Tundraluokat

Tundraluokat ovat erilaisia arktisen, antarktisen ja vuoristoissa olevien tundrakasvillisuuksien alatyyppejä. Tundria jaotellaan eri luokkiin muun muassa lämpötilan, kosteuden ja maaperän mukaan. Monesti erotellaan lämpötilan mukaan esimerkiksi lämmin pensastundra, tyypillinen arktinen varpua ja ruohoa kasvava tundra sekä kylmä sammalta, jäkälää ja hyvin matalaa ruohoa kasvava yläarktinen polaariaavikko.

 

2000-luvulla on laadittu CAVM-vyöhykejako, joka yhdistää monia aikaisemmin käytettyjä luokitteluja.

Tundran jaotteluja

Tieteelliseen käyttöön on kehitetty monia tundran lajeja kuvaavia luokitusjärjestelmiä[1]. Nearktinen tundra on Amerikassa, palearktinen Euraasiassa. Nämä eroavat toisistaan osin huomattavastikin.

Matvejevan 1992 käyttämä jako Venäjällä

Venäläinen Matvejevan 1992 käyttämä jako sovitettuna Pohjois-Amerikan ja verrattuna yllä olevaan[3] jollaista käytetään myös Venäjällä[4].

  • Metsätundra
  • Tundra
    • Eteläinen tundra Venäjän luokituksessa[4] lähinnä pensas- ja pohjoisessa mätästundraa
    • Tyypillinen tundra mätästundraa, pohjoisessa ruohotundraa
    • Arktinen tundra ruohotundraa (heath tundra), pohjoisessa polaaripuoliaavikkoa
  • Polaariaavikko polaaripuoliaavikkoa etelässä

Grönlannissa, Huippuvuorilla jäättömillä alueilla

  • Subarktinen (hemiarktinen tunturikoivikko)[5]. Qatortoqin ja ivittuutin seudut
  • Ala-arktinen Lounais-Grönlanti suunnilleen Aasiaatiin asti, Diskon eteläkärki, Grönlannin eteläkärki jotkut läntisimmät vuonon perukat Jamesonlandista länteen, suot yleisiä
  • Keskiarktinen Länsi-Grönlannin ylämaat, Läntiset Huippuvuoret eli Spitsbergen, kasvillisuus samanlaista kuin Skandinavian keskialpiininen, mutta rikkonaisempaa [6]

Länsi-Grönlannin ylämaiden vähäsateiset alueet ovat keskiarktisia, kasvillisuus siellä aromaista[7].

  • Yläarktinen (lähinnä polaariaavikko) Pohjois-Grönlanti Thuleen asti lännessä Luoteis-Grönlanti Scoresbysundin eteläpuolellekin asti ja myös Diskon pohjoisin kärki, Huippuvuorten Koillismaa, Edgeoya. Pohjois-Grönlanninkin yläarktisessa kasvillisuudessa satoja kukkakasveja ja muita putkilokasveja[7]. Pohjoisin Grönlanti ja Huippuvuorten koillismaa arktista aavikkoa[7].

Skandinaviassa:

