Tunnuslause

Tunnuslause eli motto on lause tai hokema, josta aatteellinen, uskonnollinen tai muu liike tunnistetaan. Kuuluisa tunnuslause on muun muassa ”Vapaus, veljeys ja tasa-arvo” (ransk. Liberté, égalité, fraternité), joka on Ranskan suuren vallankumouksen aikainen iskulause ja Ranskan nykyisen tasavallan tunnuslause.lähde? Motto on ryhmän tai järjestön tavoitteita tai tarkoitusta kuvaava lause. Monilla valtioilla, järjestöillä, oppilaitoksilla ynnä muilla organisaatioilla on oma mottonsa. Motot ovat usein latinaksi.lähde?

Motot Suomessa
Suomen presidentti Martti Ahtisaaren vaakuna, jossa on tunnuslause ”se pystyy ken uskaltaa”.
Vanha ylioppilastalo. Ylhäällä reliefin molemmin puolin lukee SPEI SVAE ja PATRIA DEDIT (Isänmaa antoi toivoilleen).

Suomessa ei ole kovin paljon harrastettu mottoja, eikä esimerkiksi Suomen kansallista mottoa ole. Vuonna 1936 komitea ehdotti tekstin Vapaa vankka vakaa lisäämistä Suomen vaakunan yhteyteen, mutta sitä ei hyväksytty.[1]

Akateemisissa piireissä mottoja on jonkin verran. Turun yliopiston motto on Vapaan kansan lahja vapaalle tieteelle. Vastaavasti Helsingin yliopiston tunnuslause on Opiskelu ja opettaminen – yliopiston sydän.[2]

Helsingissä Vanhan ylioppilastalon julkisivussa lukee Spei suae patria dedit (Isänmaa antoi toivoilleen).

Tunnuslause heraldiikassa

Heraldiikassa vaakunoiden yhteydessä kilven alapuolella on joskus nauhakiemura, johon on kirjoitettu tunnuslause (kutsutaan myös vaalilauseeksi). Lauseen sisältöä ei ole rajoitettu, mutta usein etenkin vanhoissa vaakunoissa tunnuslause viittaa usein kilvellä tai kypäränkoristeena olevaan kuvioon. Sitä ei pidetä vaakunakokonaisuuden varsinaisena osana, sillä se on henkilökohtainen ja monessa maassa vapaasti valittavissa, muutettavissa tai poistettavissa.[3]

Katso myös

Lähteet
  1. ”Ei minua varten tarvii keittää” ja 7 muuta lausetta, jotka kuvaavat suomalaisuutta hämmentävän hienosti Me Naiset. 30.7.2019. Viitattu 3.12.2022.
  2. Helsingin yliopiston opetuksen ja opintojen eettiset periaatteet (PDF) Web Archive 2016: Helsingin yliopisto. Arkistoitu 14.9.2016. Viitattu 3.12.2022.
  3. Kara, Kimmo (toim.): Heraldiikan opas, s. 47. Suomen Heraldinen Seura, 1998. ISBN 951-98088-0-9.

    Aiheesta muualla
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.