Tumuluskulttuuri

Tumuluskulttuuri (hautakumpukulttuuri) oli keskipronssikautinen kulttuuri itäisessä Keski-Euroopassa n. 1600–1200 eaa. Kulttuuri tunnetaan siitä, että sen aikana eläneet ihmiset rakensivat suuria hautakumpuja, tumuluksia. Tumuluskulttuuri kehittyi aiempia esikelttiläisiä kulttuureja sotaisammaksi ja levisi siten laajemmalle. Ehkä pohjoisesta tullut hyökkäys luhisti tumuluskulttuurin.[1]

Kulttuurin aikana kauppatiet etelän sivilisaatioista pohjoiseen pysyivät ennallaan ja osaksi voimistuivat. Lopulta kulttuurin alue kattoi osia Saksasta ja Ranskasta ja ulottui Unkariin asti. Tarkemmin kulttuuri ulottui Itä-Kroatiasta Unkariin, Tšekkiin, Slovakiaan, Etelä-Puolaan, Saksaan aivan sen pohjoisinta osaa lukuun ottamatta, Länsi-Ranskaan, Sveitsiin ja Itävaltaan[2]. Kulttuuri jatkoi Uneticen kulttuurin perinteitä, mutta levisi sitä pohjoisemmaksi ja kaakkoisemmaksi. Myös jo Uneticen kulttuurissa rakennettiin hautakumpuja, mutta ne eivät olleet yleisiä. Hautakumpujen rakentaminen lienee tullut idästä Ukrainan ja Kazahstanin aroilta. Toisen vuosituhannen loppua kohden mentäessä kulttuuri muuttui sotaisemmaksi ja laajenemishaluiseksi. Tämä näkyy mm. raskaiden pronssimiekkojen käyttöön ottamisessa kolmiomaisten tikarikirveiden sijaan. Otettiin käyttöön metalliset rintapanssarit ja vahvasti suojaavat kilvet. Ilmestyi myös linnoitettuja asutuksia.[3]. Linnoitettuja asutuksia ilmestyi arviolta 1600 eaa. myös Britteinsaarille joko Uneticen kulttuuriin kuuluvana tai siitä riippumattomana.

Hieman ennen vuotta 1000 eaa. kulttuurin alueella tapahtui hajaantumista, samoihin aikoihin kun eteläisiin sivilisaatioihin, Kreikkaan ja Turkkiin hyökättiin, ja laaja kansainvaellusten aalto uhkasi Egyptiäkin. Tumuluskulttuuri oli yksi kelttiläisen kulttuurin edeltäjistä. Tumuluskulttuurin jälkeen vallitsevaksi tuli asteittain uurnakenttäkulttuuri.