  • Alpiininen (vastaa lähinnä ala-arktista))[5], Kölivuoristo, Islannin ylämaa, käsivarren Lapin paljakka
    • ala-alpiininen koivumetsävyöhykkeen aluskasvillisuutta muistuttavaa, ilman korkeita koivuja. Varpukankaalla vaivaiskoivua, kanervaa, mustikkaa, variksenmarjaa[5]. Kalkkimailla ala-alpiinisella tunturivyöhykkeellä paljon ruohovartisia kasveja ja runsas lajisto[5]. Typestä ja fosforista pulaa alpiinisella ja arktiksella, maan mikro-organismit harvassa viileässä. Lumisissa paikoissa jopa 1 m korkeaa pajukkoa, tuulenpieksämillä vain muutaman cm:n paksuista kasvillisuutta uuvanaa, sielikköä jne[5]. kosteilla tunturien alueilla yleensä ketokasvillisuutta, ei soita[5]. Pohjoiskalotin itäosassa puurajan yläpuoliset alueet melko tasaisella vuoristolla, silloin soisia ja muistuttavat enemmän tundraa kuin alpiinista kasvillisuutta[5].
    • keskialpiininen: lajisto puhtaasti arktinen ja/tai alpiininen, lumenviipymät ja routiminen haittaavat kasvien kasvua heinät, sarat vähemmän varpuja, kukkakasveja, ei mustikkaa[6]
    • Yläalpiininen luonnehtii lähinnä lumenviipymät, lumikentät, heiniä, jääleinikki, harvoja putkilokasveja[7] n 1200 m:n korkeudessa merenpinnasta skandien p-osissa, Islannissa yli 700 m kork[7]. Vettä vain lumikenttien alla, joissa kasvaa muiden kasvien lisäksi sammalia, muuten kasvillisuus rupijäkäliä, mm karttajäkäliä, kasvit kasvavat hyvin hitaasti, jopa tuhansien vuosien ikäisiä
  • Subarktinen (enimmäkseen puutonta)
  • Subalpiininen, jossa tunturikoivumetsiä

Tundran kasviyhdyskunnat

Hyvässä maaperässä kasvaa matalaa leppä- koivu- ja pajuvesakkoa, joka on aurinkoiselle rinteellä metsikköä, jossa mm karhu saattaa elellä[8]. Tundraniityt taas syntyvät lumisille rinteille, joista lumi sulaa nopeasti keväällä. Niissä kasvaa heinää ja lisäksi sammalta ja jäkälää. Ne ovat myskihärille sopivaa laidunmaata. Tundraniityt ovat runsaskasvuisia siellä missä on hapan, neutraali tai hiekkakivinen maaperä[8]. Arktinen aroyhdyskunta kasvaa sora-alueella, ja käsittää heinän sijasta saraa, poronjäkäliä ja harvakseltaan kasvavaa vaivaispajua. Se on peuran kesälaidunta.

Ruohikkorinne on talvella runsaan lumen peitossa, joka sulaa nopeasti keväällä. Jos maalaji on hyvää, syntyy kohokkia, unikkoa, kivirikkoa, telvikkia arktista kelloa jne. kasvava yhdyskunta[8]

Kalkkimaannos suosii runsaslajisuutta[9] ja siihen kehittyy nummen ruohoyhdyskunta, joka on hyvää laidunta[8].

CAVM-vyöhykejako

Tundran CAVM-vyöhykejako on 2000-luvulla tehty tundran alueiden jakaminen eri kasvillisuustyyppeihin muun muassa lämpötilan, kosteuden ja maaperän laadun mukaan[10][11][12]. Nämä tekijät luovat tundralle kasvillisuutta, joka voi olla lähes kasvitonta lähinnä jäkälää kasvavaa polaariaavikkoa tai lämpimillä alueilla subarktista pensastundraa.

Luokittelun teki kansainvälinen Circumpolar Arctic Vegetation Mapping eli CAVM-projekti, jossa oli osallistujia Yhdysvalloista, Kanadasta, Venäjältä, Norjasta ja Grönlannista.[13]

