Tunturisara

Tunturisara kasvaa 10–40 senttimetriä korkeaksi. Juurakko on pitkä, vankka ja pitkähaarainen. Varsi on pysty, paksu, jäykkä, täyteinen, teräväsärmäinen ja sileä sekä yläosasta karhea. Tyvitupet ovat puna- tai kellanruskeat, kiiltävät, ehytlaitaiset, lavattomat ja pitkään säilyvät. Lehdet ovat ruodittomat, tupelliset ja vartta lyhyemmät. Lehtilapa on 3–7 mm leveä, köliselkäinen ja laidoilta ylöspäin kiertyvä. Lehtien yläpinta on sileä sekä tummanvihreä ja alapinta on himmeä sekä nystermäinen. Kukinnon alimman tähkän tukilehti on kukintoa lyhyempi ja mustakorvakkeinen. Kukinto on monitähkäinen. Emi- ja hedekukat ovat eri tähkissä eli tunturisara on erilaistähkäinen saralaji. Hedetähkiä on yksi tai joskus kaksi ja emitähkiä kaksi tai kolme kappaletta. Hedetähkät ovat kukinnon latvassa ja emitähkät tyvellä. Tähkät ovat 10–35 mm pitkiä, pitkulaisia, lähekkäisiä, pystyjä ja alimmat lyhytperäisiä. Hedekukka on kolmiheteinen, emikukka kaksiluottinen, pullakon ympäröimä. Tähkäsuomut ovat noin 3 mm pitkiä, tylpähköjä, otakärkisiä, kapealti kalvolaitaisia ja mustanruskeita, keskisuoni vihreä. Pullakot ovat 2,5–3,5 mm pitkiä, suonettomia, vaaleanvihreitä tai tummanruskeita, odattomia. Tunturisaran hedelmä on pähkylä pullakon sisällä.[1][2]

Tunturisara voidaan jakaa neljään alalajiin.[3] Alalajeja ovat siperiantunturisara (subsp. arctisibirica), amerikantunturisara (subsp. bigelowii), euroopantunturisara (subsp. dacica, syn. ridiga), subsp. ensifolia ja subsp. lugens. Tunturisara risteytyy jokapaikansaran (Carex nigra) ja vesisaran (Carex aquatilis) kanssa melko yleisesti tunturialueella.

Suomessa tunturisaraa esiintyy Pohjois-Lapissa. Utsjoen ja Enontekiön alueella se on hyvin yleinen. Sen eteläisin esiintymispaikka Suomessa on Posiolla.[2][4]

Tunturisara kasvaa tunturikankailla ja -niityillä, pahdoilla, suonreunoilla, purojen varsilla, lumenviipymillä, poluilla ja tienvarsilla. Suomessa se on yleisin paljakalla ja koivuvyöhykkeessä.[2][1]

• Suomen Lajitietokeskus: Tunturisara (Carex bigelowii)