Tupakan mosaiikkivirus

TMV oli ensimmäinen löydetty virus. Sen löysi venäläinen biologi Dimitri Ivanovski,[1] hän suodatti bakteerisuodattimen läpi tupakan mehua ja totesi että suodatettu mehu pystyi edelleenkin saastuttamaan terveitä tupakanlehtiä, mutta piti sitä bakteerien tuottamana myrkkynä. Hän esitteli tuloksensa vuonna 1892 Pietarin tiedeakatemialle. Samoihin aikoihin hollantilainen Martinus Beijerinck[2] teki samanlaisia kokeita, mutta hän julkaisi ne vasta kuusi vuotta myöhemmin vuonna 1898. Hän kuitenkin oli tullut siihen tulokseen että suodoksessa oli jotakin uuden tyyppistä taudinaiheuttajaa joka lisääntyi vain elävissä soluissa. Suodos oli steriili mutta se säilyi vuosia ifektointikykyisenä. Beijerinck kutsui tuntematonta taudinaiheuttajaa nimellä contagium vivum fluidum eli tarttuvaksi eläväksi nesteeksi.[3]

Beijerinckin ansiosta suodattimen läpäisystä tuli viruksen kriteeri, ja hän lienee ensimmäisiä, jotka käyttivät sanaa virus suodatettavasta infektiivisestä tekijästä. Samankaltaisten suodosten katsottiin sisältävän virusta, jota silloin pidettiin nestemäisenä. 1900-luvulla mikrobiologit alkoivat ajatella, että suodatettava taudinaiheuttaja olisi jonkinlainen molekyyli. Lopullinen läpimurto uudelle ajattelutavalle tapahtui kuitenkin vasta 1930-luvulla. 1935 yhdysvaltalainen kemisti Wendell Stanley[4][5] yhdessä John Northropin[6] kanssa onnistuivat kiteyttämään tupakan mosaiikkiviruksen, joka saostui liuoksesta neulasmaisina kiteinä. Työssään he käyttivät James Summerin[7] kehittämiä menetelmiä proteiinien kityttämiseen. Tulos herätti aikanaan suurta huomiota siitä, miten taudinaiheuttaja pystyi kiteytymään elottomina kiteinä. Stanley piti niitä aluksi proteiinina. Englantilaiset tutkijat Frederick Bawden ja Norman Pirie[8] selvittivät, että ne sisälsivät proteiinin lisäksi nukleiinihappoa. He julkaisivat Nature-lehdessä tiedonannon vuonna 1938 Kasviviruspreparaatti täysin kiteisessä tilassa.[3]

Vuonna 1939 saksalaiset tutkijat Gustav Kausche, Edgar Pfankuch ja Helmut Ruska[9] julkaisivat ensimmäiset elektronimikroskooppikuvat TMV:stä. Se todettiin pitkiksi sauvoiksi, joiden paksuus oli noin 15 nm ja pituus noin 300 nm. [3]

Wendell Stanley, John Northrop ja James Summer saivat vuonna 1946 Nobelin kemian palkinnon.[3][10]

TMV on mehulevintäinen RNA-virus. Se leviää myös siementen mukana. Sillä on yli 350 isäntäkasvia, joista useat kuuluvat koisokasveihin. Se pystyy tartuttumaan tomaatin, paprikan, tupakan, kurpitsan, pinaatin ja lisäksi monia koristekasveja. Virus voi säilyä kuivissa lehdissä vuosikymmeniä. 1960-luvulla tauti oli suhteellisen yleinen kasvihuoneissa mutta on vähentynyt, kun viruksen kestävät lajikkeet ovat lisääntyneet.[11]

Kasvit ovat monesti kitukasvuisia, ja niiden lehdissä on kelta-vihermosaiikkikuvioita tai juovia ja pilkkuja. Oireet saattavat muistuttaa ravinnepuutosoiretta tai torjunta-aineen aiheuttamaa vika, ja varmaa diagnosia ei voi tehdä kuin ELISA-testillä tai elektronimikroskooppilla.[11]

Tauti leviää herkästi, jos sairaasta kasvista otetaan pistokkaita, veitsen mukana.[11]

Tautia torjutaan hävittämällä sairaat kasvit, käsittelemällä siemeniä lämmöllä, ja pitämällä huolta hygieniasta kasvien käsittelyn yhteydessä.[11] Tupakanpolttajat saattavat tartuttaa tautia kasveihin.[12]

• Vuento, Matti: Virukset : näkymättömät viholliset, s. 28–29, 31. Helsinki: Gaudeamus, 2016. ISBN 978-952-495-392-4.
• UniProt, Taxonomy: Tobacco mosaic virus (englanniksi)

• Centre for Agriculture and Biosciences International (CABI): Tobacco mosaic virus (tobacco mosaic) (englanniksi)
• Plantwise: Tobacco mosaic (Tobacco mosaic virus)^{[vanhentunut linkki]} (englanniksi)