Tundran CAVM-lämpövyöhykkeet
Vyöhyke
(CAVM)		 CAVM nimitys (Muu nimitys[14]) Heinäkuun
keskilämpötila		 Puiden kuvaus Kasvillisuustyypin kuvaus
ARuohomätästundra
(polaariaavikko
yläarktinen)		0-3 °C
(toinen tieto 2-3)		Pensaaton tundraAvomaata, ruohotundraa. Tämän ruohotundran lajeja mm arktinen unikko, kynsimö, rikkolajit, vihvilä. Ruoholajeja mm Alopecurus, muttei saraa[15]. Puita ei kasva tälle vyöhykkeelle ominaisilla paikoilla. Ruohotundra, enimmäkseen kasvitonta, yksi alle 2 cm sammal/jäkäläkerros jonka keskellä hyvin matalia putkilokasveja, itiökasveja, sammal/jäkäläpeite <40 %, putkilokasveja <5 %. Niittymäistä kasvillisuutta ei-happamilla mailla. Tyypilliset kasvistot eivät juurikaan eroa kosteiden jokivarsien, lumenviipymien jne kasvillisuudesta. Tällä vyöhykkeellä yleensä saaria ympäröi koko vuoden merijää ja on usein pilvistä ja sumuista alhaisen lämpötilan ja mereisyyden takia.
BSuikerotundra
(pohjoinen
arktinen)		3-5 °C
(4-5)		Maassa suikertaen kasvavia vaivaispuita/pensaita.Suikeropensaita, ruohoa. Olennaisia lajeja mm. lapinvuokko, napapaju[16], piippo ja märkämailla sara, tupasvilla. Härkki, nätä. Happamilla mailla liekovarpio. Lumenviipymäkasvustot ja Pohjoinen arktinen tundra, eteläinen yläarktinen. Eteläisimmässä osassa pensaita maassa luikertavina suikeroina, pohjoisosassa suikerot vaihettuvat ruohoiksi.
CPuolisuikerotundra
(keskiarktinen
tyypillinen
tundra)		5-7 °C
(6-7)		Matalia puolisuikeroita puita/pensaitaMatalia varpumaisia pansaita ja suikeroita. Liekovarpio tärkein kasvi monilla happamilla alueilla. Sarakasveja ja sarakekasveja mm. Kobresia myosuroides, Carex bigelowii, and Carex rupestris[17]. Ei-happamilla mailla Fabaceae Oxytropis, Astragalus). Hyvin kehittyneet lumenviipymä- ja joenvarsikasvustot. Sammalkerros 3–5 cm ja ruohokerros 5–10 cm. Eteläisin vyöhyke, jolla ilmamassa yleensä arktista.
DPystyvarputundra
(ala-arktinen)		7-9 °C
(8-9)		Pystyjä vaivaispensaita.Pajun, koivun ja lepän vaivais- ja pensasmuotoja. Saroja, tupasvillaa, lapinvuokon sukuisia[18]. Matalia pystypensaita 2 kerrosta, sammal 5–10 cm ja ruoho+varpu 10–40 cm. Lämmintä ilmaa tulee usein etelästä D-vyöhykkeelle asti. Hienolajiset maat yleensä ei-happamia, mutta tällä vyöhykkeellä harvinaisia. Venäjän joillain tällä vyöhykkeellä "kryokseerisen" kylmänkuivan arotundran jäänteitä.
EMatalapensastundra
(eteläinen
subarktinen
tundra)		9-12 °C
(10-12)		Matalia pystyjä puita/pensaitaKorkeita koivu- ja pajupensaita tiheässä, joskus leppää. Leppä on tätä vyöhykettä parhaiten luonnehtiva kasvi[19]. Vyöhykkeen eteläosissa joenvarsissa avointa boreaalista metsää, jossa kasvaa hajanaisesti mm mäntyä, lehtikuusta, kuusta ja yli 2 m korkeata koivua alueesta riippuen. 2-3 kasvillisuuskerrosta, sammal 5–10 cm, ruoho/varpu 20-50 ja joskus matalapensaskerros 80 cm.
Puuraja10-12 °CPuita yleisesti.

Tundran bioklimaattiset luokat

On kehitelty monia tundran jaotteluja. CAVM yhdistää monia aikaisempia luokitteluja. Tundralle on tyypillistä kasvillisuuden madaltuminen ja lopulta häviäminen kylmään jäätikön lähelle mentäessä. Puut madaltuvat ensin pensaiksi, sitten mataliksi varpumaisiksi pensaiksi, lopulta kasvavat suikeroina maan pinnassa ja sitten eivät olleenkaan. Myös muu kasvipeite madaltuu ja laikuttuu pohjoisemmaksi mentäessä. Tundran bioklimaattiset (kasvillisuus-ilmastolliset) luokat ovat seuraavat. Ne määritellään vuoden korkeimman lämpötilan mukaan.

Lämpöindeksi: nollan ylittävien kuukausien keskilämpötilojen summa[20].

