010: Tupasvillan levinneisyys Suomessa. Helsingin yliopisto, Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki.
  5. Finatex: Tupasvilla (Arkistoitu – Internet Archive)
  6. Yle - uutinen: Tupasvilla on mainio öljyntorjuja
  7. Tupasvillan käyttö tekstiilituotteena (Arkistoitu – Internet Archive) Käspaikka

    Aiheesta muualla
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.