Tuomikirva

Tuomikirva (Rhopalosiphum padi) on erittäin yleinen ja laajalle levinnyt kirvalaji. Se on merkittävä viljelyskasvien tuholainen.

Tuomikirva
Kolonia lehdellä
Kolonia lehdellä
Uhanalaisuusluokitus
Suomessa:

Elinvoimainen [1]
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Niveljalkaiset Arthropoda
Alajakso: Kuusijalkaiset Hexapoda
Luokka: Hyönteiset Insecta
Lahko: Nivelkärsäiset Hemiptera
Alalahko: Kirvansukuiset Sternorrhyncha
Yläheimo: Aphidoidea
Heimo: Kirvat Aphididae
Alaheimo: Putkikirvat Aphidinae
Tribus: Aphidini
Suku: Rhopalosiphum
Laji: padi
Kaksiosainen nimi

Rhopalosiphum padi
(Linnaeus, 1758)
Katso myös

  Tuomikirva Wikispeciesissä
  Tuomikirva Commonsissa

Koko ja ulkonäkö

Siivettömät aikuiset ovat primääri-isännällä pulleita, vaihtelevan vihreitä, ruskeita tai lähes mustia ja jauhemaisen vahan peittämiä. Sekundääri-isännällä väri erottuu paremmin, sillä vaha puuttuu kokonaan. Vaharauhasputkien tyvellä on ruskea laikku. Tuntosarvet ovat kuusijaokkeiset ja yli puolet ruumiin pituudesta. Vaharauhasputket ovat melko lyhyet, kärjestään pullistuneet. Takaruumiin kärjen cauda on vaharauhasputkia lyhyempi ja melko vaalea. Siivekkäiden aikuisten pää ja keskiruumis ovat mustahkot ja takaruumis vihreä. Kirvan pituus on 1,2–2,4 mm, sekundääri-isännällä kirvat ovat pienempiä.[2][3][4]

Lajin kromosomimäärä 2n=8, joskus 9.[2]

Levinneisyys

Tuomikirvan levinneisyys on kosmopoliittinen.[2][3]

Elinympäristö ja elintavat

Keväällä tuomikirva elää eläviä poikasia synnyttävinä, neitseellisesti lisääntyvinä kolonioina primääri-isäntänsä, Euroopassa lähes poikkeuksetta tuomen, lehtien alapinnoilla aiheuttaen lehden käpristymisen kirvakolonian suojaksi. Myöhemmin kirvat elävät myös oksien kärkiosissa ja kukinnoissa. Yksittäinen siivettömän, neitseellisesti lisääntyvän sukupolven kirva elää noin 15–19 vuorokautta ja vaihe tuomella kestää 2–3 sukupolvea. Touko-kesäkuussa syntyvä siivellinen kirvasukupolvi siirtyy sekundääri-isäntinä toimiviin heinäkasveihin, jolloin ne voivat asettua myös viljoihin. Isännänvaihto ei ole ehdoton ja osa populaatiosta pysyttelee tuomissa tai siirtyy muihin Prunus-suvun puihin. Heinissä kirvat elävät korrella, lehden tyvessä, lehtien alapinnoilla tai tähkissä. Heinäkasveilla esiintyy myöhemmin kesällä toinen siivellinen sukupolvi, jotka siirtyvät myös heinäkasveihin. Lopulta syyskuussa syntyy koiraista ja naaraista muodostuva siivellinen sukupolvi palaa tuomiin. Tuomissa nämä parittelevat ja naaraat munivat. Talvehtiminen tapahtuu munina tuomen silmujen ympärillä.[2][4][5][6]

Lämpimissä maissa sekä alueilla, joilla primääri-isäntää ei ole saatavilla, tuomikirvat elävät koko ajan heinäkasveilla. DNA-tutkimusten mukaan Euroopassa yleisimmät tällaiset populaatiot ovat ilmeisesti tuomikirvan ja jonkin tuntemattoman lähilajin välisiä risteymiä.[2]

Suomessa tuomikirva on yleisin viljojen tuholaiskirva ja vahingoittaa etenkin ohraa ja kauraa. Sadonmenetys voi olla jopa 20–30 %. Se on myös kansainvälisesti merkittävin viljan kääpiökasvuviroosin (BYDV) levittäjä[3]. Kirvoja torjutaan kemiallisesti pahoina kirvavuosina.[7][6]

Ravintokasvit

Tavallisesti primääri-isäntä on tuomi (Prunus padus), sekundääri-isäntiä monet heinäkasvit (Poaceae), joskus myös sarakasvit (Cyperaceae), vihviläkasvit (Juncaceae), osmankäämikasvit (Typhaceae) sekä kurjenmiekkakasvit (Iridaceae).[2]

Maailmanlaajuisesti ravintokasvivalikoima on laajempi ja tuomikirvaa on tavattu yli 20 kasviheimolta.[8]

Lähteet
  1. Anders Albrecht, Heidi Viljanen, Pasi Sihvonen: Rhopalosiphum padi Suomen Lajitietokeskus. 2019. Viitattu 23.3.2022.
  2. Aphids on Worlds Plants (englanniksi)
  3. Aphid identification (englanniksi)
  4. Agroatlas (englanniksi)
  5. HYPP Zoology(englanniksi)
  6. MTT Kasper
  7. farmit.net
  8. AphID (englanniksi)

    Aiheesta muualla
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.