Vyöhyke (CAVM)[21] Heinäkuun
keskilämpötila		 Lämpöindeksi
SWI		 Kokonais
fytomassa
(vihreä kasviaines)
kuivattu tonnia/ha		 Nettovuosi
tuotanto
(kuivattu tonnia hehtaaria
ja vuotta kohden)		 Putkilo
kasvilajeja		 Puiden
korkeus		 Kasvi
peite
A0-3 °C<6<3<0,3<500<5 %
B3-5 °C6-95-200,2-1,950-1000-152-25 %
C5-7 °C9-1210-301,7-2,975-1500-405-50 %
D7-9 °C12-2030-602,7-3,9125-25040-20050-80 %
E9-12 °C20-3550-1003,3-4,3200-50040-20080-100 %
Puuraja10-12 °C>35>200?n. 100 ?

Tundran CAVM-kasvityyppien yleiskatsaus

Tyyppi. lyhenne

  • Avomaa (paljas maa) B
  • Ruohotundra G
  • Suikeropensastundra P
  • Pystypensastundra S
  • Märkämaat W

Tundrakasvityyppien tarkempi kuvaus
Vyöhyke (CAVM) Putkilokasvipeite Kasvillisuus kuiva Kasvillisuus kostea Kasvillisuus märkä Kasvityypit pääasialliset (näitäkin)
A<5 %, jopa 40 % sammalta ja jäkälääB1G1b, g, r, cf, of, c (ol)
B2-25 %, jopa 60 % itiökasvejaB1 kuivin, P1G1W1npds, dpds,b, r (ns, cf, of, ol)
C5-50 % kasvilaikkujaP1 kuivin, P2G2W1npds, dpds, b, happomailla chds, (ns, cf, of, ol)
D50-80 % paikoitellen kasvittomia alueita yhtenäisen kasvipeitteen keskellä ?G2 kuivin, S1W2ns, nb, npds, dpds, deds, neds (cf, of, ol, b)
E80-100 % jatkuva peitto?kosteusjärjestys G4, S1, S2W3dls, Beringiassa ts, deds, neds, sb, nb, (ns, rl, ol)
Puuraja100 %?

Tundrakasvityypit
  • b Avomaa
  • c Itiökasvit
  • cf Mätäs- tai kukkaruoho
  • deds Ajoittain lehtisiä pystyjä tai vaivaispensaita
  • dls Ajoittain lehtisiä vaivaispensaita
  • dpds Ajoittain lehtisiä suikertavia vaivaispensaita
  • g Ruoho
  • ehds Aina vihantia puolisuikertavia vaivaispensaita
  • nb Ei-kynsisammal
  • neds Ei-lehtisiä vaivaispensaita
  • npds Ei-lehtisiä suikertavia vaivaispensaita
  • ns Ei-mätästävä kaisla tai heinä
  • of Ruoho, ei kaisla
  • ol Jäkälä (ei poronjäkälä)
  • r Kaisla (vihvilä)
  • rl Poronjäkälä
  • bl Kynsisammal
  • ts Mätäskaisla, mätäsheinä

Tundran CAVM-kasvillisuustyypit
Kasvillisuus
tyyppitunnus		 Kasvillisuustyyppi Kasvillisuuden kuvaus
Avomaat B
B1AvomaaSiellä täällä hyvin matalia ruohoja, maksasammalia, sammalia, jäkäliä. Hyvin niukka ja harva matala 2 cm korkea kasvikerros, joka peittää 2–40 % alasta, ruohoja ja sammalia. Ei yleensä saroja eikä varpuja. Kuivasta märkään. Ilmastovyöhykkeet A ja B eli heinäkuun keskilämpötila 0-6 C, joillain korkeilla C:n kohdilla vuorilla.
B2Jäkäliä peruskalliolla, itiökasvejaJäkäliä kallioilla ja kivillä. Lukuisten järvien laikuttamaa (esimerkiksi Kanadan kilvessä) tai suuremman kasvillisuuden laikkujen välissä oleva alue. Ilmastovyöhyke D ja C.
B3Hapan ei-karbonaattipitoinen vuoristoEri korkeusvyöhykkeet.
B3a-eVastaavat lämpövyöhykkeitä A-E333 m vuoristoa ylöspäin: siirtymä a->b, lämpötila laskee 3 astetta, 6 astetta 1000 metriä kohti
B3nnunatakJäätikön keskellä oleva jäätön vuorenhuippu.
B4Karbonaattivuoristo
B4a-eVastaavat lämpövyöhykkeitä A-E6 astetta/1000 m
B4nNunatakJäätikön keskellä oleva jäätön vuorenhuippu.
Ruohotundra G
G1Laikkuinen ruohotundra, jossa itiökasveja.Hyvin matala kasvillisuus. Ruohoja ja kaisloja, itiökasveja, sammalia, jäkäliä, maksasammalia. Kivistä maata. Kosteaa. 40–80 % kasvipeite, 5–10 cm kasvikerros. Suurempi kasvitiheys kuin kasvillisuustyyppi B:ssä. Ei vihertävä.
G2Ruohoinen. Maan tasalla suikertavia kääpiöpuita.Saraa ja maassa suikertavia pensaita. Kuivasta kosteaan, kumpuinen neutraali maa, keskinkertainen lumipeite, ei-hapan ilmastovyöhyke C. Keskinkertainen 40–80 % kasvipeitto, 5–15 cm korkea. Kivistä, kivet routineet pintaan. Täysin kehittyneitä rämeitä ja virranreunuskasvistoja. Ei vihertävä.
G3Ei mätäskaisla, kostea varpu, sammaltundraSammalia, maksasammalia, ruohoja, suikeroita ja puolisuikeroita, kaisloja. Puolisuikertavia ja pystypensaita, esimerkiksi Salix richardsonii ja monia muita vaivaispajuja. Pääosin vyöhykkeessä D. Kasvipeite 50–100 % ja kasvit 10–20 cm korkeita. Virtojen varsilla 40–200 cm ja jopa yli 2-metrisiä pajuja. Tavallinen 5–20 cm sammalkerros. Maassa jään nostattamia kiviä ja kumpuja sekä jään luomaa ruutumaata. Maaperä roudan kummuttamaa, selvästi runsaan kasvillisuuden takia vihreää, mutta routa aiheuttanut kasvillisuuteen aukkoja.
G4Mätäskaisla, kostea ruohomätästundra

Sammalet yleisiä. Mätäsmäinen tupasvilla (Eriophorum vaginatum). Kostea. Pääosin D–E varpus, sammaltundra. Kasvipeite 80–100 korkeuteen 20–40 cm.

Suikero/pensastundra P - hyvin matala ehkä laikkuinen kasvillisuus
P1Maan tasalla suikertavien varpujen peittämä ruohotundraEsimerkiksi hyvin pienirakeisella kivikolla melko harvassa kasvavia mustia kasvilaikkuja. Kaisloja, ruohoja, sammalia, jäkäliä. Ei-happamilla Dryas, Salix arctica (P1b), happamilla Luzula-Salix arctica. Keskiarktisella polaaripuoliaavikolla. Vyöhyke B ja laajalti myös kuivat alueet ilmastovyöhykkeestä C. Laikkuinen 20–80 % pinta-alasta peittävä, 5–10 cm korkea kasvipeite, josta sammalet ja jäkälät peittävät 30–60 %, putkilokasvit 5–25 %.
P2Kokonaan ja puoliksi maan tasalla suikertavia puolipensaitaHyvin matalaa kasvillisuutta kallioisella maalla. Esimerkiksi Salix arctica, Salix polaris, sammalia, kaisloja, ruohoja ja jäkäliä. Esimerkiksi Cassiope tetragona, peruskalliolla, 10–20 cm korkeuteen ulottuen, kasvipeite 40–100 %. Kostea-kuiva.
Pensastundra S
S1Pystyvarpuja, alle 40 cm korkeita pystypensaita ja puolisuikeroitaHyvin matalaa varpukorkuista kasvillisuutta, kasvillisuudessa aukkoja. Kosteasta kuivaan ilmastovyöhykkeellä D, maaperä hapan. Kuivempaa jäkälärikasta tundraa monilla alueilla hiekkamaalla ja peruskalliolla. Kasvillisuus jatkuvaa peitolla 80–100 % alasta ja kuivilla harjanteilla laikkuista peittäen 5–50 %.
S2Matala pensas, yli 40 cmKorkeahkoa pensastoa. Ikiroudasta vapailla alueilla, ikiroutaiset turvemaat tavallisia, hajanaista Pinus pumilaa eli pientä mäntyä.
Märkämaat W
W1Tundran sara-, ruoho- ja sammalmärkämaa

Matalaa laikkuista ja hieman mätästävää kasvillisuutta. Vesialueiden lähellä ja keskellä ja korkeilla kosteilla painumilla, kylmimmillä Arktiksen alueilla.

W2Märkä sara-, ruoho-, sammal- ja varputundra

Korkeaa yhtenäistä ruohomaista kasvillisuutta. Kosteaa ei-mätäsmäistä saraa, varpusta, sammalta eli tyyppiä G3 korkeilla kummuilla. Vyöhykkeellä D, maaperä hieman hapan tai neutraali.

W3Märkä sara-, ruoho-, sammal- ja matalapensastundraHyvin rehevää yhtenäistä ruohomaista kasvillisuutta, korkeahkoja pensaita. Ilmastovyöhykkeellä E, korkeilla kohdilla S1 ja G4-tyypin kasvillisuutta eli varpus- ja mätästundraa.

Katso myös

Lähteet
  • Valoa ja kaamosta, Claes Bernes, 1996

Viitteet
  1. Table 2. Other Arctic bioclimate zonation approaches. Modified from CAVM Team (2003)
  2. Arctic flora and fauna - status and conservation, Paula Kankaanpää, Edita, s 132, alkup lähde on Bliss&Metvejeva 1992, Circumpolar arctic vegetation, teoksessa Arctic ecosystems and changing climate F.S Chapin...
  3. Kankaanpää 1996, alkup Bliss&Matvejeva 1992 ja myös Bliss 1984
  4. Arctic Vegetation: Zonality and Regional Divisions
  5. Bernes, s. 28
  6. Bernes, s. 29
  7. Bernes, s. 30
  8. Stonehouse, Arktisia eläimiä, s 88
  9. Valoa ja kaamosta, Claes berneslähde tarkemmin?
  10. Combining Research and Education: Bioclimatic Zonation along a Canadian Arctic Transect W.A. GOULD,D.A. WALKERm D. BIESBOER, (Received 4 April 2001; accepted in revised form 17 June 2002, ARCTIC VOL. 56, NO. 1 (MARCH 2003) P. 45–54
  11. DELIMITATION, ZONAL AND SECTORIAL SUBDIVISION OF THE ARCTIC (Arkistoitu – Internet Archive) Arve Elvebakk, Reidar Elven & Vladimir Yu. Razzhivin, 2000-2005 Panarctic Flora Project, 04.02.2005
  12. Hierarchical subdivision of Arctic tundra based on vegetation response to climate, parent material and topography D. A. WALKER, Institute of Arctic Biology, University of Alaska Fairbanks, Fairbanks, AK, US, Global Change Biology (2000) 6 (Suppl. 1), 19±3
  13. Credits CAVMP. Viitattu 3.3.2013.
  14. Other Arctic bioclimate zonation approaches. Modified from CAVM Team (2003).
  15. Circumpolar Arctic Bioclimate Subzone A January 28, 2010
  17. Circumpolar Arctic Bioclimate Subzone C
  18. Circumpolar Arctic Bioclimate Subzone D
  19. Circumpolar Arctic Bioclimate Subzone E
  20. http://www.arcticatlas.org/atlas/cavm/cavmbz/table1.pdf>
  21. http://www.arcticatlas.org/atlas/cavm/cavmbz/table1.pdf
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.